Unistani

Sallassa olin käymässä, sielä käveltiin enon kanssa. Sielä tuli vastaan mökki, jota en ollut ennen nähnyt, ja se kuuluikin mummon veljelle.

Siinä oltiin, ja sen mökin pihassa oli mänty. Huomasin että siinä oli pieni kolo joka näytti syvältä. Näytin kännykällä valoa sinne, että jos siellä olisi orava tai jotain. No, se olikin ihan ontto, ja se puu olikin ihan valtava sisältä! Siellä sisällä juoksenteli peuroja, ja yksi norsu.

Se norsu oli verenhimoinen, ja lähti juoksemaan meitä kohti. Tiesin että se on nyt joko me tai se, ja otin veitsen esille että se pitää pysäyttää. Muut lähtivät karkuun, minä jäin kulman taakse odottamaan että se tulee ja listin sen. Mutta ei sitä saanut yllätettyä. Lopulta se syöksyi minua kohti ja väistin, ja se kaatui kyljelleen lumeen. Silloin menin, ja ajattelin että nyt on minun paikkani. Mutta norsu onnistui vielä nousemaan, ja heilauttamaan kärsällään, ja lopulta se veitsi painui minun rintaani.

Nykäisin veitsen pois, ja tajusin ettei minulla ole paljon aikaa ennenkuin menetän tajuntani, ja kuolen verenhukkaan. Yritin vielä jahdata norsua, mutta se oli kadonnut. Lopulta löysin enon ja sen mummon veljen, ja niiltä kysyin olisiko sidetarpeita etten vuoda kuiviin. Siihen se uni sitten loppuikin.

Uneni 21.3.2018

Unet kiehtovat minua. Ei niinkään niiden merkitysten pohdinnan kautta, vaan ihan niiden kokeminen. Eritoten unissa koettava vapaus on kiehtovaa. En tarkoita selkounia, joita voisin tietoisesti hallita, vaan nimenomaisesti sen hallinnan puutetta. Normaalisti olen hyvin harkitseva, ja eri vaihtoehtoja jatkuvasti pohtiva, mutta unissa en harkitse tai epäile, vaan toimin. Joskus ajan autoa, joskus hyppelen katolta toiselle, joskus taistelen norsun kanssa, mutta en muista että koskaan olisin unessa jäänyt viideksi minuutiksi vertailemaan eri nakkipaketteja ravintoarvojen, eettisyyden ja muiden omanaisuuksien mukaan, että mikä olisi paras ostos. Mikä on valitettavan yleistä minulle oikeassa elämässä.

Mielenkiintoista onkin miten vapauttavan tuntuista on oikeasti olla vapaa kaikista valinnoista. Ehkä siitä on jokin opetus oikeaankin elämään, nykyinen kehitys missä ajattelemme itseämme kuluttajina, missä markkinat toimivat sitä paremmin mitä enemmän kuluttajilla on mahdollisuuksia valita, ja sitä tyytyväisempiä ja vapaampia kuluttajat ovat mitä enemmän heillä on valinnanvaraa. Ehkä loputon valintojen suo onkin enemmän kuluttava ja vapauttamme rajoittava, kuin meitä vapauttava tekijä. Mutta, eksyin asiasta. Ehkä jatkan unieni käsittelyä.

Suuret tunteet

Olen varmastikin kokenut elämäni suurimpia tunne-elämyksiä unissani. Joskus lukioaikana näin unta jossa yksinkertaisesti halasin erästä ihastukseni kohteena olevaa tyttöä. Täysin viatonta, mutta jostain syystä itkin unessani, ja vielä herätessäni kuin pieni tyttö, todella kokonaisvaltainen ja erittäin vapauttava tunne. En tiedä olinko aiemmin itkenyt ilosta. Ikäänkuin kyseinen tunne olisi vallannut minut kokonaan. Mieletön kokemus, ja muistan sen vieläkin hyvin elävästi.

Yksi toistuva uni minulla on että osaan hypätä todella korkealle, tai oikeastaan se on ehkä enemmänkin lentämistä. Ja siitä tulee todella humalluttava painottomuuden tunne koko kehoon, nyt kun ajattelenkin kyseisiä unia, tulee se kihelmöivä tunne mahanpohjaan 🙂 Yksi omista toistuvista unien suosikeistani.

Toinen toistuva teema unissani on, että ajan autoa, mutta jostain syystä minun kykyni hallita autoa on hyvin puutteellinen. Tyypillisin on että en voi jarruttaa autoa, ja sitten törmäilenkin sillä asioihin aika hallitsemattomasti. Tai että en jostain syystä voi ohjata sitä kunnolla, kuin käteni eivät vain toimisi. Tiedän mitä haluan tehdä, mutta kädet eivät vain tottele. Tästä unesta olen lukenut että se on aika tyypillinen uni useilla, ja siitä on tulkintoja että se johtuu että tunteesta että elämässä asiat tuntuvat etenevän kaaottisesti, eikä ne enää ole unennäkijän hallinnassa. Ehkä, en osaa sanoa, en ole itse osannut yhdistää näitä unia tuon kaltaisiin tilanteisiin omassa elämässäni.

