Suomen talouden iso ongelma on ikärakenne

Twitterissä on ihmetelty moneen otteeseen, että muissakin pohjoismaissa on kireä verotus, mutta vain Suomi näyttää jatkavat velkaantumista ja talouskasvu sakkaa. Ja että miksi julkinen sektorimme nielee jatkuvasti enemmän rahaa.

Mielestäni isossa kuvassa selittävä tekijä löytyy Suomen ikärakenteesta. Sitä voi kuvata esimerkiksi ns. väestöllisellä huoltosuhteella, laskemalla montako vanhusta on sataa työikäistä kohden. Eurostat kuvaa sitä tilastossa Old-age-dependency ratio. Mitä isompi luku, sitä enemmän työikäisellä väestöllä on vanhuksia hoidettavanaan.

Suomi erottuu tässä tilastossa muista pohjoismaista radikaalisti. Itseasiassa Suomen huoltosuhde on Euroopan toiseksi huonoin, olemme käytännössä tasoissa Italian kanssa, jonka senkään julkinen talous ei tunnetusti ole hyvällä tolalla.

Käytännössä se siis tarkoittaa että meillä on verrokkimaita paljon pienempi joukko työikäisiä, jotka maksavat vanhusten tarvitsemat julkiset palvelut ja tulonsiirrot. Sote-menot, eläkelupaukset, hoivan ja kaiken muun. Sotemenot ovat kasvaneet voimakkaasti, ja ne jatkavat kasvuaan. Epäilemättä myös työssäkäyvien eläkemaksuja joudutaan myös nostamaan, joka tulee myös syömään yhä enemmän työssäkäyvien ostovoimasta.

Suomi kansana vanhenee vauhdilla. Mutta miksi Suomessa on sitten näin epäsuotuisa ikärakenne?

Meillä on hyvin vähän maahanmuuttajia

Me emme erotu niin suuresti syntyvyyden kehityksen suhteen että se selittäisi asian. Isoin selittävä eron on maahanmuutossa, ja siinä miten vähän Suomi on sitä tehnyt verrattuna muuhun Eurooppaan ja pohjoismaihinkin.

Erot ovat valtavia. Suomessa oli vain 5,5% väestöstä ulkomaalaistaustaisia; Lähimpänä muista pohjoismaista on Islanti, jossa sieläkin on melkein tuplamäärä ulkomaalaistaustaisia! Ruotsissa vastaavasti luku on lähes nelinkertainen!

Tämä on se yksi vastaus, jos pitää nimetä yksittäinen selittävä tekijä sille miksi Suomi ”näivettyy” – Talous sakkaa, menot paisuvat, ostovoima heikkenee ja niin edelleen. Tämä on se kehitys mitä taloudelle käy, jos työikäisten määrä heikkenee vahvasti suhteessa muihin ikäryhmiin. Kun Suomi harmaantuu, talous ja työssäkäyvien ostovoima näivettyy. Muissa maissa ongelmaa on ratkaistu vuosikymmeniä sitten lisäämällä maahanmuuttoa merkittävästi, mutta Suomessa sitä ei tehty.

Tienristeys: Kaksi mahdollista suuntaa

Nähdäkseni Suomella on kaksi vaihtoehtoa:

a) Jatkaa nykyisellä tiellä, sanotaanko sitä vaikka Japanin tieksi. Pidetään maahanmuutto pienenä. Ikärakenne ja elinajan odotteen kasvu pitävät huolta että aina vain isompi osuus taloudestamme käytetään vanhusten hoitoon ja eläkelupauksien täyttämiseen. Tämä syö pohjaa talouskasvulta ja heikentää työvoiman ostovoimaa entisestään.

b) Lisätä merkittävästi maahanmuuttoa, sanotaanko tätä vaikka Ruotsin tieksi. Parannetaan ikärakennetta suotuisammaksi, että saadaan lisää maksajia ikääntyvän väestön palveluiden turvaamiseksi, sekä yleisestikin taloudellisen kasvun varmistamiseksi.

