Jarkon oma blogi

Ilmastonmuutoksesta

Nykymenolla Pariisin ilmastosopimuksen kauniit aikeet lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna jäävät aikeiksi. Ilman erittäin aggressiivisia toimia – joita ei näy eikä kuulu – kahden asteen raja on jo menetetty.

Kertauksena: jo kahden asteen keskilämpötilan nousu tarkoittaa sitä, että planeetta on nykyistä selvästi huonompi paikka ihmisen elää. Kuinka paljon huonompi, sitä emme tarkkaan tiedä. Mutta todennäköisyydet viittaavat siihen, että saamme tietää tämän vuosisadan aikana.

Toisin sanoen iso osa nykyisin elävistä ihmisistä pääsee näkemään, miten hyvin maailma palaa.

Ylioppilaslehti – Tulevaisuus on tuhottu

Tämän blogin löyhänä teemana on ehkä ollut totuuden löytäminen, ja sen myöntäminen. Kyseistä teemaa jatkaen ei voi kovin kauaa kirjoittaa ilman että joutuu käsittelemään suhteensa ilmastonmuutokseen. Puhuin edellisessä kirjoituksessani arvojen ja toiminnan välisestä ristiriidasta, ja puhuttaessa ilmastonmuutoksesta se ehkä on räikeintä lähestulkoon meillä kaikilla.

Mitä enemmän ulkoistamme moraaliamme meitä ympäröivään yhteisöön, sitä helpompi on vetää laput silmille siitä valtavasta ristiriidasta mikä meillä on suhteessa siihen, miten me sanomme arvostavamme ympäristöä, ja miten me oikeasti toimimme ja tuhoamme sitä. Toimia vain kuten meilläpäin on aina toimittu, painaa vain eteenpäin sitä omaa hyvinvointia ja onnea tavoitellen, ja jättää sitä suuremmat asiat muiden murheiksi.

Olen ehkä perinteisesti ollut ympäristöasioiden välttelijä, sivustaseuraaja, mikä on varmaankin toiminut hyvänä suojana sille ajatukselle että minun pitäisi oikeasti tehdä asioille jotain. Myös muut samaa tarkoitusta ajavat ajatuskuviot ovat suosittuja, ja niiden avulla on helppo suojautua ilmastoahdistukselta, kunhan vain ei oikeasti lähde purkamaan niitä älyllisen rehellisesti. Olen toki itsekin ennen tuudittautunut enemmän tai vähemmän tämän kaltaisiin virheellisiin ajatusketjuihin, joita ovat esim. seuraavat.

Väite: Ongelma ei ole Suomessa, vaan muualla™

Me elämme jo täällä Suomessa ekologisesti, meidän teollisuus ja elämäntapa on puhdasta. Ongelma on enemmän saastuttavat maat kuten Kiina ja Intia, ja ratkaisu pitäisi tulla nimenomaan näistä maista.

Teollisuus Suomessa voi olla puhtaampaa, mutta kyllä se saastuttaa pirusti jokatapauksessa (kyllä meilläkin esim. vielä jauhaa huomattava määrä hiilivoimaloita). Ja lisäksi, kun merkittävä osa kaikesta tavaratuotannosta on siirretty Kiinaan, jonka tuottamia tuotteita kuitenkin kulutamme, menettää argumentti vähänkin merkityksensä.

Lisäksi kun numeroita katsotaan, on Suomi myös väkilukuun suhteutettuna erittäin paljon co2-päästöjä tuottava valtio. Olemme edelleen harvaanasuttu, ja asumisemme kuluttaa paljon energiaa (lämmitys).

Väite: Ongelma pitää ratkaista enemmän saastuttavissa maissa

Se että Suomi on ilmastopolitiikan mallimaa on täysin merkityksetöntä isossa kuvassa, koska isommat valtiot tuottavat ne suurimmat päästöt.

Ei tietenkään ole totta, kuka tahansa voi varmasti löytää syitä joilla voi järkeillä, että ongelma on juuri muiden päätöksissä ja elämäntyylissä. Mutta tietenkään tällä tavalla mitään ratkaisuja ei tule syntymään. Kaikkien pitää olla osa ratkaisua, tai muuten on osa ongelmaa.