Noin kaksi vuotta sitten näin aika tyypillistä unta (tyypillistä fyysisen ja ajallisen sijainnin suhteen), olimme juopottelemassa mummoni saunakamarissa, ja se sijoittui ajallisesti johonkin yläasteen loppupuolelle. Pienen kähimöinnin jälkeen, olin ulkona, ja oli täysin pimeää. Jostain syystä tiesin, että nyt alkoi sota, ja se on tulossa meitä kohti. Se oli Valve, isojen pelifirmojen kanssa kasaamineen armeijoineen jonka rintama lähestyi meitä. Ja sitten alkoi valonäytös jonka veroista en ole koskaan muulloin nähnyt. Se oli aivan mieletön ilotulitus joka täytti vielä äsken sysimustana olleen taivaankannen, ja olin todella vaikuttunut miten mielettömän siistin näköinen se oli. Siis tyyliin vain seisoin siinä, ja haukoin henkeä kun ihmetyksen tunne valtasi minut kokonaisvaltaisesti.

Ylipäätään minusta tuntuu että tietyillä tunteilla on enemmän tilaa unissani vaikuttaa minuun mitä hereillä ollessa. Kaipa hereillä ollessa kaikenmaailman epäilykoneistot, järkeilyrattaat ja ties mitkä defenssit pitävät tunteiden vaikutusta paljon enemmän kurissa, mutta unissa ehkä ne ovat levossa, ja voin kokea kaikenlaisia isompia asioita unissani sen tähden. En tiedä onko tässä mitään totuutta tai järkeä, mutta kenties tosiaan joskus vähemmän on enemmän.

Unien henkilöistä

Olen pohtinut paljon unieni teemoja, ja kuten sanoin, hyvin monet unet sijoittuvat ainakin niissä toimijoiden perusteella yläaste/luokioaikaan. Ihmisiä joita en ole nähnyt viiteentoista vuoteen voivat olla aika vakiokalustoa unissani. En tiedä onko tämä kuinka universaali ilmiö muilla, tai mistä se johtuu, mutta yläaste- ja lukioaikaiset kaverini ovat tosiaan yleisimmät unissani tapaamat henkilöt. Lisäksi olen pohtinut että mistä tiedän että ne ovat juuri kyseiset henkilöt unissani, sillä en välttämättä niinkään muista uniani ”valokuvamuistityylisesti”, vaan enemmänkin minä tiedän, tai olen varma että unessa oleva henkilö on joku tietty. Joskus olen lukenut teorian, että yhdistämme uniemme henkilöt vasta jälkikäteen oikean elämän henkilöihin, mutta en tiedä. Aika tyypillisiä kikkailuja muutamat kaverit vetävät unissani.

Mutta ylipäätään, unissa tuntuu olevan paljon perustelematonta tietoa. Kuten unessani tiesin, että sota vain on juuri nyt syttynyt, ja hyökkääjä on Valve yhdessä pelifirma-armeijoineen. Samalla tavalla saatan vain tietää, että kulman takana on norsu hyökkäämässä kimppuuni, tai että kuninkaan kaartilaiset ovat tulossa hakemaan minua, ja on parempi piiloutua mökin sisälle sängyn alle. Ja se tunne ei anna unessa mitään aihetta epäilyyn, ja se tieto tuntuu todella vahvana. Eräässä unessa tapasin erään luokioaikaisen tytön, jonka kanssa en hirveästi ole koskaan ollut tekemisissä. Unessa kuinkin tiesin heti kuka hän on, ja ihmettelinkin hänelle miten hän näytti täysin erilaiselta miltä hän ennen näytti. Suora tumma tukka olikin nyt pörröinen vaaleahko tukka, kasvot olivat täysin erilaiset ja käytöskin oli tyystin toisenlaista kun hän pummasi minulta olutta kaupan pihalla. Jotenkin se oli vain ilmiselvää että hän on Riikka.

Unihalvaus

Selällään nukkuminen näyttää aiheuttavan minulle toisinaan unihalvauksia (ehkä keskimäärin kolme/neljä kertaa vuodessa), lähestulkoon poikkeuksetta aamuyöstä kun aika herätä on muutekin lähellä. Tyypillisin unihalvaus menee kutakuinkin että kuulen ovikellon soivan. Tämä tuntuu unena tyystin toisenlaiselta kuin normaalit unet, aluksi olen täysin vakuuttunut että joku soitti ovikelloa ja että olen hereillä. Se mistä kuitenkin aika äkkiä ymmärtää sen olevan unihalvausta, on se fakta että en voi liikkua. Kenties en kuitenkaan ymmärrä ajatella asiaa vielä ovikellon soidessa, vaan ikäänkuin vaivun uudestaan uneen heti sen jälkeen. Asia on kuitenkin eri kun kuulen kun joku tulee avaimilla sisään. Yleensä ajattelen sen olevan talonmies/isännöitsijä, ja kuulen hänen kävelevän asunnossa. Tässä vaiheessa yleensä alkaa tulla se tunne, että ok, nyt on kysymys unihalvauksesta.

