Jarkko Iso-Heiko

Miksi pakkoruotsia opiskellaan?

Soininvaara kohahdutti tänään somessa seuraavalla twiitillä:

Tämä liittyy uutiseen missä RKP yritti saada Vaasan keskussairaalaan ympärivuorokautisen päivystyksen Seinäjoen sijaan. Yleä lainatakseni:

“Eripuraa on aiheuttanut Vaasan seudun laajan päivystyksen siirtyminen Seinäjoelle. Tämä on herättänyt huolta ruotsinkielisten oikeudesta saada hoitoa omalla äidinkielellään.” Yle – Eduskunta päätti: päivystysuudistus ei palaa perustuslakivaliokuntaan

Osmo Soininvaaran kysymys osuu maaliin, miksi meillä on pakkoruotsi, ja vaatimus virkamiesruotsin suorittamisesta jos niillä ei pystytä turvaamaan ruotsinkielisiä palveluita edes Seinäjoen alueella, joka kuitenkin on ympäristössä jossa ruotsin puhuminen on yleistä? Vastaus on että vaatimus on menettänyt merkityksensä. Niin rekrytoijat, kielen opettajat kuin oppilaatkin kokevat pakkoruotsin turhana, eikä oikeaa kielen osaamista vaadita silloinkaan kun se olisi oikeastikin tarpeen koska ala-arvoinen “virkamiesruotsi” keisarin olemattomine vaatteineen ylläpitää kaikkien näkemää valetta, että se muka takaisi että sen suorittanut oikeasti osaisi puhua ruotsia.

Omien kokemuksieni mukaan pakkoruotsi on täydellisen epäonnistunut tavoitteissaan. Itse olen opiskellut kielen pakollisena yläasteella, lukiossa ja ammattikorkeakoulussa, ja osaan puhua kieltä vain muutamin fraasein. Samaa tasoa oli 90% opiskelijatovereistani, täysin riittämättömiä taidoiltaan käyttämään kieltä realistisesti mihinkään. Kokeista pääsi läpi kun pänttäsi vähän taivutusmuotoja ja opetteli kurssiin kuuluvia joitain sanoja. Kaikki nämäkin ovat vain täydellisen unohtuneet, koska en ole koskaan kieltä tarvinut tai pystynytkään käyttämään missään muualla kuin pakkoruotsia opiskellessani.

Olisi jo aika vetää pakkoruotsin opiskelun tehokkuudesta johtopäätökset, ja laittaa kieli valinnaiseksi. Jos oppilaalla ei ole mitään motivaatiota sisältöä kohtaan, oppimistulokset jäävät takuuvarmasti olemattomiksi.