Jarkko Iso-Heiko

99 päivää tipatonta

Heinäkuun lopussa päätin että olen vuoden loppuun saakka täysin ilman alkoholia, ja huomena tulee laskujeni mukaan sadas päivä putkeen kun en pisaraakaan alkoholia ole nauttinut. Syynä päätökseen ei ollut hillitön krapula, vaan pidempään takaraivossa ollut pohdinta että voisiko pidemmällä täysin alkoholittomalla kaudella olla jotain vaikutuksia henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiini. Eli, miksikäs ei lähteä kokeilemaan asiaa, kun kesäloman lopuilla ei näköpiirissä ollut mitään sovittuja kekkereitä tai vastaavia joihin alkoholi perinteisesti itselläni on enemmän tai vähemmän kuulunut osana.

En ole täysin varma koska en ole aiemmin pitänyt sen kummempaa kirjaa tai asiaa pohtinut, mutta luulen että tämä 99 päivää on pisin täysin tipaton kauteni sen jälkeen kun olen täyttänyt 18v.

No, nyt kun hyvä tovi on jo päätöstä kulunut, mitkä ovat olleet vaikutukset? Ensinnäkin suora vertailu on hyvin vaikeaa, koska en ole tehnyt mitään systemaattista “mielialapäiväkirjaa” tai testannut kognitiivisiä kykyjä mitenkään tänä aikana. Mutta summailen niitä alueittain tähän.

Fyysiset vaikutukset

En ole havainnut fyysisia muutoksia käytännössä mitenkään lukuunottamatta painon putoamista kahdella kilolla. Olen myös alkanut harrastamaan taas juoksemista, mistä voisi argumentoida että se on lähes jokasyksyinen trendi ollut minulla. Nyt kuitenkin olen tehnyt enemmän juoksulenkkejä ja käynyt salillakin satunnaisesti enemmän kuin käytännössä koskaan aiemmin. Eli kunto on kyllä noussut, mutta urheiluharrastus voitanee kuinkin käytännössä laskea henkiseksi jaksamiseksi (että on energiaa lähteä juoksemaan tai salille).

Toki fiksu olisi tehnyt terveystarkastukset tipattoman kauden alussa ja lopussa, ja vertaillut verenpainetta, maksa-arvoja ynnä muita, mutta huomaan nyt etten ole niin fiksu.

Henkiset vaikutukset

Jokainen joka humalahakuista juomista on varmasti törmännyt krapulan henkisesti laiskuuttavaan vaikutukseen. Vaikka ei olisi juonut mitään hillitöntä humalaa, seuraavana päivänä on kunnon laiskotusolo. Tekisi mieli vain olla kalsarit jalassa, syödä pitsaa ja katsoa Netflixiä koko päivä, ja niinhän se krapulapäivä usein meneekin. Ajatus ehkä kulkee hieman hitaalla, muisti ei ehkä pelaa niin skarpisti mitä normaalisti (mikä se oli sen tätin serkun nimi, kyllä minä sen tiedä, ei vain nyt tule mieleen…) eikä muutenkaan oikein jaksa panostaa mihinkään kotitöihin esimerkiksi, vaan tekee mieli löhötä siinä sohvalla ja torkahdella The Officea katsellessa.

Olen jo pitkään ollut havaitsevinani ettei tämä olotila rajoitu vain muutamaan humalan jälkeiseen päivään, vaan se vaikuttaa mielestäni laskevassa määrin ehkä jopa viikkoja. Eikä siihen edes mielestäni tarvitse humalaa, usein jo pelkkä muutama saunaolut aiheuttaa vastaavaa olotilaa paitsi loppuillaksi, ehkä myös seuraaviksi päiviksi (mikä on yksi syy miksi en juurikaan tissuttelua harrasta).

