Äänestäjän surutyö, tapaus kaivoslaki

Lauri Uusitalon twiitti tiivisti eräitä tunteita joita olen itse kokenut viimeviikkoina, kun olen surenut kaivoslain heikkoa uudistusta:

Sanna Marinin vasemmistohallitus alkaa olemaan loppusuoralla. Hallitus on saanut aikaa paljon hyviä asioita, joista on syytä olla onnellinen ja iloinen.

Mutta kuitenkin, se on myös tarjonnut paljon syitä olla pettynyt. Epäilemättä odotuksia oli kertynyt vuosikymmenten kesk+kok johtoisten hallitusten aikana kohtuuttomia määriä, mutta siltikin. Itselle tärkeintä tässä hallituksessa oli kaivosasia, ja se oli yksi isoja pettymyksiä tämän hallituksen osalta. Hallitusohjelmassa oli kunnianhimoa asian suhteen, mutta tulokset jäivät hyvin laihoiksi. Toki se parani, mutta lähtötilanne oli niin huono että pienet parannukset eivät riitä sitä korjaamaan.

Kaivosasia on itselleni niin tärkeä, koska niin vahvasti identifoidun omaan synnyin- ja asuinseutuuni Lappiin, jonka koko olemus ja elämäntapa nojaa vahvasti puhtaaseen luontoon. Kun se on uhattuna, on uhattuna koko lappilainen ja lappalainen identiteetti, tapa elää ja olla, nähdä ja kokea maailma. Se on osa minua ja väitän että jossain määrin kaikkia Lapissa asuvia. Kun alueen puhdas luonto on uhattuna, koskettaa se siis hyvin syvästi itseäni. Ja tämänhetkisen akkubuumin ja Suomen löperön kaivoslain yhdistelmä on mielestäni todella uhkaava yhdistelmä Lapin (ja muunkin Suomen) luonnolle.

Olenkin viettänyt viimeiset viikot suruaikaa vesitetyn kaivoslain uudistuksen suhteen. Jos vasemmistohallitus ei tämän parempaan pysty, mitä toivoa meillä on? Oliko asia lopulta kuitenkaan niin tärkeä Vihreille ja Vasemmistoliitolle, priorisoitiinko kuitenkin jotain muuta kun asiasta päättävä salkku annettiin Keskustalle? Käytettiinkö kaikki mahdolliset keinot asian suhteen? Kuinka voin äänestää jatkossa näitä puoleita jos tulokset ovat näin laihoja, tai onko järkeä äänestää laisinkaan?

Kyynisyys hiipii väkisinkin mieleen. Jälleen Lauri Uusitalon twiitti tiivistää sen tunteen hyvin:

Toisaalta tiedän, että Vihreät olivat yksi niistä harvoista jotka kaivoslain ympäristönäkökulmista välittivät, ja että ei se alle 10% kannatuksen puolueena ihmeisiin pysty. Ja jos kyynistyn ja jätän äänestämättä, ei se tilannetta ainakaan paranna. Politiikassa epäilemättä oleellista on kyky käsitellä pettymyksiä, ja toisaalta ajatella pidempiä kaaria. Vaikka kaivoslaki ei nyt isosti parantunutkaan, parani se kuitenkin vähän. Ja asiaa ei auta kyynistyminen ja lamaantuminen.

Katse omaan toimintaan

On myös hyvä muistaa, että pelkkä äänestäminen 4 vuoden välein ei riitä, ja että politiikan toimeenpano vaatii sekä kentän tukea puoleen jäseniltä ja kannattajilta, ja myös muita ulkoparlamentaarisia keinoja. Olenkin erittäin ylpeä aktiivisista ihmisistä ja yhdistyksistä kaivosasian puolesta. Todella monet ihmiset jakavat samat huolet kuin itsekin, ja ovat selvästi aktivoitumassa asian puolesta. Otankin seuraavaksi asiakseni katsoa järjestökenttää, mihin voisin liittyä tai lahjoittaa rahaa toimintaan. Lupaavilta näyttää ainakin Rajat Lapin Kaivoksille -yhdistys sekä Saimaa ilman kaivoksia -yhdistys jotka järjestivät erinomaisen Maamme rikkaudet-tapahtuman Rovaniemellä.

Ja enköhän kuitenkin jatka Vihreiden jäsenenä ja äänestäjänä. Lapin Vihreät ovat kuitenkin itselleni yksi tämän hetken merkittävin yhteisö jossa tuota surutyötä kaivosasian suhteen on voinut tehdä ja pettymystä jakaa. Asiat muuttuvat pienin askelin, ja politiikassa harvoin nopeita pikavoittoja saadaan. Kuten muussakin elämässä, tärkeämpää on kestävyys ja pitkäjänteisyys kuin lyhyet pikasprintit. Eli kyynisyys nurkkaan, ja merkittävyyttä tekemisestä ja osallistumisesta!

ps. Puoleelta toivoisin jatkossa avoimempaa viestintää. Kaivoslakiuudistustakin yritettiin aluksi spinnata positiivisen kautta puolueviestinnässä, mutta siltä karisi kyllä vaatteet hyvin äkkiä. Parempi olisi olla rehellinen ja tehdä yhdessä jäsenien kanssa sitä surutyötä, että tämmöinen tästä nyt tuli vaikka paljon parempaan tähdättiin ja yritettiin. Positiivinen spinnaus pistää koko puolueen ihmeelliseen valoon, että onko puolue oikeasti tyytyväinen näin vesitettyyn lopputulokseen. Se saa jäsenistön ihmettelemään että näinkö kaukana on puolueen johdon ja jäsenien näkemykset mitä kaivoslain uudistukselta haluttiin.