Miksi konservatismi ja autoritarismi yleistyy

Tällä hetkellä moni tuskailee sitä, miten ensin Kokoomus ja nyt RKP on ns. pettämässä liberaaliäänestäjänsä heidän rakentaessa hallitusta Perussuomalaisten kanssa ja heidän vaatimuksiinsa myöntyen. Tälle on kuitenkin ihan loogisia syitä.

Maailma muuttuu konservatiivisemmaksi vauhdilla, ja useimmat puoleet sen mukana. Isoja kriisejä on lisää ihan nurkan takana, ja nykyisellä vallan ja vaurauden jakamisen järjestelmällä se tullee lisäämään konservatismia entisestään, sekä autoritääristä asennetta.

Puoluestrategien on ikävä kyllä siis ihan fiksua muuttua asenteiden mukana kohti tätä suuntaa sillä sielä on se kannatus ja valta. Se että onko puolueen arvot tarpeeksi lujasti esim ihmisoikeuksissa tai muissa liberaaleissa arvoissa, en ole kovin luottavainen useiden puolueiden osalta.

Tästä näkökulmasta on ihan odotettavaa että Kokoomuksen ja RKP:n kaltaisten eturyhmäpuolueiden linja liikkuu vauhdilla kohti konservatismia.

Miksi konservatismi lisääntyy?

Liberalismin heikkenemistä ja konservatismin nousua selittää kokemamme kriisit, sekä niiden vaikutuksen ihmisten perusturvallisuuden tunteeseen.

Tämä koska kriisit ovat kriisejä paitsi yhteiskunnille, niin vielä enemmän yksilöiden asemalle. Kun esim. pandemia ja inflaatio jyllää, se on suora uhka sille mitä olet jo saavuttanut. Tällöin on luonnollista vastustaa kaikkea mikä muuttuu lisäuhaksi asemallesi.

Muutoksien keskellä on luonnollista tarrautua kiinni siihen mikä on toiminut ennenkin. Kun ostovoimasi tai vaikka kykysi maksaa asuntoasi on uhattuna, et halua lisätä siihen soppaan vielä uutta uhkaa siitä että hiilineutraaliustavoite vie nykyisen työpaikkasi.

Lisäksi ihmisillä on kova tarve ja halu löytää syyllisiä muista, mutta ei omista toimista tai isommista kehityskuluista (kuten vaikkapa ilmastonmuutoksesta). Ja tämä johtaa syyllisten hakemiseen ”niistä muista”. Asenteet kovenevat ja poterot syvenevät.

Kannatusta saa yksinkertaisia totuuksia laukovat populistit, jotka kertovat lohdullista sanomaa että vika ei ole sinussa vaan joissakuissa muissa jotka uhkaavat sinun koko elämäntapaasi ja maailmankuvaasi. Viholliskuvat yleistyvät ja syvenevät.

Tämä johtaa helposti kierteeseen, missä väärän tilannekuvan takia tehdään toimia jotka syventävät ahdinkoa entisestään. Esimerkiksi kasvatetaan eriarvoisuutta, kun sitä pitäisi nimenomaan vähentää. Osa koska uskoo asiaan itsekin, osa leikkii mukana oppoturnismin nimissä.

Allekirjoitan sen mitä Janne M. Korhonen on kirjoittanut, että meillä on kaksi vaihtoehtoista suuntaa. Joko kohti jonkin sortin totalitarismia tai sitten vallan tasaisempaa jakamista. Ensimmäinen on tie jolla mielestäni olemme, sillä jälkimmäinen tarkoittaisi kovin erilaista politiikkaa mitä nyt teemme.

Se tarkoittaisi että pyrkisimme siihen että yhä harvemmalla on syitä pelätä oman asemansa puolesta, sillä aseman menettäminen ei enää olisikaan niin iso katastrofi nykytilanteeseen nähden. Mitä vähemmän syitä pelätä aseman menettämisen seurauksia, sitä vähemmän syitä tälle autoritarismin kehityskululle on.

Janne Korhosen tekemä kuvaaja havainnollistaa asiaa. Oikealla olevassa yhteiskunnassa sinun on paljon järkevämpää ryhtyä radikaaleihinkin toimiin estääksesi asemasi liukumista huonommaksi mitä vasemmanpuoleisessa yhteiskunnassa.

Suomi on lähempänä vasenta yhteiskuntaa mitä vaikkapa erityisesti Yhdysvallat, joka onkin kirjoituksen kuvaileman mekanismin myötä lähes sisällissodan partaalla. Mutta koemme täälläkin silti samaa ilmiötä mitä enemmän kriisejä tulee, ja niitä tulee olemaan jatkossa yhä enemmän.

Kriiseistä tulee pitämään huolen megakriisit, eli ilmastonmuutos, luontokato, ympäristön ja ekosysteemien tilojen heikkenemisen seuraukset ylipäätään. Näihin juurisyihin puuttumisen hidastaminen koska halutaan enemmän resursseja niiden seurauksien hoitoon ei ole kestävää.

Tällä hetkellä näyttää että Orpon oikeistohallitus on valmistautumassa näin tekemään, korjataan seurauksia juurisyyhyn puuttumisen kustannuksella.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Twitter-ketjuna.