Väite: Elän jo ekologisesti

Elän jo ekologisesti (ostan luomua, lennän vain harvoin, tankkaan 95E10 bensiiniä, kierrätän jätteet, ostan laadukkaita vaatteita joita pidän pitkään, käytän kangaskassia kaupassa yms).

Paremmat kulutus- ja elintapavalinnat ovat toki hyvä juttu, mutta se ei kuitenkaan riitä muuttamaan nykyisen elämäntyylimme ekologisen kuormittavuuden mittakaavaa. Se että kierrätät biojätteesi ei muuta sitä tosiasiaa että ne luomuavokadot on kuskattu toiselta puolelta maapalloa sinulle käyttäen fossiilisia polttoaineita, ja ne avokadon kuoret viedään sieltä biojäteastiasta käyttäen jälleen fossiilisia polttoaineita, josta ne päätyvät biojätelaitokseen jossa niistä käsitellään biokaasua käyttäen fossiilista energiaa.

Lisäksi voi argumentoida että useat “vihreät valinnat” ovat jopa haitallisia. Esim. biopolttoaineissa voi EROEI-lukema olla jopa alle yhden, eli käytännössä tuo yleensä tarkoittaa että tuottaaksemme litran biopolttoainetta on jo poltettu enemmän kuin litra fossiilisia polttoaineita. Tästä Keskusta-puolueen lempilapsesta onkin jo tullut sanomista, ja ihan aiheesta: Helsingin Sanomat – Ilmastopaneelin puheen­johtaja tyrmää Suomen innon puusta valmistettuihin poltto­aineisiin: ”Ne ovat neljä kertaa kuormittavampia kuin fossiiliset polttoaineet”.

Lisäksi esim. kangaskasseja pitäisi käyttää satoja kertoja jotta ne päihittäisivät muovipussin ekologisuudessa, laskentatavasta riippuen. Tämä koska kangaskassien valmistus on prosessina niin paljon monimutkaisempi ja resursseja vaativa. Ja kun puhutaan että jokin vaatii resursseja, tarkoittaa se valitettavasti yleensä että sitä varten on poltettu fossiilisia polttoaineita.

Sama ongelma riivaa myös paperikasseja vielä pahempana, sillä niiden valmistamiseen tarvitaan paljon resursseja, jonka lisäksi niiden kestävyys on hyvin heikko.

Yritän siis sanoa että eläminen ekologisesti ei siis ole mitenkään helppoa, ja aiheeseen liittyvät kysymykset ovat tavattoman monimutkaisia ja niitä voi tarkastella usealta kantilta. Kaikki yritykset haluavat mainostaa omien tuotteidensa terveellisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä, mutta kun niitä väitteitä ei mitenkään tarkisteta tai säännöstellä, on totuuden selvittäminen käyttäjälle oikeasti todella vaikeaa. Lopulta prosessissa meneekin helposti väärään, ellei oikeasti paneudu yksityiskohtiin ja aktiivisesti tutki asiaa.

Ehkä jopa tärkeämpää kuin vain hienosäätää omia kulutustottumuksia olisi oikeasti olla osa jotain massojen voimaa, jolla olisi tavoitteena isomman kokoluokan muutos. Näkisin että ihmisten tulisi politisoitua tässä asiassa, ja ehkä tärkeintä mitä voimme tehdä on antaa poliittinen viesti päättäjille, että otamme ympäristöasiat oikeasti vakavasti.

Yhä useampi tuntuu ymmärtävän että tulevaisuus jota nyt rakennamme ei ole hyvä tai kestävä, ja haluaisi muutosta. Valitettavasti oikeaa muutosta ei näytä kukaan olevan meille myymässä, ja olemme niin tottuneita kuluttajan rooliin että emme tiedä muuta voisimme tehdä. Kuten Leena Krohn sanoi Ylen haastattelussa: “Toivoisin, että Suomessa olisi ympäristöpuolue”.

