On tärkeää ymmärtää, että mittarit ja tilastot kertovat vain siitä asiasta mitä mitataan. Ongelmaksi asia muodostuu, jos mitataan asioita puutteellisesti, mutta mittauksen puutteita ei huomioida keskusteluissa ja päätöksenteossa.
Väitän että käytetyt taloudellisen eriarvoisuuden mittarit vähättelevät hyväosaisten hyvää ja alati parantuvaa asemaa, sekä vähäosaisten huonoa tilannetta ja kehityssuuntaa. Tähän on useita syitä, joihin paneudun tässä kirjoituksessa.
Keskustelu eriarvoisuudesta on yleisessä keskustelussa keskitetty lähestulkoon yksinomaan verotietoihin perustuvan suhteellisista tuloista mitattavan gini-kertoimen ympärille. Tämä on kuitenkin merkittävän ongelmallista, sillä tämä tilasto vähättelee taloudellista eriarvoisuutta, ja sen kehityssuuntia. Syitä tähän ovat seuraavat:
- Suhteellisten tuloerojen mittarit eivät huomioi euromääräisten tuloerojen kasvua
- Inflaatio-mittaus on edullisempi hyväosaisille kuin huono-osaisille, sillä huonotuloisten näkökulmasta se mittaa vääriä asioita ja väärin painotuksin
- Varallisuus ja sen muutokset jäävät pitkälti tilastoimatta ja keskustelun ulkopuolelle
- Pääomatuloja saavat voivat välttää tai vähintäänkin siirtää verotusta tulevaisuuteen Suomessa monin keinoin, jolloin nämä tulot eivät näy tilastoissakaan
Käsittelen näitä asioita tarkemmin teema kerrallaan.
Suhteelliset tuloerot
Suomessa tilastokeskus mittaa tuloeroja käyttäen suhteellisia tuloeroja mittaavalla gini-kertoimella (lähde). Jos siis kaikkien tulot tuplaantuvat, tämä gini-kerroin pysyy silloin muuttumattomana. Jos kuitenkin köyhät tuplaavat vähät tulonsa, ja rikas suuret tulonsa, totta kai reaaliset euromääräiset tuloerot ovat kasvaneet. Kannattavampaa olisikin siis tarkkailla absoluuttisia tuloeroja, mutta sitä ei Suomessa tilastokeskus kuitenkaan mittaa, eivätkä ne täten käytännössä ole julkisessa puheessa esillä. Kalevi Sorsa -säätiön raportissa kuitenkin absoluuttisia tuloeroja arvioitiin, ja niistä näkeekin että ne ovat kasvaneet paljon suhteellisia tuloeroja enemmän (kuten näkee myös ns. MLD-mittarista):
Ongelma on myös ”köyhän inflaatio”, jolla tarkoitan sitä tosiasiaa että vähävaraisten kulut ovat kasvaneet enemmän ja nopeammin mitä muiden tuloryhmien. Vähävaraisten tulot menevät käytännössä kokonaan päivittäishyödykkeisiin, vuokraan, ruokaan ja terveyskuluihin. Ja näistä eritoten vuokrakulut ovat nousseet vahvasti koko 2000-luvun, mikä on syönyt vähävaraisilta vuokralla-asujilta tehokkaasti tulojen noususta saadun hyödyn. Kuvaaja Suomen vuokrien kehityksestä 2010-2018:

Tulonjakotilastot toki inflaatiokorjataan, mutta ongelmana on että virallisissa inflaatiolaskelmissa otetaan huomioon hintojen muutoksia asioissa kuten esimerkiksi uudet autot, uudet asunnot, sikarit, maalarin palvelut, asuntolainojen korot, asuntojen peruskorjaukset, siivouspalvelut, lentoliput, taksimatkat, veneet ja korut (täältä voi katsoa mitä kaikkea kuluttajahintaindeksiin kuuluu). Näiden hinnat ja niiden kehitykset ovat vähävaraisten kannalta enemmän tai vähemmän epäoleellisia. Suuressa kuvassa kulutustavarat kuten viihde-elektroniikka muuttuu kokoajan halvemmaksi mikä laskee inflaatiolukuja, mutta köyhät eivät pääsääntöisesti käytä tulojaan tälläiseen kulutukseen, vaan jokapäiväiseen elämiseen jonka kustannukset taas nousevat jatkuvasti. Tämän vuoksi kuluttajahintaindeksi ja inflaatiolaskelmat vähättelevät eritoten vuokrien nousun vaikutusta vähävaraisille, ja täten antavat vähävaraisten tilanteesta ruusuisemman kuvan mitä se todellisuudessa on. Vähävaraistenkin tulot voivat suhteellisesti nousta, mutta kärjistettynä sanottuna sekin pieni hyöty menee yhä vain kasvaviin vuokramenoihin. Eritoten ongelma on matalapalkkatyötä tekevillä, ja muilla joilla asumistuki ei kompensoi lainkaan kasvaneita asumiskuluja.
Varallisuudesta ja sen tuloista
Kukaan tuskin ajattelee että varallisuus on toissijaista mietittäessä taloudellista eriarvoisuutta, mutta puutteellisten mittarien vuoksi tähän keskustelu yleensä typistyy, puheeksi tuloeroista. Varallisuuden huomiotta ottaminen on iso sokea piste, sillä varallisuus voi paitsi tuottaa tuloja (jotka nekään eivät aina näy tilastoissa, mutta siitä myöhemmin), niin ennenkaikkea se on keino välttää menoja. Jos henkilö omistaa asuntonsa jossa hän asuu, hänen ei tarvitse maksaa vuokraa. Jos omistaa auton, ei tarvitse ostaa joukkoliikennelippuja, taksimatkoja tai vuokra-autoa. Ja niin edelleen. Täten varallisuus on todellakin oleellista mietittäessä miten vaikka eri tuloryhmien ostovoima tai taloudellinen tilanne kehittyy.
Varallisuus voi myös tuottaa lisää varallisuutta, minkä pitäisi tieten näkyä tulonjakotilastoissa, mutta ongelma on että osa näistä tuloista ei kuitenkaan näy. Kun Onninen myytii Keskolle, lähes 200 miljoonan myyntivoitot jäivät yksityishenkilöiden virallisista tulonjakotilastoista piiloon, sillä varallisuus ei ole myyjien pankkitileillä vaan heidän omistamassaan sijoitusyhtiössä. Pääomissa omistaja voi pitkälti päättää koska ja missä hän päättää kotiuttaa pääomista kertyneet tuotot. Jokainen voi tehdä omat spekulaationsa yleisellä tasolla siitä, asuvatko jopa satoja miljoonia sijoitusyhtiöissä omistavat sitten virallisesti Suomessa vai jossain halvemman verotuksen maassa silloin kun satoja miljoonia sijoitusyhtiöstä aletaan isossa mittakaavassa kotiuttamaan.
On kyse sitten yrityksen myynnistä, vakuutuskuoren voittojen kotiuttamisesta, osakkeiden myynnistä, rahasto-osuuksien myynnistä tai voittojen nostamisen yrityksesta tai yhtiöstä, voi henkilö pitää saadut voitot näiden sijoitusinstrumenttien sisällä vuosia tai vuosikymmeniäkin ja säästyä tältä ajalta pääomaverolta (ja nostaa vain verovapaan tai alennetun verokannan mahdollistaman osuuden per vuosi). Ja hänellä on mahdollisuus sitten lopulta siirtyä ulkomaille muuttamaan ne henkilökohtaiseksi tuloksi. Tällöin säästyy paitsi Suomen veroilta, niin myös päätymiseltä Suomen tulotilastoihin jotka perustuvat pitkälti verottajan tietoihin.
Verottajan raportista:
Varojen ja tulojen piilottamisen muututtua vaikeammaksi on esimerkiksi perinteisten vero-paratiisiyhtiöiden hyödyntäminen vähentynyt merkittävästi. Samaan aikaan mm. sijoitussidonnaisten henkivakuutusten kaltaisten instrumenttien hyödyntäminen on verovalvonnan havaintojen mukaan yleistynyt. Näitä ns. vakuutuskuoria on pyritty hyödyntämään verojen välttämiseksi lukuisin eri tavoin. Vastaavasti keinotekoisia maastamuuttotilanteita on vero-valvonnassa havaittu viime vuosina aikaisempaa enemmän. Yleensä näihin on liittynyt muuton jälkeen tapahtuva sijoitusvarallisuuden tai yrityksen myynti, ja muutot ovat suuntautuneet usein valtioihin, joissa luovutusvoittoja ei veroteta.
Yhtenä verovilpin muotona ovat jo pidempään olleet järjestelyt, joissa hallintarekisteröityjä osakkeita on hankittu ulkomaista palveluntarjoajaa käyttäen ja jätetty näihin liittyvistä arvo-paperikaupoista syntyvät luovutusvoitot ilmoittamatta. Hallintarekisteröidyille osakkeille maksettavista osingoista perittävä lähdevero on myös voitu pyrkiä välttämään esimerkiksitoteuttamalla lainajärjestely, jossa osingonmaksuhetkeä varten osakkeet on väliaikaisesti siirretty sellaiselle taholle, joka saa verosopimuksen nojalla osingon verovapaasti. Näihin ja kaikkiin edellä mainittuihin ongelmakohtiin on selvityksessä esitetty useita ratkaisuja, jotka ovat toteutettavissa kansallista lainsäädäntöä ja verosopimuksia muuttamalla.
Harmaan talouden selvitysyksikkö – Verovilppi kansainvälisessä sijoitustoiminnassa
Vakuutuskuoret ovat yksi käyttökohde, mutta sama ongelma koskee myös muita sijoitusinstrumentteja sekä esimerkiksi juurikin sijotusyhtiöitä (holding-yhtiöitä), jotka ovat 2000-luvun alun veromuutosten saaneet suurta suosiota. Verotuksellisesti kaikkien kynnellekykenevien kannattaakin alkaa kerryttämään varallisuutta verotuksillista syistä ennemmin suoraan sijoitusyhtiöihin, vakuutuskuoriin, osakesäästötileille ja rahastoihin. Valitettavasti kuitenkaan vähävaraiselle tai keskituloiselle se harvoin on vaihtoehto: Kela tai työnantajat eivät anna mahdollisuutta saada sosiaalietuuksia tai palkkaa verottomana sijoitusyhtiöön, mutta vaikkapa lääkäreille ja muille työmarkkinoilla hyvässä asemissa olevilla palkkatulojenkin muuntaminen pääomatuloiksi on mahdollista.
Toki jos tulot ovat muutenkin pääomatuloja (esim. sijoitustoiminnasta), tällöin tuollekaan kikkailulle ei ole tarvetta. Pääomatuloina sitten henkilö voi kerryttää tuloja verottomasti niin kauan kunnes on halutessaan valmis muuttamaan halvan verotuksen maahan nostamaan kertyneet tulot alhaisella tai olemattomalla veroprosentilla.
Mitä väliä?
Ongelma on että päätökset ja julkinen keskustelu perustuvat näiden vajavaisten talousmittareiden käyttöön, täten koko keskustelu eriarvoisuudesta ja sen kehityksestä on vinoutunutta. On sääli että suhteellisten tuloerojen gini-kerroin on kaapannut eriarvoisuuskeskustelun itselleen. Toivonkin siis että tämä kirjoitus osaltaan lisää tietoisuutta sen ongelmista, ja siitä että asia ei välttämättä ole kuten kyseisestä tilastosta voisi lukea. Hyväosaisilla menee paremmin mitä nämä tilastot näyttävät, ja vähäosaisilla menee huonommin. Mitä paremmin tiedostamme asian, sitä parempaa julkista keskustelua asiasta voidaan käydä, ja sitä valistuneempia ja parempia päätöksiä asian tiimoilta voidaan toteuttaa.
Ensiaskeleena kohti parempaa tilannetta yhdyn Kalevi Sorsa -säätiön tekemän tutkimusryhmän muutosehdotukseen ottaa käyttöön pakollinen varojen ja tulojen ilmoitusvelvollisuus. Tällöin myös nykyisin vakuutuskuorissa ja muissa instrumenteissa näkymättömissä olevia tuloja saataisiin tilastoihin näkyviin, ja täten tarkempaa tietoa eriarvoisuudesta kuin vain nykyisiä verottajan tilastoja tarkastelemalla.
Lisäksi itse kannatan myös yksityishenkilöiden maastapoistumisveroa, jolloin Suomessa tehdyistä vakuutuskuorissa, holding-yhtiöissä ja muissa instrumenteissa Suomessa tehdyistä voitoista pitää lopulta maksaa verot Suomeen. Tämä myös lopettaisi lahja- ja perintöveropakolaisuuden ulkomaille joka nykyisellään on hyvätuloisilla huomattavan yleistä. Mielestäni on oikeudenmukaista että Suomessa tehdyistä voitoista ja varallisuuden kasvusta pitää lopulta maksaa verot Suomeen. Onko tämä sitten vasemmistolaista kateellisuutta kuten julkisuudessa usein asia esitetään, vai ihan vain oikeudenmukaisuutta jää toki jokaisen henkilön itsensä arvioitavaksi.
Kannatan myös palkansaajille varallisuuden sijoittamisen mahdollistamista ilman kaksinkertaista verotusta (tai kolminkertaista verotusta jos mieltää myös yhteisöveron yhdeksi yksityishenkilön maksamaksi veroista). Tämä onnistuu tällä hetkellä pääomatuloilla, mutta ei palkkatuloilla. Näin on koska palkansaajan täytyy ensin maksaa palkastaan verot, jonka jälkeen voi sijoittaa ne, ja tämän jälkeen hän maksaa vielä pääomaverot kotiuttaessaan sijoituksiensa voitoista. Sen sijaan pääomatuloja voi edelleensijoittaa pitämällä ne esim. rahastoissa, osakesäästötileissä, vakuutuskuorissa sekä sijoitusyhtiöissä, jolloin verot maksetaan toteutuneista voitosta vain yhden kerran vasta kun voitot päätetään nostaa henkilökohtaiseen käyttöön. Täten pääomatuloilla voi säästämisessä ja sijoittamisessa välttyä veroilta joilta palkkatuloilla ei voi välttyä. Mutta tämä aihe ansaitsee oman kirjoituksensa, joten siitä mahdollisesti myöhemmin lisää.
Jälkikirjoitus: Kekkosslovakia, kateus ja korkea verotus
Onko pelkkää kateellista panettelua olla vaatimassa lisää veroja sille jos toinen menestyy? Eikö täällä veroteta jo tarpeeksi?
Itse näen asian tavalla, että Suomen yhteiskuntasopimus perustuu vahvoihin julkisiin palveluihin. Täällä julkisista varoista tarjotaan verojen kustantamia palveluita jotka monissa muissa maissa menevät palkansaajien omasta pussista. Maksuton terveydenhuolto, vanhuspalvelut, koulutus, nuorten palvelut ja niin edelleen eivät ole itsestäänselviä julkisia palveluita useimmissa maissa. Lisäksi meillä on kohtalainen sosiaaliturva, jonka ajatuksena on taata kaikille kansalaisille tietty vähimmäiselintaso. Tämän vuoksi maksamme sitten vastaavasti korkeita veroja. Vaihtoehtoina olisi toki maksaa vähemmän veroja, maksaa vain niistä palveluista mitä itse käyttää, ja jättää oman onnensa nojaan ne joilla tähän ei siihen ole varaa.
Minulla ei ole siinä ongelmaa, mikäli joku heikossa asemassa oleva saa näitä palveluita tai tulonsiirtoja enemmän mitä hän maksaa veroja. Tämä on osaltaan miksi hyvinvointivaltio on luotu alunperinkin, ja olen siitä ylpeä; vaikka elämä on jakanut ns. paskan käden, voi täällä silti elää ihmisarvoisen elämän osana yhteiskuntaa ilman että tarvitsee pelätä nälkä- tai paleltumiskuolemaa talvella.
Ongelmia kuitenkin tulee siinävaiheessa, jos he joille tämä yhteiskunta antaa kaikista eniten voivat itse välttyä antamasta yhteiskunnalle vastaavasti takaisin osuuttaan heidän hyvästä onnestaan. Tähän yleensä vastataan, että kyllä hyväosaiset maksavat jo paljon veroja, miksi vaatia vieläkin enemmän? Mikä olisi hyväosaisten sopiva veroprosentti? En osaa tähän antaa yksioikoista vastausta, mutta minun oikeuskäsitykseni mukaan verotus ei ainakaan voi olla regressiivistä kuten tällä hetkellä; korkeimpia veroprosentteja maksavat käytännössä se ylempi keskiluokka, joka saa korkeita palkkatuloja, mutta joilla ei vielä ole merkittäviä pääomatuloja. Hyvätuloiset sitten saavat enemmän pääomatuloja, ja heidän veroprosenttisa onkin pienempi. Iloinen poikkeus tietenkin on ne hyväosaiset jotka vapaaehtoisesti kieltäytyvät vero-optimoimasta tulojaan, kuten tekivät Supercell-miljonäärit. Pääasiassa veroaste kuitenkin keskimäärin lähtee laskuun tietyn tulotason ylitettyä. Tätä kuvaa kuuluisa ns. haulikkokuvaaja:

Tämä ei vastaa minun käsitystäni oikeudenmukaisesta verotuksesta, ja en ole nähnyt moraalisesti tai älyllisesti kestäviä perusteluja nykytilanteen pitämisestä tälläisenä.
Asiasta muualla
- Veropolitiikka-Blogi – Gini-kerroin aliarvioi eriarvoisuutta
- Parecon Finland – Taloudellisesta epätasa-arvosta, tuloeroista ja niiden mittaamisesta
- Yle – Laaja selvitys vahvistaa: rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat – tutkijat kiristäisivät suurituloisten pääomaveroa
- Palkansaajien tutkimuslaitos – Ovatko tuloerot Suomessa kasvaneet luultua enemmän?
- Ilta Sanomat – Kommentti: Inflaatio on köyhdyttänyt kaikkia – mutta ennestään köyhimpien eläminen on kallistunut eniten
Piditkö kirjoituksesta?
Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?
Yksi kommentti artikkeliin ”Eriarvoisuus kasvaa tilastoitua enemmän”