Olen ollut huomaavinani että nyt kun olen ollut pidempään ilman alkoholia, ehkä tämä kehitys on vielä jatkunut. En jumita töiden jälkeen niin usein sohvalla, vaan hoidan tiskit saman tien poistamaan tylsyyttä, enkä vasta pakon edestä ennen nukkumaanmenoa. Vaikutusta muistiin tai muihin kognitiivisiin kykyihin en osaa arvioida, mutta arviolta sanoisin että ne on jossain määrin skarpimmassa kunnossa.

Samaa voisin sanoa myös mielialoistani. Luulen että mielialani keskimäärin ovat olleet posiitivisemmat kuin normaalisti.

Sosiaaliset vaikutukset

Yleisesti syksy ja alkutalvi on ollut itselläni hiljaisempaa aikaa ylipäätään tällä saralla (töitä, ei merkittäviä lomia ennen joulua, ei muitakaan merkittäviä pirskeitä yleisesti ottaen), joten sikäli en voi sanoa että vaikutukset ovat olleet suuria ainakaan toistaiseksi. On kuitenkin muutamia tapahtumia ollut joissa normaalisti olisin ehkä ollut mukana juopottelumielessä, ja ne ovat nyt jääneet pois tämän tipattomuuden takia. Jos olisin vuoden tipattomalla, näkisin kyllä että tämä voisi olla isompi ongelma, sillä eritoten kesällä on lomaa, aurinkoa, tapahtumia, juhannusta ja vastaavaa mihin itselläni perinteisesti alkoholi on jossain määrin kuulunut.

Eli tapahtumia on jäänyt välistä, ja täten seurauksena on ollut vähemmän sosiaalista elämää kanssaihmisteni kanssa. Muuten en ole havainnut sosiaaliseen elämääni tai kyvykkyyteeni mitään vaikutuksia.

Tekeekö mieli?

Jotkut sanovat että alkoholittomat kaudet ovat hyvästä sen tähden, että silloin voi testata että onko alkoholista tullut ongelma, eli voiko olla ilman. Itse en ole kokenut ongelmalliseksi pysyä lupauksessa, vaikka välissä pohdinkin että jos en olisi tehnyt päätöstä, niin nyt voisin kyllä olusta nautiskella. Mutta mitään tärisevin käsin pulloa himoitsevasti tuijottaen -kohtauksia ei kyllä ole ollut, päätös on tehty ja sillä selvä. Vaikeampaa ehkä olikin tehdä se päätös, sillä olin jo melkoisen varma ennen päätöksen tekemistä että mikäli sen teen, niin siinä myös pitäydyn. Toki aikaa vielä “repsahtaa” on, ja pääni ei ole vielä ainakaan niin syvällä perseessäni etten tiedostaisi, että joitain mahdollisia tilanteita joissa päätökseni olen valmis pyörtämään on kyllä olemassa.

Mutta lyhyesti vastattuna, ajoittain tekee vähän mieli juopotella, mutta ei se ole ollut käytännössä mikään ongelma. Enemmän tänäkin viikonloppuna on himottanut esim. suklaata.

Absolutistiksi?

Tässä onkin sitten se mielenkiintoisia kysymys. Jos positiivisia muutoksia kerran on (henkisiä, ja sitä kautta myös fyysisisia), kannattaisiko minun luopua alkoholin käytöstä kokonaan? Ehkä paras hetki tätä arvioida on sitten kun lopetan kauden, niin siinä se ero ennen ja jälkeen ehkä tulee konkreettisemmin esille kuin tässä tipattomalla kaudella ollessa. Ja kuten mainitsin, tipattomuudella on jotain negatiivisiakin vaikutuksia, lähinnä sosiaalisiin tapahtumiin missä muut käyttävät alkoholia (pääasiassa ettei niihin tule edes lähdettyä). Ja tottakai itse alkoholin nauttimisella on niitä välittömiä positiivisia vaikutuksia, eihän sitä kukaan muuten joisi laisinkaan. Se rentouttaa, tekee sosiaalisemmaksi, ja kaikki ne ahdistukset ja murheet katoavat ainakin hetkeksi.

No, kuten sanotaan, vedän johtopäätöksiä asian suhteen tämän projektin myöhemmässä vaiheessa. Nyt lähden lenkille.