Mutta kun oikeaa ympäristöpuoluetta ei ole, tarvittaisiin jonkinlainen ihmisten massaliike. Yksilöiden syyllistämisellä pääsee vain niin pitkälle, ainakin niin kauan kuin väärät yksilöt syyllistyvät. Pelkään vain että menestyjän harha antaa suojaa myös ilmastoahdistukselta heille joilla olisi resursseja tehdä oikeasti massiivisia tekoja ilmaston ja ympäristön puolesta.

Mielenkiinnolla kuitenkin odotan seuraavia vaaleja, ja onko ainakin perinteisesti puheissa enemmän ympäristöön fokusoituneilla Vihreillä ja Vasemmistoliitolla oikeasti nostetta “ilmastovaalien” tähden.

Väite: Keskilämpötilojen muutos on luonnollista

Lämpötilojen muuttuminen on normaalia, se on aina vaihdellut historian saatossa (vrt jääkaudet). Lisäksi ero keskilämpötilojen muutoksissa voi selittyä pelkällä auringon aktiivisuuden muutoksilla. Ilmastonmuutos on täten ihan luonnollinen asia, eikä sitä täten tarvitse pelätä.

Käsittääkseni tiedeyhteisö on hyvinkin yhtenäinen johtopäätöksessä että ilmasto on lämpenemässä, ja että eritoten ihmisen toiminnan myötä lisääntynyt hiilidioksidi vähintäänkin kiihdyttää tätä muutosta. Lisäksi muutaman asteen muutos ei välttämättä tunnu kovin isolta, mutta sillä voi olla oikeasti dramaattiset vaikutukset, erityisesti jos se saa aikaa ketjureaktion esim. Siperian ikiroudan sulamisen muodossa, joka taas vapauttaisi tolkuttomasti metaania ilmakehään joka nopeuttaisi lämpenemistä entisestään.

Väite: Tiede ja tekniikka pelastavat meidät

Olemme kohdanneet ongelmia ennenkin, mutta ihmisen järki ja kekseliäisyys on pelastanut meidät ennenkin. Emme kärsi enää ainakaan läntisessä maailmassa happosateista, savusumusta tai otsonikadosta. Myös ilmastonmuutos ratkeaa tieteen ja teknologian keinoin kunhan ongelma muodostuu niin pahaksi että siihen todella panostetaan.

On toki mahdollista että keksimme jonkin hopealuodin jolla ongelma saadaan katoamaan, mutta en kyllä usko että se olisi todennäköistä. Ihmisten käsitys omista kyvyistään on tietyssä määrin vääristynyt, joka johtuu nähdäkseni kahdesta asiasta:

  1. Fossiiliset polttoaineet ovat mahdollistaneet meille asioita joista emme voisi uneksiakaan ilman niiden olemassaoloa. Öljy on järjettömän halpaa, tuotteena helposti jalostettava käytettäväksi, ja mielettömän energiatiivis. Jos ajatellaan esimerkkinä vaikka lentokoneita: Pikkuhiljaa otetaan ensimmäisiä askelia sähköllä toimivien matkustajalentokoneiden osalta, mutta ne ovat edelleen aika surkuhupaisia (toimintasäde mitataan sadoissa kilometreissä ja matkustajamäärät ovat murusia verrattuna normaaleihin matkustajalentokoneisiin). On vaikea kuvitella minkälainen olisi maailma jos lentomatkustaminen olisi yhtä kallista, epäkäytännöllistä ja ekslusiivista kuin avaruuslennot ovat nykyisin. Puhumattakaan rahtilaivoista, junista ja autoista, ja niiden aikaansaamista kumulatiivisista vaikutuksista viimeisen sadan vuoden aikana.
  2. Öljyn polttamisen lisäksi osaamme todella hyvin yhden tietyn tieteen osa-alueen suhteessa muihin, eli pienhiukkasten fysiikan. Käsittämättömien yksilösuorituksien sarja on tehnyt meistä lähestulkoon jumalia ymmärtämään esim. sähkön ja radioteknologian osa-alueita, mutta muilta osin olemme lähempänä luolamiehiä. Energiantuotannossa käytännössä poikkeuksetta ratkaisumme on enemmän tai vähemmän sytyttää juttuja palamaan, keittää sillä vettä ja pyörittää sitä rupellin läpi tuottaen sähköä. Ja ei se ole niin justiinsa jos merkittävä osa lämmöstä menee piipusta harakoille, tai lasketaan se vaikka mereen.