Molemmissa vaihtoehtoissa on toki sitten kysymykset toteutuksen yksityiskohdista. Japanin tiellä voi toki valita että heikennetäänkö julkisia palveluita talouden kohentamisen ja työikäisten ostovoiman nimissä. Ja Ruotsin tiellä taas pitää miettiä minkälaista ja millä tavoilla maahanmuuttoa lisättäisiin.

Molemmissa vaihtoehdoissa on myös omat haasteensa. Japanissa vaihtoehto A on johtanut paitsi ikävään taloudelliseen kehitykseen missä Japanin talous on käytännössä ollut ilman kasvua vuosikymmeniä. Lisäksi se on myös osaltaan varmasti vaikuttanut maan erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin nuoremmissa ikäryhmissä kuten hikikomori-ilmiöön.

Ruotsissa taas vaihtoehto B on johtanut tunnetusti segregaatio-ongelmiin kun maahanmuuttajia ei ole onnistuttu integroimaan yhteiskuntaan ja se on johtanut alueellisesti itseään voimistaviin alueellisiin ongelmiin.

Valinta on tehtävä

Jokatapauksessa, vaihtoehto näiden kahden välillä on tehtävä. Jos emme tee mitään suhteessa nykyiseen, todellisuudessa valitsemme Japanin tien eli vaihtoehto A:n. On kuitenkin tärkeää että kansakuntana tiedostamme tämän valinnan ja ylipäätään sen olemassaolon. Tällä hetkellä mielestäni ei ole lainkaan selvää että kansakuntana olemme tehneet tietoisen valinnan tämän puolesta.

Kaarle Hurtig on useaan otteeseen sanonut, että meidän olisi pitänyt järjestää näiden kahden vaihtoehdon valitsemisen välillä kansanäänestys. Laajan julkisen keskustelun myötä kertoa että tälläiset ovat vaihtoehdot, ja tehdä sen jälkeen kansanäänestyksellä valinta kumman suunnan haluamme valita. Sen jälkeen siihen suuntaan ja sen ilmiöihin on helpompi sitoutua.

Tälläistä julkista keskustelua ei koskaan kuitenkaan käyty. Suomen julkinen keskustelu on jotenkin näköalatonta, vaalien alla aina on samat teemat huolesta julkisen talouden kestävyydestä, ja keskustellaan että leikataanko tuolta ja/vai täältä, vai annetaanko tuonne tai tänne sata miljoonaa lisää vaiko ei. Kuitenkin se keskustelu paljon isommasta kuva puuttuu. Jatkammeko huonontuvan huoltosuhteen tiellä ja sen sivuilmiöiden. Vai panostaisimmeko terveempään ikärakenteeseen maahanmuuton myötä.

Asiasta voidaan vieläkin tehdä tietoinen valinta, ja käydä se julkinen keskustelu. Ensin kuitenkin ihmisten täytyy herätä niihin juurisyihin että mistä nämä päivänpolttavat ongelmat esim. velkaantumista ja julkisen sektorin ja soten menojen kasvusta oikein juortavat juurensa. Ja se asia on nimenomaan siinä että meillä on huono huoltosuhde.

tldr: Suomen talous on ongelmissa, koska meillä on todella paljon yli 65-vuotiaita suhteessa työikäisiin. Muut pohjoismaat ovat korjanneet asiaa lisäämällä maahanmuuttoa. Näissä maissa on Suomeen verrattuna moninkertainen määrä maahanmuuttajia suhteessa väestöön. Suomi ei ole samalla tavalla lisännyt maahanmuuttoa, eikä ole oikein kattavasti käynyt keskustelua pitäisikö näin tehdä, vai jatkaa taloutta näivettävää kehitystä. Sellainen keskustelu tulisi kuitenkin käydä.

Lue lisää:

• Duunitori – Heikki Pursiainen: Maahanmuuttoa edistettävä riskeistä huolimatta – ”Ainoa ratkaisu”