Jarkon oma blogi

Moraalista ja arvoista

William Jamesin (1842–1910) pragmatistista filosofiaa seuraten Sami Pihlström toteaa kirjassaan, että ihminen ei voi tarkastella maailmaa ilman arvoja. Ei ole olemassa täysin puhdasta ja neutraalia katselukulmaa, koska katselemiseen liittyy aina myös pohdintaa katsojan omasta asemasta maailmassa. Moraali on mukana kaikessa, mutta ei millä tavalla tahansa.

Yle – Elämä on ongelma joka ei ratkea

Suosittelen lukemaan koko tuon Ylen artikkelin, se pui onnistuneesti ongelmaa joka liittyy moraalisen toiminnan vaikeuteen. Koska moraali on pohdintaa siitä mikä on oikein ja mikä väärin, ja koska kaikki arviot siitä täytyy johtaa jostain lähtökohdista, muodostuvat nuo lähtökohdat ensisijaisen tärkeiksi jos mietitään yksilön moraalikäsitystä. Ja nuo lähtökohdat ovat ihmisen arvot.

Mutta mitkä ovat nuo arvot? Arvot voivat olla hyvin monimuotoisia, ja ihmiset voivat toteuttaa arvoja vaikka he eivät täysin tiedostakaan niiden olemassaoloa tai tärkeyttä. Vaikka asiaa ei mieti, voi silti pinnan alla olla hyvin erilaisia arvoja, jotka voivat sitten kuplia pinnalle konflikteina ihmisen sisällä, tai ihmisten välille.

Esim. henkilö A voi pitää rehellisyyttä (totuus) tärkeimpänä arvonaan, mutta henkilö B:lle se ei ole niinkään fundamentaali arvo, vaan hän käsittelee sitä enemmänkin hyötynäkökulman kautta. Täten lähtökohdat konfliktille ovat valmiit, henkilö B kertoo ns. harmittoman valheen jonka myötä hän katsoo että asiat sujuvat paremmin ja helpommin, kun taas henkilö A kokee kyseisen toiminnan moraalittomaksi ja paheksuttavaksi, vaikka valheesta kukaan ei kärsisikään.

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä myös arvot joutuvat usein törmäyskurssille, minkä voi katsoa oikeastaan olevan koko demokratian idea. Esimerkiksi jokin puolue voi ajaa erittäin materialistisia arvoja, välittämättä niinkään yksilötason hyvinvoinnista tai oikeudenmukaisuudesta. Toisella puolueella taas voi olla täysin päinvastaiset arvot. Täten kansakunnan suunta ja arvot tulevat testiin aina vaaleissa, minkä puolueen arvot vastaavat kansan arvoja?

Tosin näyttää että materialistiset arvot (talous, raha) ovat pikkuhiljaa nakertaneet pohjaa niin poliittisessa päätöksenteossa kuin ihmisten elämässä muutenkin muilta arvoilta, mutta ehkä kirjoitan siitä jonain toisena kertana (Jani Kaaro kirjoitti tästä hyvin, valitettavasti kolumni on HS:n maksumuurin takana).

Mitä ovat arvot?

Alla on Wikipediasta kopioimani lista arvoista (Erik Ahlmanin lista, Ilkka Niiniluodon täydentämänä):

Hedonistiset arvot Vitaaliset arvot
  • Onni
  • Mielihyvä
  • Ilo
  • Nautinto
  • Aistillisuus
  • Elämä
  • Terveys
  • Tahto
  • Kuntoisuus
Tiedolliset arvot Uskonnolliset arvot
  • Totuus
  • Tieto
  • Oppi
  • Koulutus
  • Viisaus
  • Tiede
  • Usko
  • Toivo
  • Pyhyys
  • Laupeus
Mahtiarvot Oikeusarvot
  • Voima
  • Valta
  • Sota
  • Rikkaus
  • Raha
  • Voitto
  • Oikeudenmukaisuus
  • Ihmisoikeudet
  • Tasa-arvo
  • Laillisuus
Ekologiset arvot Egologiset arvot
  • Luonnon kauneus ja terveys
  • Eläinten oikeudet
  • Omanarvontunto
  • Itsekkyys
  • Oma etu
Esteettiset arvot Sosiaaliset arvot
  • Kauneus
  • Ylevyys
  • Suloisuus
  • Taide
  • Altruismi
  • Ystävyys
  • Rakkaus
  • Uskollisuus
  • Vapaus
  • Veljeys
  • Kunnia
  • Isänmaallisuus
  • Turvallisuus
Eettiset arvot
  • Hyvyys
  • Moraalinen oikeus

Näistä arvoista voidaan myös rakentaa muita arvoja, esim. perhearvot voisivat olla tavallaan yhdistelmä rakkautta, uskollisuutta, itsekkyyttä ja altruismia.

Hyvyys tuossa listassa pisti silmään. Jos arvoista johdetaan moraalia, eli käsitystä mikä on oikein ja väärin (ja täten mikä on hyvää ja mikä pahaa), eikö hyvyys arvona ole kehäpäätelmä? On hyvä olla hyvä? Tulkitsen sitä niin että se kuvaa paljonko ihminen välittää siitä ovatko hänen tekonsa oikein tai väärin, ehkä siis vähän käänteistä itsekkyyttä (eli ei ole valmis joustamaan hyvyydestä, vaikka se aiheuttaisikin itselle harmia).