Kokemus tietoisuudesta ja siinä olemisesta on tyystin erilainen kuin normaaleissa unissa. Ymmärrät että sinä oikeasti makaat siinä, näet eteesi, mutta et pysty liikkumaan millin vertaa, etkä saa äännähdystäkään tuotettua. Kokemus hereilläolemisesta myös aaltoilee, välillä voit vajota takaisin normaaleihin uniin, ja taas ”herätä” unihalvaukseen.

Halvauksen ollessa käynnissä tiedät makaavasi sängyssä, ja lisänä on tunne pelosta. Mahdollisesti pelosta huoneistossa olevaa ihmistä/asiaa kohtaan, mutta eritoten pelkoa etten kykene heräämään. Tässä vaiheessa yritän yleensä tuottaa jotain ääntä, ja ehkä jotain pieniä äännähdyksiä saankin aikaan (tosin en yhtään tiedä saanko niitä tehtyä oikeasti, vai kuvittelenko vain), logiikkana siis että jos saan tuotettua ääntä, saan herätettyä itseni. Toinen vaihtoehto on että yritän heilauttaa vaikka kättäni, joka saisi minut kunnolla hereille.

Joskus uni jatkuu niin pitkälle että huoneistossa oleva henkilö tulee samaan huoneeseen. Kerran muistan että joku tuntematon jokin pelottava tumma ja ilmeetön naishenkilö tuli istumaan vyötäröni päälle, muistan vieläkin miten se tuntui aivan todelliselta, kokemus siitä että se todella tapahtuu aivan erilainen kuin normaaleissa unissa. Kuitenkin, hetken vyötäröni päällä istumisen hän halasi minua. Heräsin siihen, ja siitä jäi ihan hyvä tunne (kuten halaamisesta yleensäkin).

Viimeksi koin unihalvauksen ehkä kuukausi sitten. Luulin että An tuli jostain syystä takaisin koulusta samantien, kenties myöhästyen linja-autosta. Tiesin että se on An, koska hän alkoi petaamaan omaa puoltaan sängystä. Silloin huokahdin että onneksi se on An, hän varmaan kohta tulee viereen makaamaan ja herättää minut tästä unihalvauksesta. Heräsin tosin ennen kuin se pääsi tapahtumaan. Herääminen noista tapahtuu yleensä tietynlaisena säpsähtämisenä.

Toisinaan ”onnistun heräämään” unihalvauksesta, ja tunnen suurta helpotusta asiasta, mutta jonkin ajan kuluttua tajuankin että olen herännytkin vain toiseen unihalvaus-uneen, ja se onkin todella turhauttavaa. Olen saattanut kuvitella että olen herännyt, pukenut päälleni ja mennyt syömään aamupalaa, mutta sitten heräänkin uudestaan sängystä uuden unihalvauksen kourissa. Nämä on joskus alkaneet nostamaan ihan oikeaa paniikin tunnetta.

Ylipäätään paniikin tunne oli ensimmäisillä kerroilla todella suuri, ja aika vääristyi todella paljon. Muistan kun ensimmäisen kerran koin unihalvauksen, ainakaan minkä muistan, kenties yläasteaikoihin. Minulla ei ole hajuakaan kauanko koitin rimpuilla ja huutaa maatessani sängyllä unihalvauksen kourissa, mutta se tuntui tunneilta. Pelkäsin mielettömästi että olen nyt jotenkin halvaantunut tai koomassa tai mitä lie. Onneksi tosiaan näin myöhemmin niihin on alkanut tottua, eivätkä ne enää tunnu laisinkaan niin pitkiltä. Ne aiheuttavat lähinnä suurta turhautumista, mutta sitä helpottaa tieto että yleensä ne eivät kovin kauaa kestä.

Ylipäätään unihalvaukset ovat aika tympeitä, mutta muuten olen todella onnellinen melkeinpä kaikista unistani. Kaikki eivät ole vain mieluisia juttuja mitä unissani koen, mutta en muista että olisin koskaan kokenut mitenkään traumaattiselta tuntuvia unia, joskus unet on pelottavia ja ahdistavia, mutta silti kun niistäkin herään, on niistäkin jäävä tunne todella miellyttävä. Se on kuin oikea loma, olla jossain muualla, olla jotain muuta. Kuten eräs runoilija sanoi Suomen Kuvalehden haastattelussa, hän nauttii eniten kirjoittamisesta heti heräämisen jälkeen, sinä aikana kun unen logiikka on tuntuu vahvempana kuin hereilläolon logiikka. Unen todellisuus vielä viipyilee hereilläolon todellisuudessa. Se on todellakin hieno tunne, ja hienoa aikaa. Olen onnellinen ja ennenkaikkea kiitollinen unistani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *