Siirry suoraan sisältöön

Epätasaisesti jaettu valta vaikuttaa vapaaseen tahtoommekin

Korostimme, että uusia, kestävän taloudellisen kasvun kannalta välttämättömiä innovaatioita, teknologioita ja organisaatioita vastustetaan usein, koska ne voivat horjuttaa olemassa olevaa järjestystä (jota tapahtumaa sanoimme ”poliittiseksi luovaksi tuhoksi”). Paras tapamme varmistaa, että vahvat toimijat eivät estä uusia teknologioita ja samalla tukahduta taloudellista kehitystä, on, että kellään tai millään ei ole niin paljon valtaa, että kykenisi tähän.

Kapea käytävä – Kapea käytävä, Valtiot, yhteiskunnat ja vapauden kohtalo, s. 173 (Daron Acemoglu ja James A. Robinson)

On selvää että tämä on ongelma mihin olemme törmänneet ympäristöasioiden kanssa. Fossiilikauppa on ollut niin valtaisan tuottava bisnes, että sen toimijoilla on ollut jo pitkään sellainen määrä valtaa että se on onnistuneesti käyttänyt valtaansa jarruttamaan yhteiskuntien muutosta kestävämpiin teknologioihin ja tapoihin elää. Tämä mekanismi on ollut yhteiskuntien ongelma jo tuhansia vuosia sitten, ja se on sitä yhä tänä päivänä. Vallan epätasainen jako aiheuttaa sen, että valtaan nousseet käyttävät valtaylivoimaansa sementoidakseen oman valtansa, ja siitä kärsii kokonaisuus eli muu yhteiskunta.

Ja kun puhun vallasta, puhun tässä kirjoituksessa nyt ensisijaisesti rahasta. Meillä on demokratia, mutta vaaleilla annettu mandaatti ei ole ainoa vallan muoto. Raha on myös valtaa, ja se on jo hyvän aikaa jakautunut huomattavan epätasaisesti. Keskiluokka supistuu ja sen valta kuihtuu, ja superrikkaita on yhä enemmän. Ongelma ei ole vain yksilötasolla, vaan on olemassa megakokoisia yrityksiä joiden valta vaikuttaa maailmaan ylittää useimpien valtioiden mahdollisuudet.

Tätä kuvaa hyvin Helsingin Sanomien artikkeli Konsultit kertoivat BBC:lle, miten ilmaston­muutoksesta käytävää keskustelua ryhdyttiin järjestelmällisesti sekoittamaan 1990-luvulla.

Mielestäni on kiistatonta, että näillä toimijoilla on ollut liikaa valtaa. Rahaa, ja sen mukanaan tuomaa valtaa. He ovat käyttäneet tuota valtaansa sementoidakseen omaa valta-asemaansa, eli käytännössä hidastaneet siirtymää pois fossiilisten käytöstä. Seuraukset ovat tietenkin meidän kannalta hirveät ja se on ollut näiden toimijoiden tiedossa, josta syystä puhuisin jopa ”rikos ihmisyyttä vastaan” tason toimista.

Se miten he ovat valtaansa käyttäneet massoihin on ollut tehokas, sillä se on käyttää hyväkseen meidän vääristynyttä käsitystämme vapaasta tahdosta.

Ympäristömme on osa meitä

Psykologiassa ihminen käsitetään psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena. Ihminen ei ole vain ruumiinsa ja mielensä, vaan ihmisen tekee myös heidän ympäristönsä. Tästä selkein esimerkki on, että kun sama ihminen laitetaan selkeästi erilaisiin ympäristöihin/tilanteisiin, ihmisen käytös, ajatukset ja halut muuttuvat. Muuten sama ihminen on perustavanlaatuisesti erilainen esimerkiksi riippuen sijoitetaanko hänet urbaaniin Tokion ydinkaupunkiin, vaiko amish-yhteisöön. Hän alkaa myös haluta eri asioita.

Tästä siis seuraa, että kun joillakuilla on valtaa muuttaa tuota ympäristöämme jossa elämme, muutamme myös siinä toimivia ihmisiä ja heidän vapaata tahtoaan.

Tämän takia mainostaminen toimii, ja on miljardibisnes. Koristelemalla ympäristömme mainoksilla muutamme myös ihmisten tahtoa. Mainostaminen ei kuitenkaan ole ainoa tapa vaikuttaa ihmisten käytöksiin, mielipiteisiin ja heidän koko maailmankuvaansa.

Vallanpitäjiä voi lobata suoraan esittelemällä asiaansa päättäjille. Myös kyseenalaisempiakin keinoja voi käyttää: Vaalirahoituksen antaminen antaa sanattoman vihjeen, että lahjoittajan mielipiteet tulee ottaa erityisen vakavasti. Toinen yleinen ilmiö on pyöröovi-ilmiö ja sen muunnelmat. Se voi olla viattoman kuuloista, lobbaaja sanoo lakia valmistavalle poliitikolle tai virkamiehelle että ”Oletpa sinä kyllä pätevä tyyppi, sano jos koskaan tarvitset työpaikkaa niin sinulle kyllä löytyy meidän yrityksestämme korkean position työpaikka koska vain.”. Hölmömpikin kuitenkin tajuaa tästä, että tarjous on voimassa vain mikäli lainsäädäntöprosessissa on otettu lobbaavan tahot näkökulmat tarpeeksi hyvin huomioon. Nämä eivät ole sinänsä laittomia keinoja, mutta ne ovat suoraa rahan antamalla vallalla vaikuttamista poliittiseen päätöksentekoprosessiin. Ja kyllä, näitä esiintyy myös Suomessa. Esimerkiksi vasta paljastuneessa Uber-vuodossa selvisi että Uber tarjosi ministerinä toimineelle Alexander Stubbille huippuyritysten hallituspaikkoja, jota tarjousta Stubb ei kuitenkaan ainakaan vielä ole käyttänyt.

Korruptiota, vaiko viatonta lobbarin ja ministerin yhteisen sävelen löytämistä ja potentiaalin näkemistä? On lähes mahdotonta sanoa tapauskohtaisesti, mutta selvää on että mekanismilla voidaan vaikuttaa päättäjiin ja virkamiehiin, ja vaikutetaankin jatkuvasti.

Väitän kuitenkin että on olemassa vieläkin voimakkaampia tapoja vaikuttaa. Ne ovat vaikuttamista koko yhteiseen todellisuuskäsitykseemme. Sitä yhteistä todellisuutta muodostaa näkyvimpänä toimijana mediat – Perinteiset uutismediat ja sosiaalinen media. Perinteisten medioiden ääni on aina vain yksiäänisempää, kun omistaminen keskittyy yhä voimakkaammin paikallisesti ja globaalistikin. Samat superrikkaat joiden varallisuus ja tulot perustuvat suoremmin tai epäsuoremmin epäkestävään fossiilitalouden omistavat myös suurilta osin mediammekin.

Kirjassa Luokkavallan vahtikoirat esitettiin aika tyhjentävästi mekaniikka joka medioita ohjaa: Vaikka toimittajakunnassa olisikin voittopuolisesti ns. ”vihervasemmistolaisia”, valta mediataloissa on kuitenkin osastojen päälliköillä joita yhdistää enemmänkin puolueena kokoomus. Ja kuten tiedämme, työpaikat eivät ole mitään demokratioita. Kirjassa annettu kuva toimittajan työstä näytti ulkopuolelta, että erityisesti tämä korostuu toimitustyössä. Kun päätoimittaja linjaa että tästä näkökulmasta ei kirjoiteta, siitä ei sitten kirjoiteta. Juttuja ja eritoten otsikkoja oli haasteltujen toimittajien mukaan myös muutettu jälkikäteen osastopäällikköiden ja/tai päätoimittajan toimesta, niin että koko näkökulma on muuttunut. Asiasta ei ole kysytty toimittajalta mitään, mutta juttu on kuitenkin julkaistu toimittajan nimissä.

Päätoimittajat taas elävät sosiaalisissa piireissä joissa ”kaverit” ovat voittopuolisesti toisia hyvätuloisia. On luonnollista, että he ymmärtävät paremmin hyvätuloisten kuin vähätuloisten näkökulmaa. Täten on sinänsä ymmärrettävää että syntyy helposti bias hyvätuloisten eduksi ja vähävaraisten tappioksi. Se että se on ymmärrettävää, ei kuitenkaan tee siitä ongelmatonta.

Tiedän että sanat ”luokka” ja ”luokkateoria” ovat monille myrkkyä ja lukeminen voi loppua niiden mainitsemiseen, mutta otan riskin. Päätoimittajat ja muut taloudellisesti menestyneet kuuluvat samaan luokkaan, kutsuttakoon sitä vaikka ”eliitiksi”, joka on selkeästi ollut hyötyjä siitä että yhteiskunta toimii sillä tavalla kuin se on toiminut. Isojen muutosten vaatiminen on oman oksan sahaamista. Miksi nostaa esille epäkohtia tai jopa vaatia sääntöjen muuttamista pelistä jossa itse on todistettavasti voitolla?

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Yritän sanoa, että tälläisten mekanismien johdosta medialla on paljon enemmän tämän eliitin intressit mielessä, kuin vaikkapa työttömien, ja se näkyy siinä miten media toimii. Ilmiö ei ole yhtä voimakas kuin vaikka valtioissa missä tyrannia omistaa ja hallitsee mediaa kuten vaikkapa Venäjällä, mutta siltikin se ilmiö on olemassa.

Ja kun puhutaan vinoumista joita mediassa on, se heijastuu erittäin suurella voimalla meihin kaikkiin. Media ylläpitää sitä sosiaalista kieltä miten puhumme oikeastaan mistään. Jos media laittaa vaaliväittelyyn seinälle valtionvelkaa näyttävän velkakellon, puhumme valtionvelasta emmekä ympäristökriiseistä. Jos media kirjoittaa toistuvasti ”ideologisesti työttömistä”, puhumme laiskoista työttömistä ja liian anteliaasta sosiaaliturvasta.

Haluaisin median missä vaaliväittelyissä olisi seinällä tuomiopäivän kello, jossa ruodittaisiin valtionvelan sijasta ekologisesta velastamme, ja penättäisiin vaalilupauksia sen hoitamiseksi. Ja median missä kirjoitettaisiin toistuvasti vaikkapa laiskottelevista perinnöillä rikastuneista työttömien sijasta.

Ohimennen sanoen, kirja Huipputuloiset — Suomen rikkain promille oli niin raikastava, siinä kerrottiin avoimesti tästä näkökulmasta. Rikkaista jotka keskittyvät lähinnä lomailemaan ja oleilemaan kun he ovat ulkoistaneet omaisuutensa hoidonkin ulkopuolisille, ja jotka pohtivat avoimesti sitä että kuinka he välissä miettivät että pitäisiköhän siirtyä työelämään ainakin näyttääkseen esimerkkiä jälkikasvulle, mutta että rehellisyyden nimissä eivät vaan taida kehdata. Eikö tässä omistamisella rahan tekemisessä ole selkeä kannustinongelma jos missä? Silti mediassa puhutaan aina vain vain siitä miten leikkaamalla sosiaaliturvaa parantaisimme matalapalkkatyön kannustimia. Ja siihen aiheeseen keskustelu sitten kääntyy sosiaalisessakin mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa.

Jälleen tulemme siis kysymykseen siitä miten valta ja varallisuus on jakautunut. Päätoimittajalla on paljon suurempi valta kuin toimittajalla. Omistajalla taas on paljon suurempi valta kuin päätoimittajalla.

Vapaa tahtomme on muokattavissa

Medialla on hirvittävän suuri valta siinä mistä me puhumme ja miten me ajattelemme. Ja koska olemme psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, sillä on myös valtava merkitys siihen keitä me olemme. Ajatus että mitä ikinä yksilö tekee tai päättää on absoluuttisen oikea, kunhan hän on tehnyt itse sen päätöksen vapaasta tahdostaan, perustuu perustaltaan naiiville näkemykselle vapaasta tahdosta. Meillä ei ole vapaata tahtoa tuossa merkityksessä. Me toimimme osana yhteiskuntaa, ja sen yhteiskunnan toiminta vaikuttaa suuresti siihen mitä meidän ”vapaa tahtomme” haluaa.

Ja se mitä alussa mainitussa artikkelissa fossiilienergiayhtiöiden työntekijät tunnustivat tehneensä. Mielipidevaikuttamista juuri näillä keinoilla, juuri näissä kanavissa. Heillä oli resurssit maksaa 1500€ jokaiselle joka julkisesti esitti heidän sanomaansa julkisuudessa:

Bruce Harrisonin johtama GCC oli tehnyt konsulttityötä myös muiden sektorien suurten saastuttajien kanssa. Harrison työskenteli muun muassa kemikaaliyhtiöiden kanssa, tarkoituksenaan horjuttaa torjunta-aineiden myrkyllisyyden todentamista.

GCC:N keskeinen tavoite oli saattaa asiakkaidensa kannalta hyödyllisiä viestejä julkiseen keskusteluun. Tätä varten yhtiö muun muassa myi mielipidetekstejä eri medioille ja antoi toimittajille laatimiaan valmiita tausta-aineistopaketteja.

Yhtiö muun muassa maksoi noin 1 500 dollaria per viesti heille, jotka julkisesti epäilivät ihmisten roolia ilmastonmuutoksessa. Viestit olivat sekä puheita että mielipideartikkeleita, minkä lisäksi GCC järjesti epäilijöiden julkisia esiintymisiä eri medioissa.

”Toimittajat oikeasti etsivät vastarannankiiskejä. Kyseessä oli jo olemassa olevan ruokahalun ruokkimista”, yhtiölle työskennellyt Don Rheem sanoi BBC:lle.

Helsingin Sanomat – Konsultit kertoivat BBC:lle, miten ilmaston­muutoksesta käytävää keskustelua ryhdyttiin järjestelmällisesti sekoittamaan 1990-luvulla

Tästä syystä on tavattoman tärkeää alkaa miettimään paljon enemmän sitä miten suhtaudumme mediaan ja sen ylläpitämään yleiseen mielipiteeseen. Se ei ole viatonta, eikä siitä selviällä pelkällä ”medialukutaidolla”. Tietyillä toimijoilla on paljon enemmän valtaa kuin toisilla vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja olla muodostamassa hegemoniaa. Eliitillä on valtaa ostaa yleistä mielipidettä.

Kun fossiiliyhtiöllä on varaa maksaa 1500€ jokaisesta heille sopivasta puheenvuorosta, ja tarjota miljoonien vaalirahoituksia ja korkeapalkkaisia työpaikkoja/hallituspaikkoja poliitikoille ja virkamiehille jos he tekevät heidän tahtonsa mukaisesti, ei rivikansalainen eikä edes kansalaisjärjestöt yksinkertaisesti vain kykene toimimaan samoilla tavoilla. Niillä ei yksinkertaisesti ole siihen varaa, heiltä puuttuu samanlainen raha ja valta joka eliitillä on. Valtasuhteet ovat epätasapainossa, ja se voi muodostua kohtalonkysymykseksi koko länsimaiselle demokratialle ja potentiaalisesti koko ihmiskunnalle.

Siksi olemme jumissa tässä ihmeellisessä paikassa, missä suuri osa meistä tietää että meidän tulisi tehdä paljon enemmän esimerkiksi ympäristön suojelemiseksi, mutta emme vain saa sitä mitenkään tehtyä. Koska vauraus ja valta on niin epätasaisesti jakautunut, että he joilla on eniten voivat jarruttaa kokonaisuuden kannalta hyviä muutoksia heidän pelätessä että muutokset horjuttavat heidän valta-asemaansa.

On aika alkaa jakamaan vaurautta ja valtaa entistä tasaisemmin.

Jaa kirjoitus Facebookissa Jaa kirjoitus Twitterissä
Kiitos kun luit! Jätä kommentti alta, arvostan :)

Piditkö kirjoituksesta?

  

Lue myös nämä kirjoitukseni:

Ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii varallisuuden tasaisempaa jakamista

Olen tullut samankaltaiseen johtopäätökseen kuin Janne M. Korhonen: Jotta voisimme ratkaista ylikulutuksen ongelmat ja sitä kautta siirtyä kestävämpään elämäntapaan, se edellyttää että meidän on ensin alettava jakamaan tuloja ja varallisuutta… Lue lisää »Ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii varallisuuden tasaisempaa jakamista

Onko jonkun rikastuminen toisilta pois?

Ensinnäkin kirjoitusta varten on tarpeellista määritellä rikastuminen. Käytän sitä tässä kirjoituksessa tavalla, että rikkaan lisävauraus ei enää mene millään muotoa perustarpeiden tyydyttämiseen, vaan lähinnä ”kerskakuluttamiseen”, lisästatuksen tai -vallan hankkimiseen, tai… Lue lisää »Onko jonkun rikastuminen toisilta pois?

Kuinka Suomeen saatiin 8 tunnin työpäivä

Kahdeksan tunnin työpäivä on hyvä esimerkki siitä miten hyvinvointivaltiomme on rakennettu. Se on rakennettu kansalaisten järjestäytymisen seurauksena, myönnytys kerrallaan, radikaalien työläisten ja kommunistien kapinan pelossa.

Talousoikeisto ja talousrikollisuus

Suomen suhtautuminen talousrikollisiin ja talousrikollisuuteen hämmästyttää minua toistuvasti. Erityisesti ihmetyttää se, kuinka poliittiset toimijat kerta toisensa jälkeen voivat lehtien palstoilla ja puheissa olla talousrikollisuutta ja veroparatiiseja vastaan, mutta silti toistuvasti… Lue lisää »Talousoikeisto ja talousrikollisuus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.