Erään perspektiivin ilmaston lämpenemisen ongelmaan kertoo se fakta, että lämpökin on energiaa. Täten meillä on globaalisti kaksi ongelmaa: Ilmakehämme lämpenee, ja me tarvitsemme lisää energiaa jatkuvan talouskasvumme vauhdittamiseksi. Eli ongelmamme ovat että meillä on liikaa energiaa (lämpöenergiaa ilmakehässä), ja että tarvimme lisää energiaa. Maallikon ratkaisu voisi olla että otetaan ilmakehän ylimääräistä energiaa, ja käytetään sitä energiantuotantoon. Totuus kuitenkin on ettei meillä ole hajuakaan miten maapallon lisääntyvää lämpöenergiaa saataisiin käytännössä hyötykäytettyä järkevästi, tai edes muunnettua johonkin vähemmän haitalliseen muotoon.

Normaalisti ratkaisumme ongelmiimme on polttaa fossiilia polttoaineita ja ratkaista ongelma puhtaalla raa´alla voimalla, mutta koska juuri se on asia joka ongelman on luonut, se ei valitettavasti käy enää ratkaisuksi tähän ongelmaan.

Mutta, teknologinen tai tieteellinen ratkaisu on mahdollinen. Mitä epätoivoisemmaksi ongelma pahenee, sitä enemmän olemme valmiit riskeeraamaan ratkaisujen odottamattomien haittavaikutusten kanssa. Monenlaisia mielenkiintoisia ratkaisumalleja on olemassa, mutta niitä kaikkia yhdistää epävarmuus siitä, että ratkaiseeko se oikeasti ongelmaa ja toisaalta luommeko lääkkeen sivuoireina alkuperäistä tautiakin pahempia uusia ennakoimattomia ongelmia.

Väite: Peli on menetetty

Keskimäärin varsin siivosti elävä pohjoismaalainen voi myllätä elintapansa tehdäkseen omasta arjestaan täysin päästöneutraalia. Se on urheaa, mutta ratkaiseeko se ongelmaa? Ei vähimmässäkään määrin. Elämästä se kyllä tekee vaikeaa.

Ystäväni Suomessa mietti, että jos hän teiden sulamisen jälkeen pomppisikin puolet työmatkastaan kolmiloikkaa ja loput tasajalkahyppyä, niin pelastaisiko se ilmastoa. Heitto kuulostaa ihan aidolta pohjoismaiselta ilmastokeskustelulta.

Kauppalehti – Ilmastovouhotus on iso vitsi

Kenties olemme matkalla tuhoon, ehkä junaa ei voi pysäyttää, joten on sama vain nauttia kyydistä sen enempää tulevaisuudesta välittämättä? Tavattoman kyyninen näkökulma, josta voi ehkä lähinnä vasta-argumentoida että ei tuollaiselle oletukselle voi rakentaa kovinkaan onnellista elämää, ellei nyt satu olemaan psykopaatti.

Kaipa tässä tulee uskon merkitys kuvaan, kenellä on uskoa siihen että asiat voivatkin kääntyä parhain päin vaikka juuri nyt näyttääkin pahalta?

Tulevaisuus

Tavallinen ennustus tulevaisuudelle näyttäisi olevan jotain tälläistä:

  1. Ilmasto lämpenee
  2. Tämä muuttaa monia nykyisiä viljelysmaita viljelyskelvottomiksi
  3. Säiden ääriolot lisääntyvät
  4. Nämä tekevät tietyistä alueista käytännössä asuinkelvottomia
  5. Näillä alueilla tulee levottomuuksia, sotia ja muita paikallisia katastrofeja
  6. Tämä lisää pakolaisten määrää
  7. Valtiot joilla edelleen menee hyvin alkavat tiukentamaan maahanpääsyä, pakolaisten ottamista ja muutenkin koventavat asenteitaan, koska eivät ole valmiita tinkimään omasta elintasostaan

