Jarkko Iso-Heiko

Kirja-arvio: Jani Kaaro – Kauniimpi maailma

Olen suuresti nauttinut Jani Kaaron kolumneista niin kauan kuin olen niitä älynnyt lukea.

Kaarolla on kykyä ja rohkeutta katsoa asioita hieman toisesta perspektiivista, ja esittää kysymyksiä jotka eivät edusta nykyajattelussa valtavirtaa. Tämä tuntuu olevan erityisesti median edustajissa nykyisin erittäin harvinaista.

Siksi olikin surullista että Kaaron kolumnit Helsingin Sanomissa päättyivät, ja erityisen surullista oli että vanhatkin erinomaiset kolumnit muuttuivat vain tilaajille luettaviksi.

Onneksi kuitenkin Kaaron tuoreempia kirjoituksia voi lukea ainakin toistaiseksi Rapport.fi:stä, sekä Seuran Galileon Keskisormi-kolumnisarjasta. Sekä tietenkin Jani Kaaron 2017 julkaistusta esseemuotoon kirjoitetusta kirjasta, Kauniimpi maailma – Kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Esseekokoelma käsittelee pääasiassaan lahjan konseptia ihmisten kulttuurissa ja yhteiskunnissa, unia ja mielikuvista, kuolemaa sekä yleistä ajan kuvaamme. Kirjan tyyli on sujuvaa, ja sitä lukee mielellään. Teksti vilisee mielenkiintoisia viittauksia ja kiehtovia faktoja ja tarinoita historiasta.

Kantavana voimana on ajatus, että voisiko maailmamme ja elämämme olla parempi, mikäli irtautuisimme hieman materialistisesta maailmankuvastamme (niin talouden, itsemme ja toistemme suhteen). Ja että onko vuosisatoja jatkunut hurjalla voimalla edennyt kehitys ollutkaan kehitystä kaikilta osin, vai onko matkan varrella hukattu jotain oleellista.

Kauniimpi maailma ei anna vastauksia, vaan kysymyksiä ja erilaisia näkökulmia hyvinkin jokapäiväisiin asioihin, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa kirjan lukemisen jälkeen.

Suosittelen kirjaa suuresti, viisi littipeukkua.