Luen Osmo Soininvaaran kirjaa ”2020-luvun yhteiskuntapolitiikka”. Huomaan että olen Soininvaaran kanssa yhä useammista asioista eri mieltä.
Yksi isoin minulle vastakarvaan hankaava asia hänen tilannekäsityksessään on näkemys tuloeroista ja eriarvoisuudesta. Kirjassaan Soininvaara esimerkiksi sanoo:
Vuosituhannen vaihteeseen mennessä tuloerot olivat kasvaneet selvästi 1980-luvun lopun luvuista, mutta vuoden 2000 jälkeen tuloerot eivät ole nousseet millään mittaustavalla. Erot tuotannontekijätuloissa ovat kasvaneet jonkin verran, mutta verotus ja tulonsiirrot ovat tasanneet tämän. Moni kuitenkin kokee erojen kasvaneen. Eriarvoisuuden luonne on saattanut muuttua julmemmaksi.
Osmo Soininvaara – 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, s. 75
Olisi ihan reilua sanoa että tuloerot eivät ole kasvaneet virallisella suhteellisen gini-kertoimen mittaustavalla. Mielestäni virheellistä on kuitenkin sanoa että tuloerot eivät ole kasvaneet millään mittaustavalla, koska absoluuttisilla mittareilla tuloerot ovat kasvaneet ihan merkittävästikin:

Lisäksi iso ongelma on vetää eriarvoisuus tähän yhteyteen ilman laajempaa analyysia eriarvoisuudesta. On vaarallista typistää eriarvoisuus-asiaa kysymykseen siitä ovatko suhteelliset tuloeromittarit nousseet vai laskeneet. Käyn tässä kirjoituksessa tarkemmin läpi miksi näin.
Nostan tässä kirjoituksessani Osmo Soininvaaran melkoiseen tikunnokkaan, pahoitteluni siitä. Uskoakseni tämä eriarvoisuuskysymykset nähdään monissa piireissä yleisesti kuten Soininvaarakin sen näkee, mutta hyvin harvat jotka Soininvaaran tapaisen näkemyksen jakavat ylipäätään haluavat puhua mitään eriarvoisuudesta.
Tästä syystä joudun käsittelemään aihetta aika pilkälti nimenomaan Soininvaaran kautta (osin tietysti koska luen paljon Soininvaaran tekstejä myös, koska arvostan suuresti että hän asettaa näkemyksensä ja maailmankuvansa avoimesti kaikkien nähtäville, se on valitettavan harvinaista).
Kuinka tuloerojen muutoksia tulisi mitata?
Tiedän Soininvaaran vastauksen kritiikkiin hänen fiksoitumisestaan suhteellisiin tuloero/varallisuuseromittareihin, sillä hänen mielestään absoluuttiset tuloerojen mittaustavat ovat humpuukkia:
Jotkut kirjani kommentoijat ovat huomauttaneet, että tuloerot ovat pysyneet tällä vuosituhannella ennallaan vain suhteellisella asteikolla, mutta jos katsotaan absoluuttisia eroja, ne ovat kasvaneet. Absoluuttinen Gini-kerroin on silkkaa humpuukkia. Jos alkutilanteessa Virtasen kuukausitulot ovat 500 €/kk ja Lahtisen 1000/kk € ja sen jälkeen molemmat vaurastuvat niin, että Lahtisen tulot ovat 9000 €/kk ja Virtasen 10 000 €/kk, Sanooko joku vakavissaan, että heidän välillään taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut? Kirjan alkuosassa kuvattiin teollisen yhteiskunnan alun kurjuutta ja eriarvoisuutta. Absoluuttinen Gini-kerroin on kuitenkin noista ajoista kasvanut paljon. Oliko siis taloudellisen tasa-arvo tuona ryysyköyhälistön aikana siis parempi? Oliko faaraoiden Egypti todella tasa-arvon onnela verrattuma Pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin?
Osmo Soininvaara blogi – 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (15) Suurten tulojen hillitseminen
Oma näkemykseni on että ne voivat olla hyödyllisiä, kunhan vain niiden rajoitteet ymmärtää. Samalla tavalla täytyy ymmärtää myös suhteellisten mittareiden puutteet.
Otetaan esimerkki jossa lähtötilanne on:
- Kalle: tulot 10 000€ /vuosi
- Anne: tulot 1 000 000€ /vuosi
Jos molempien tulot kasvavat 10%, saadaan seuraavasti:
- Kalle: tulot 11 000€ /vuosi
- Anne: tulot 1 100 000€ /vuosi
Kalle sai siis 1000€/vuosi enemmän ja Anne 100 000€/vuosi enemmän. Suhteellisella mittaustavalla tuloerot ovat pysyneet täsmälleen samana. Absoluuttisella ne ovat kasvaneet merkittävästi. Absoluuttisetkin mittarit voivat kertoa jotain hyödyllistä, jos niitä osaa tulkita kontekstissaan.