Resurssien kulutuksen hyötyjen ja haittojen yhä räikeämpi alueellinen jakautuminen taas voi aiheuttaa ihan mitä vain, aina uuteen maailmansotaan saakka. Kuulostaa aika hurjalta, mutta toisaalta jo Syyrian sisällissotakin on saanut aikaan erittäin suuria globaaleja vaikutuksia siltä tulevan pakolaistulvan ansiosta (sodan yksi juurisyy oli aluetta riivannut pitkä kuivuus, joka aiheutti viljelijöiden massamuuton kaupunkeihin). Voin vain kuvitella mitä se olisi jos samanlainen mekanismi käynnistyisi paljon laajemmalla mittakaavalla. Sillä olisi varmasti Suomeenkin paljon muitakin vaikutuksia kuin kymmeniä uusia vastaanottokeskuksia, Halla-ahon nousukiito politiikkaan ja ääri-oikeiston nousu marginaali-ilmiöstä median kestokauhistuksen aiheeksi.

Johtopäätöksiä

Kukaan ei tunnu tietävän mitä tehdä. Puolet ihmisistä tuntuu elävän jonkinlaisessa kieltämisen tilassa (mahdollisesti sitä todennäköisemmin mitä menestyneemmästä ihmisestä on kyse), tai sitten pääasiassa tuleville sukupolville lankeavat ongelman seuraamukset eivät heitä kiinnosta. Jäljelle jääneistä puolet näpertävät jotain pieniä yksityiskohtia, kun keinot todellisen muutoksen tekemiseksi tuntuvat olevan kateissa.

Kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Toistaiseksi olen saanut aikaiseksi asian suhteen kolme konkreettista toimea:

  1. Kierrätän biojätteeni
  2. Olen vähentänyt lihansyöntiä
  3. Olen puhunut asiasta lähipiirissäni, ja kirjoittanut tämän kirjoituksen

Luulenpa vain että meidän kaikkien tulisi tehdä jotain paljon enemmän, jotta emme jättäisi maailmaan merkittävästi pahempaan jamaan suhteessa siihen millaisena me sen saimme.

Paras toivomme lienee että poliittinen paine nousee tarpeeksi suureksi että valtioiden johdot alkavat todella tekemään asialle jotain, tässä suhteessa varmaankin tärkein asia mitä me yksilöt voimme tehdä on näyttää että ilmasto- ja ympäristöasiat ovat meille oikeasti tärkeitä.

Mutta mitä teen jatkossa? Itseni tuntien varmastikin jotain tälläistä:

  • Yritän olla ilmastoahdistumatta enempää
  • Epäonnistun siinä
  • Yritän olla ajattelematta liikaa mahdollista tulevaa maailmanloppua
  • Jatkan muutoksia oman elämäntavan saamiseksi vähemmän ympäristöä kuormittavaksi (mukaanlukien äänestyspäätösten tekemistä ympäristöarvot edellä)

Vaikka oma elämäntapani onkin vain pisara meressä, niin uskon silti että sillä on merkitystä myös Kungfutselaisessa merkityksessä:

Kungfutselaisuuden perusperiaatteena on parantaa ja lisätä hyvinvointia yhteiskunnassa jalon käytöksen kautta, joka siirtyy ensin perheestä kaupunkiin sitten yhteiskuntaan ja myöhemmin koko maailmaan. Tähän pyritään hyveellisellä elämällä. Kungfutselaisuuden käsityksen mukaan ihmiset pystyvät toteuttamaan ihmisyytensä parhaita puolia vain muiden ihmisten keskuudessa.

Wikipedia – Kungfutselaisuus

Lisää aiheesta

Yle – Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön

Ylioppilaslehti – Tulevaisuus on tuhottu

Helsingin Sanomat – Meidän on muutettava elämän­tapaamme perustavan­laatuisesti, linjaa vuosikymmenen tärkein ilmastoraportti

Podcast: Ihmisiä, siis eläimiä #28: Tere Vadén. Syntytieto, energiantuotanto, eläimyys