Minun arvoni

No, sitten päästäänkin mielenkiintoiseen kysymykseen, mitkä ovat minun vaikkapa viisi tärkeintä arvoani? Jos nyt ajattelen sitä miten haluaisin itsestäni ajatella, ne olisivat varmaankin jotain tälläistä:

  • Oikeudenmukaisuus
  • Totuus
  • Hyvyys
  • Tieto
  • Altruismi

Mutta ovatko nämä juuri ne arvot joiden mukaan oikeasti toimin? Missä listalta on itsekkyys? Kokonaiset tieteenalat ovat ottaneet lähtökohdakseen ihmisen itsekkyyden, ja selittäneet ihmisen haluja ja käytöstä pelkästään siitä lähtökohdasta, ja päässeet sen avulla erittäinkin pitkälle. Kuinka syvällä omassa suolessa pitää pään olla ettei saa sitä mahtumaan edes viiteen tärkeimpään arvoonsa?

Lisäksi kuvittelen omaavani ekologia arvoja ja pitäväni niitä arvossa, ja siinä ristiriita tekojen ja käsityksieni omista arvoista paistavat räikeimmin esille. Keittössäni ei ole biojäteastiaa, ajan bensa-autolla töihin, asun vanhassa ylisuuressa kerrostaloasunnossa ja olen lihansyöjä. En sentään matkustele yhtä paljon kuin ehkä useimmat ikäiseni, mutta sekin varmasti johtuu siitä että luonteenpiirteistäni johtuen en nauti niistä ehkä niin paljon kuin monet muut.

Jos ajattelen inhorealistisesti sitä mitä arvoja voisi johtaa siitä miten käytännössä toimin, ehkä viisi tärkeintä arvoa olisivatkin siis jotain tämänsuuntaista:

  • Itsekkyys
  • Onni
  • Raha/Valta
  • Mielihyvä
  • Perhe

Itsekkyyttä tuskin tarvitsee hirveästi perustella. Se että käyttää 600€ uuteen televisioon sen sijaan että lahjoittaisi nekin rahat kehitysapuun, jossa sillä saataisiin satoja malariaverkkoja ja lääkkeitä joilla olisi potentiaalia pelastaa konkreettisesti ihmishenkiä vetää vaa´ankielen kyllä vahvasti itsekkyyden puolelle altruismin sijaan.

Se että elämä pyörii niin paljon palkkatyön ympärillä kuin se minullakin pyörii (selvästi isoin yksittäinen panostus nykyisessä elämässäni ajallisesti ja resurssillisesti) kertoo paljonko arvostan rahaa, ja sen mukanaan tuomaa valtaa (mitä raha mielestäni monessa mielessä edustaa). Vaikka toki työ antaa myös merkityksellisyyden tunnetta, eli toki työ antaa muutakin kuin rahaa.

Mielihyvä ja onni kertovat ehkä juurikin niitä alkukantaisista haluista, joita sillä itsekkyydellä ja vallanhalulla pyritään tyydyttämään, tai vaikka sillä pyrkimyksellä tietämykseen ja oikeudenmukaisuuteen. Jotta voisin tuntea oloni hyväksi, ja saada sitä kautta mielihyvää ja onnea itselleni.

Ristiriita

Sigmund Freud jakoi ihmispsyykeen kolmeen osaan. Id, ego ja superego. Sikäli kuin oikein ymmärrän, lyhyesti sanottuna id on edustaa alkukantaisimpia tarpeitamme, superego taas niitä arvoja joita haluaisimme toteuttaa, ja ego on se tietoinen minä näiden kahden puristuksessa.

Englanniksi on hyvä ilmaisu `to have a cake and eat it too`, jolle en valitettavasti tiedä hyvää suomenkielistä vastinetta. Jos mies pettää puolisoaan, ja jää kiinni, oliko kyse valinnasta? Mies halusi irtosuhteen avioliittonsa sijasta? Vastaus ei ole yleensä yksioikoinen. Yleisempää varmastikin on että mies halusi sekä avioliiton että irtosuhteen. Ihan hyvin voi haluta avioliiton antamaa turvaa, rakkautta, perhearvoja, uskollisuutta ja muita yleisesti hyveellisenä pidettyjä arvoja. Mutta toisaalta samaanaikaan voi haluta antautua id:n alkukantaisen sukuvietin valtaan, tyydyttää alkukantaista tarvetta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja halujaan kiihkeän kielletyn irtoseksin muodossa.

Tästä kumpuaa se ristiriita. Ja jos ihmisen psyyke on todella rakennettu näin, että superegon ns. ylevämmät tavoitteet on rakennettu alkukantaisempien vaistojen ja tunteiden päälle (id), on vaikea kuvitella miten superegon tavoitteet voivat ristiriitatilanteessa päästä niskan päälle id:n tavoitteiden sijasta. Kun liskoaivo kertoo että nyt menet ja syöt rasvaista roskaruokaa sen sijaan että menisit kuntosalille toteuttamaan yleviä terveys- ja kauneusihanteitasi, jäljelle jää usein jää vain egolle keksiä ne järkeilyt jo tehdylle päätökselle että miksi se roskaruuan syöminen nyt oikeastaan onkin ihan ok.

Mutta ehkä toivoa kuitenkin on. Oikeasti pyrkimällä totuudenmukaisuuteen, ja oikealla määrällä itsetutkiskelua voi ehkä löytää ja tunnistaa tälläisiä tunteita ja ajatuskuvioita, ja ymmärtää ettei näiden ajatusten tarvitse lopulta määrittää sitä omaa toimintaa, mikäli ne ovat vastoin niitä haluttuja arvoja ja tavoitteita. Mutta niin kauan kuin niitä ei tunnista, luulen että niiden haluttujen arvojen toteutuminen on enemmänkin poikkeus kuin sääntö.