En kuitenkaan yritä sanoa että absoluuttiset tuloeromittarit olisivat ongelmattomia.
Voidaan siis esittää esimerkkejä jossa absoluuttiset tuloerot tuottavat hölmön näköisiä tuloksia. Eritoten jos irroitetaan muusta yhteiskunnallisesta kontekstista kuten yhteiskunnan yleisestä talouskasvusta. 1900-luvun alun tuloerot olivat absoluuttisesti pieniä, mutta suhteellisesti isoja.
Täten vertailu vaikka vuodesta 1900 vuoteen 2000 ei ole absoluuttisella mittaustavalla mitenkään mielekästä, ja tähän soveltuu paremmin suhteellisia muutoksia kuvaavat mittarit.
Mutta isossa kuvassa siis sanoisin että gini-kertoimen yksioikoinen käyttäminen ylipäätään taloudellisen eriarvoisuuden typistämiseksi yhteen lukuun on humpuukkia. Käytti siihen sitten suhteellista tai absoluuttista mittaustapaa.
Eriarvoisuutta ei saa typistää tuloeromittareihin
Sekä suhteellisissa että absoluuttisissa mittaustavoissa yhtenä ongelmana on että ne voivat vain mitata niitä asioita joista on tilastoja. Tästä syystä kaikki eriarvoisuusmittarit Suomessa vähättelevät eriarvoisuutta: Tilastot sisältävät vähävaraisten tulot hyvinkin tarkasti, mutta tulojen kasvaessa mahdollisuudet välttyä tilastoihin päätymiseltä kasvaa. Lähdeaineiston puutteiden takia tulo/varallisuuseromittarit vähättelevät eriarvoisuutta.
Tarkemmat syyt tähän löydät Veropolitiikkablogin kirjoituksesta ”Gini-kerroin aliarvioi eriarvoisuutta”.
Soininvaaran sokeat pisteet eriarvoisuuden suhteen liittyvät mielestäni neljään asiaan:
- Hän kieltäytyy harkitsemasta sitä mitä absoluuttiset mittarit voisivat sanoa eriarvoisuudesta. Hän näyttäisi olevan päättänyt että vain suhteellinen tuloeromittarit kuvaavat järkevästi tuloerojen muutoksia. Joten kun hän sanoo että tuloerot eivät ole kasvaneet millään mittareilla, hän haluaa sanoa että ne eivät ole kasvaneet suhteellisilla mittareilla.
- Hän ei ota huomioon minkään näiden mittareiden lähdeaineistojen puutteita.
- Hän ei ota huomioon varallisuuserojen muutoksia.
- Hän ei ota huomioon kulujen muutoksia.
Kohta 4 on ongelmallinen sillä se vähättelee muutoksien käytännön vaikutuksia eriarvoisuuteen. Otetaan jälleen esimerkkien kautta jotta asia konkretisoituu. Katsotaan vuokrien kehittymistä:


Valitettavasti osoittautui vaikeaksi kaivaa tilastoa siitä paljonko 2000-luvulla vuokrat ovat kasvaneet koko maassa, mutta heitän näiden käyrien perusteella karkean varovaisen arvion että 40-50%. Tyypillisen vähävaraisen tuloista suurin osa menee vuokraan, ja toiseksi eniten ruokaan. Ylipäätään käytännössä kaikki vähävaraisten tulot menevät kulutukseen, ja täten kulujen kehittymisen mukaanottaminen on asiassa ensisijaisen tärkeää.
Emme voi puhua mitään eriarvoisuuden kehityksestä, ellemme ota näiden kulujen muutoksia myös huomioon.
Jos otetaan jälleen edellä mainittu esimerkki missä Kallen tulot kasvoivat 1000€ /vuosi ja Annen 100 000€ /vuosi. Jos tähän lisätään vielä tilanne että Kallen maksama vuokra kasvoi samaan aikaan 1000€ /vuosi, voiko kukaan enää ajatella että eriarvoisuus ei olisi kasvanut? Tälläisen käsityksen kuitenkin voi saada jos katsoo pelkkää suhteellisten tuloerojen gini-kerrointa, että eriarvoisuus on pysynyt täsmälleen samana.
On täysin turhaa puhua suhteellisesta gini-kertoimesta samassa yhteydessä eriarvoisuuden kanssa, mikäli kysymys eri tuloryhmien menojen kehittymisestä sekä kasvavista varallisuuseroista jätetään kokonaan käsittelemättä. Pelkkä tulojen suhteellinen gini-kerroin siis antaa hyvin vääristyneen kuvan eriarvoisuuden kehittymisestä.
Tiivistän tähän vielä pointtini:
- Eriarvoisuuden kuvaamisen usein käytetyt mittarit vähättelevät tapahtunutta kehitystä hyväosaisten eduksi, koska niiden lähdeaineistossa on puutteita. Ne mittaavat melkoisen tarkasti vähä/keskituloisten tuloja ja varallisuutta, mutta vähätellen paljon tienaavien ja omistavien tuloja ja omaisuutta.
- Suhteelliset tuloeromittarit vähättelevät muutosta. Sen puutteita voi kuvata absoluuttisen tuloerojen mittaustavalla kunhan ymmärtää sen rajoitteet.
- Absoluuttisetkaan tuloeromittaritkaan eivät ole ongelmattomia. Meillä ei olekaan mitään yhtä mittaria josta saisi hyvän ja realistisen kuvan eriarvoisuuden kehityksestä.
- Köyhien kulut ovat kasvaneet merkittävästi. Erityisesti vuokrat ja nyt viimeisen vuoden aikana myös ruoka, jotka muodostavat isoimman osan vähävaraisimpien desiilien kuluista. Samaan aikaan sosiaalitukien indeksikorotukset on monena vuotena jätetty kokonaan tekemättä. Tämä käytännössä nollaa vähävaraisten tulokehityksen hedelmät. Hyvätuloisilla tätä ongelmaa ei ole: Heidän reaalinen ostovoimansa on kehittynyt huimasti.
- Varallisuuserot ovat kasvaneet merkittävästi myös 2000-luvulla.
- Nämä kaikki seikat huomioonottaen voi todeta taloudellisen eriarvoisuuden kasvaneen merkittävästi erityisesti 1990-luvun alun jälkeen, mutta myös 2000-luvulla.
Yhteenvetona
Soininvaaran puutteellinen tulkinta eriarvoisuudesta haittaa hänen yleistä tilannekuvaansa, sillä politiikkaa tehdessä käsitys eriarvoisuudesta on asia jonka päälle rakentuu monia muita asioita. Tämä vinoutunut näkemys eriarvoisuudesta on nähdäkseni erittäin tyypillistä ns. talousoikeistolaisilla poliitikoilla.
Oman näkemykseni mukaan eriarvoisuus on kasvanut, ja se selittää merkittävästi esim. oikeistopopulismin nousua. Kun ns. eliitti ei usko miten huonoon asemaan monet ovat joutuneet, äänestetään eliittiä haastavia oikeistopopulisteja keskisormeksi eliitille.
Uskon että Soininvaara tarkoittaa hyvää ja tuntee sympatiaa huono-osaisempia kohtaan, mutta hänen tapansa pukea asia tyyliin ”kokemus eriarvoisuudesta on noussut vaikka oikeasti eriarvoisuus ei olekaan” tuntuu sekin vähättelynä heitä kohtaan jotka joutuvat esimerkiksi kasvavasti tekemään valintoja ruuan ja lääkkeiden ostamisen väliltä.
Lisäksi jos tilanneanalyysi eriarvoisuudesta on pielessä, se johtaa väärin johtopäätöksiin siitä mitä asialle tulisi tehdä. Ongelma ei välttämättä korjaannu lainkaan talouskasvulla jonka reaaliset hedelmät jatkavat jakautumista huomattavan epätasaisesti.
Me tarvitsisimme parempaa yhteisesti jaettua tilanneanalyysia eriarvoisuudesta. Erityisesti sen typistäminen verolähteistä laskettuun suhteelliseen gini-kertoimeen tulisi lopettaa. Se kuvaa erittäin huonosti eriarvoisuuden tilaa ja sen kehitystä, eikä sen puolustukseksi käy se että on olemassa muita ehkä ongelmallisempiakin mittareita.
Niin kauan kuin päättäjillä, medialla ja yleisesti eliitillä on väärä tilannekuva eriarvoisuudesta, niin kauan sen kasvuun ei osata reagoida oikein ja sen vaatimalla vakavuudella.
ps. Kalevi Sorsa -säätiön raportti Eriarvoisuus Suomessa 2020 on tässä mielessä raikas tuulahdus järjen ääntä, ja se myös nostaa esiin esimerkiksi rasismin ja terveyserojen merkitystä. Hienoa työtä Kalevi Sorsa -säätiö!
Piditkö kirjoituksesta?
Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?