Uneni maailmanloppu

Viime yönä näin unta, joka ainakin näin heräämisen jälkeen tuntui merkitykselliseltä. Unessa täällä Hirvasvaaran pellonlaidassa olevassa ladossa syntyi serkulleni Mikolle tyttölapsi. Sikäli toki erikoisesti, että äidistä minulla ei ole tietoakaan, mutta isä on tiedossa. Olin paikalla, kuten oli myös äitini ja veljeni. Kun lapsi oli syntynyt, äitini antoi sille samantien nimen Juhis. Nimen päättömyys tyttölapselle ei mennyt minulta ohitse edes unessa, mutta jätin asian sikseen.

Kuitenkin, lapsi syntyi yöllä, ja taivas oli sysimusta ja kirkas. Tähtitaivas näkyi selkeästi. Syntymän jälkeen havaitsin kun etelästä päin lähti nousemaan kirkkaita pisteitä, ensin muutamia, lopulta kymmenittäin. Ensimmäisten kohdalla elättelin toivetta että kyseessä olisi ehkä tähdenlento, mutta tajusin kuitenkin jo silloin että ne olivat ohjuksia. Kun näin kymmenien kirkkaiden pisteiden nousevan ja kaartavan taivaankannelle, ymmärsin että tämä ei hyvin pääty. Maailmanloppu, kuten me sen käsitämme.

Pikakelauksella, olikin yhtäkkiä aamu, ja olimme mummoni luona. Tyttö ei ollut vuorokaudenkaan ikäinen, mutta hän osasi jo alkeellisesti puhua. Hänellä oli jokin lelu jossa oli kirjain M ja hän kysyi mitä se tarkoittaa, ja opetin hänelle että se on kirjain, ja kirjainten avulla voidaan ilmaista puhetta paperilla ja luin hänelle esimerkkinä pari ruutua Aku Ankasta. ”Aika siistiä” hän sanoi ja lähti jatkamaan leikkejä.

Itse samaan aikaan yritin kovasti etsiä kännykälläni tietoa uutissivustoilta että onko nyt täysi ydinsota käynnissä, mutta en meinannut löytää mitään, Hesari näytti vielä eilispäivän uutisia. Ylen etusivuilla oli jokin kriisiotsikko ensimmäisenä, missä lähinnä kerrottiin että maailman mediatalot ovat kaaoksen vallassa. Otsikosta aukesi jokin ihmeellinen puolivillaisesti tehty artikkeli, missä muotoilutkin olivat aivan käsittämättömiä. Sain kuitenkin sen verran selkoa, että artikkeli selitti hädissään ilmastonmuutoksen palautekytkennöistä, että niistä on opittu jotain ratkaisevaa ja kiistatonta tutkimalla jotain historian kauppareittejä, sekä yhteiskuntien romahduksia ja niiden yhteyksiä ilmaston/ympäristökriiseihin. Ja lopputulos siis olisi tästä se, että olemme ilmastonkriisin suhteen niin syvässä suossa, ettei siitä ole enää paluuta.

Lopulta kuitenkin, pidin selvänä että valot jotka näin yöllä tarkoittivat että ydinohjukset olivat ilmassa, ja loppu tulee hetkenä minä hyvänsä. Sanoinkin Juhikselle, että aika kurjaa että elämäsi ensimmäisenä päivänä maailma loppuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *