”Kriisi perustuukin juuri siihen, että vanha on kuolemassa, mutta uusi ei voi syntyä: tänä välikautena syntyy mitä vaihtelevimpia sairaalloisia ilmiöitä”
Filosofi Antonio Gramsci, 1930
Lainauksen ranskalainen käännös ”nyt on hirviöiden aika” on jäänyt elämään, ja elämme juurikin hirviöiden aikaa. Emme ole tyytyväisiä siihen mitä vanha järjestys meille tuottaa, ja valtaan nousee Trumpia sekä muuta äärioikeistoa. Pahoin pelkään että tähän asti nähdyt ovat kuitenkin vain alkusoittoa.
Puran syitä ja olettamiani seurauksia energian, ympäristön ja politiikan näkökulmista.
Huom. Olen luoteeltani riskiorientoitunut, eli kiinnitän keskivertoa enemmän huomioita asioihin jotka näen riskeinä ja potentiaalisina ongelmina. Nykykielellä sanottuna olen doomeristi, joka heijastuu varmasti paljon tekstiin ja siihen miten näen tulevaisuuden.
Kirjoitus on kirjoitettu alunperin 2023, mutta sitä on täydennetty marraskuussa 2024. Erittely muutoksistä/lisäyksistä löytyy kirjoituksen lopusta.
Energia
Se mikä ennen tuotti meille satumaista rikkautta ja oli ratkaisu kaikkeen, onkin nyt muuttunut ratkaisusta ongelmaksi. Puhun tietenkin fossiilisista polttoaineista. Olemme yli vuosisadan rakentaneet yhteiskuntiamme juuri tuon kortin varaan, ja nyt meidän täytyisi muuttaa yhteiskuntiemme perusta aivan toisenlaisen logiikan varaan.
Se ei ole helppoa.
Emme vielä tarkkaan tiedä miten se onnistuu, missä ajassa, ja paljonko hyvinvointia lopulta saamme muista energianlähteistä verrattuna fossiilisiin. Iso kuva energiamurroksen osalta tiivistyy varmaan parhaiten kun katsomme kaaviota maailman energiankäytöstä: Se mitä olemme tähän asti tehneet vihreän siirtymän eteen on aivan mitätöntä mittaluokaltaan.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksien rajaaminen siedettäviksi meidän käytännössä täytyisi lopettaa fossiilisten polttoaineiden polttaminen välittömästi, mutta todellisuus on että kaikki se vihreä muutos tähän asti olemme tehneet hädintuskin vielä erottuu kuvaajasta.
Lähitulevaisuudessa meidän siis täytyisi käytännössä pistää kaikki energiamme (pun intended) tähän vihreään siirtymään, tai muuten ilmastonmuutos pistää meidät todella koville. Materiaalinen kulutuksemme tulee vähentymään, mutta voimme tehdä valinnan kahden vaihtoehdon välillä:
- Eniten kuluttavat hyväosaiset vähentävät kulutustaan ja käytämme säästyneitä resursseja yhteiskuntien uudelleenrakentamiseen uusiutuvia energianlähteitä käyttäviksi.
- Jatkamme kasvavaa kulutusta talouskasvun saamiseksi, joka tulee johtamaan myöhemmin elintason romahtamiseen ilmaston, ympäristön, ekosysteemien ja nykyisten yhteiskuntien luhistuessa.
Eli kestämätön elämäntapamme tulee päättymään, sehän on jo kestämättömän määritelmä: Se ei kestä. Valinta on vain tehtävä että loppuuko se hyvällä vai pahalla; vapaaehtoisesti vai olosuhteiden pakottamana.
Valitettavasti nykypolitiikka toimii jälkimmäisen vaihtoehdon logiikalla.
Ympäristö
Maapallon ilmasto on lämmennyt jo 1,1c – 1,3c esiteollisesta ajasta. Pariisin ilmastosopimuksen 1,5c tavoite on käytännössä menetetty: Vaikka kaikki maailman päättäjät seuraavana yönä päättäisivät tehdä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, tulisimme siltikin käytännössä varmasti ylittämään 1,5c rajan.
Tuollaista tahtotilaa maailman päättäjillä ei valitettavasti kuitenkaan ole.
Nyt ilmastoliikkeet taistelevat siitä saammeko rajoitettua lämpenemistä edes 2c tasoon, nykytahtisilla toimilla olemme matkalla 2,6c – 2,9c lämpenemiseen, jonka seuraukset olisivat käytännössä katastrofaalisia kaikelle elämälle maapallolla. Elämä toki jatkuisi maapallolla, mutta sekä maapallo että täällä oleva elämä näyttäisi aivan erilaiselta kuin se tällä hetkellä näyttää. Ihmislaji varmaankin säilyisi (isoin uhka tälle on ihminen itse aseineen), mutta ei varmasti nykyisessä loistossaan, ja nykyisenkaltaisten yhteiskuntien ja modernin elämäntavan säilyminen tuntuu epätodennäköiseltä.
Huomioitavaa myös on että ilmastonmuutos ei ole ainoa uhka, luontokato, saastuminen ja ylipäätään ympäristön valjastaminen ihmisten tarpeiden lyhytnäköiseen täyttämiseen uhkaa näiden ekosysteemien olemassaoloa. Käytämme ilmakehää kaatopaikkana, ja ylipäätään luontoa ilmaisena ”rautakauppana”. Sieltä voi vapaasti käydä hakemassa mitä nyt sattuu tarvimaan.
Meiltä pitkälti puuttuu mekanismit hillitä luonnon tarjoamien resurssien liiallista käyttöä. Jotain pientä yritetään saada aikaan, mutta se on liian kunnianhimotonta, liian hidasta ja liian myöhään. Tähän mennessä paras yritys on EU:n päästökauppa, mutta jotain kertoo sekin että se otettiin käyttöön 2005, eikä vastaavia edistysaskelia käytännössä sen jälkeen ole otettu.
Politiikka
Näen edelleen että yhteiskuntien kehityksen suhteen olemme tienhaarassa, joko valtaa aletaan jakamaan nykyistä tasaisemmin, tai epätasaisemmin. Vakaiden rikastuvien yhteiskuntien teollisuusyhteiskuntien historiallisen hyvän taloudellisen kehityksen takana on kaksi kivijalkaa: Halpa fossiilienergia ja ympäristön kestämätön hyväksikäyttö, ja näiden molempien samanaikainen murentuminen tulee tarkoittamaan että noin vuosisadan jatkunut kehitys ja sen yhteiskuntasopimus ei voi jatkua.
Tuo yhteiskuntasopimus on ollut karkeasti kuvailtuna, että kansa hyväksyy eliitin satumaisen rikastumisen niin kauan kuin sen omakin aineellinen elintaso jatkaa tasaisesti nousuaan. Nyt edessä oleva muutos ei näytä enää mahdollistavan molempien toteutumista.
Joudumme siis joko valitsemaan suurten massojen elintason turvaamisen tai harvojen kohtuuttoman rikastumisen välillä. (perusteluja esim. täällä)
Onkin surullista mutta myös kuvaavaa että nyt kriisien aikaan ja keskiluokan kärsiessä vakavasti ostovoiman murentumisesta valtaan nousi nähdäkseni Suomen historian talousoikeistolaisin hallitus. Hallitus jonka toimet lyhyesti kuvattuna on huonontaa köyhiempien ja keskiluokankin tilaa, ja vastaavasti helpottaa hyväosaisimpien asemaa. Jostain syystä teemme politiikkaa jonka toimivuus käytännössä vaatisi että trickle down -talous toimisi, vaikka siihen ei oikeasti enää usko kukaan.
Eli polku mihin olemme astuneet, on varmistaa harvojen satumaisten rikkauksien turvaaminen. Jos pysymme tässä valinnassa, se tulee tarkoittamaan aina vain koventuvia keinoja harvojen edun turvaamiseksi. Yhä vain koventuvia keinoja tarvitaan ensinnäkin talouskasvun piiskaamiseksi kun 1900-luvun historiallisen nopean talouskasvun peruspilarit jatkuvasti heikkenevät, eli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääminen ja ympäristön kestämätön käyttö. Niiden käyttö tulee vähentymään joko hyvällä (teemme vapaaehtoisesti ja ennakoiden ns. vihreää siirtymää) tai pahalla (ilmastokriisi, luotokato, lisääntyvät ympäristökatastrofit ja ekosysteemipalvelujen romahtaminen).
Lisäksi kun suuren massan olot kurjistuvat tarpeeksi, yhä useampi tulee kokemaan tilanteensa epäreiluksi eikä näe että hänellä on enää paljoa menetettävää. Se tulee aiheuttamaan monenlaista radikalisoitumista kansan keskuudessa, myös väkivaltaista. Myös tämä tulee lisäämään koventuvien keinojen käyttöönottoa ja niiden kannatusta korkean eriarvoisuuden politiikan kannattajien keskuudessa.
Keskiluokka on jo jonkin aikaa ollut kurjistuvassa kierteessä, alemmat tuloluokat vielä pahemmin. Olemmekin kääntyneet jo isojen massojen ostovoiman supistumiseen, inflaatio on ollut jo hyvän aikaa merkittävästi suurempi kuin palkankorotukset.
Syynä on kriisit ja toteutettu finanssipolitiikka, reagointi 2008 talouskriisiin ja erityisesti covidin ja Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ovat aiheuttaneet reaalipalkkojen laskua, sosiaalietuuksilla elävistä puhumattakaan. Inflaatio on ollut jo useammat vuoden ajan ollut 6-10% luokkaa ja palkankorotukset ovat olleet max. 3% luokkaa, samalla kun lainojen korot ovat nousseet jopa 4%. Ei siis ole ihme että kansa on tyytymätöntä nykytilanteeseen.
Tilannekatsaus syksyllä 2024 on että reaalipalkat ovat edelleen jopa n. 6% pienemmät mitä ne olivat 2021 viime vuosien korkeasta inflaatiosta johtuen. Palkansaajat saavuttavat 2021 kaltaisen ostovoiman ehkä joskus vuonna 2026-2028, riippuen palkkaneuvotteluiden tuloksista, ja siitä onko uusia kriisejä tulossa. Yksi tälläinen kriisi voi olla Trumpin toisen kauden kauppasodan eli hänen lupaamiensa tullien vaikutus EU:n talouteen, tai Venäjän sotien laajentuminen Yhdysvaltojen vetäessään pois tukea Euroopasta ja Natosta.
Reaalipalkkoja vielä pahemmassa tilanteessa tietenkin ovat sosiaalituilla elävät, he ovat ottaneet osumia jo pitkään ja useiden hallituksien toimesta. Viimeaikaisena positiivisena poikkeuksena tosin on eläkeläiset, joiden ns. taitettu indeksi on ollut inflaation ja heikkojen palkankorotuksien aikana tietynlainen pelastus. Lisäksi toki työeläkkeet ovat hallituksien leikkauspolitiikalta olleet suojattuja, toisin kuin muut sosiaalietuudet.
Kaikesta tästä taloudellisesta ahdingosta ovat hyötyneet erilaiset kansankiihottajat, eli populistipoliitikot. Heillä on helppoja vastauksia, mutta valitettavasti ne perustuvat tietoisesti valheelliseen narratiiviin, jota levitetään erityisesti sosiaalisessa mediassa.
Populistipuolueiden suhteesta disinformaatioon kertoo jotain se, että Perussuomalaiset vastustivat hallituksessa informaatiovaikuttamiseen puuttumista, siis käytännössä disinformaation levittämiseen puuttumista. Sen pelkona oli että ulkomaalaiseen informaatiovaikuttamiseen puuttumisella voitaisiin myös puuttua kotimaisten puolueiden ja poliittisten toimijoiden viestintään.
Mäenpää (ps) ei usko, että informaatiopuolustus on perussuomalaisille ongelma, jos se rajataan tarkasti ulkomailta tulevaan informaatiovaikuttamiseen. Käytännössä rajanveto voi olla vaikeaa, hän sanoo.
…
Mäenpää epäilee, voitaisiinko informaatiopuolustuksen nimissä puuttua poliittisten puolueiden viestintään sananvapauden kustannuksella.
Jokainen voi miettiä minkä puolueen tai puolueiden viestintä käyttää samoja informaatiovaikuttamisen ja disinformaation levittämisen keinoja mitä autoritaariset valtiot pyrkiessään hajauttamaan läntisiä valtioita sisältäpäin, ja joiden sananvapaudesta Mäenpää on huolissaan.
Populistit kanavoivat onnistuneesti kansan tuntoja, mutta kohdistavat ne valitettavasti vääriin kohteisiin. Syynä keskiluokan ja alempien tuloluokkien ahdinkoon ei ole ”woke”, EU, Elokapina tai vähäiset tehdyt ilmastonmuutoksen vastaiset toimet, vaan eriarvoisuutta lisäävä vuosikymmenien ajan toteutettu politiikka. Ikävä kyllä siis populistit kääntävät oikeutetut huolet omasta toimeentulosta ja asemasta politiikaksi jotka entisestään tulevat pahentamaan ongelmien juurisyitä.
Samalla käydään voimakasta hyökkäyskampanjaa perinteistä mediaa vastaan, sillä populistien ongelma median kautta käytävään viestintään on median sitoutuminen faktapohjaisuuteen.
Tässä tilanteessa olemme nyt, myös Suomessa. Perussuomalaiset hyökkäävät vahvasti perinteistä mediaa vastaan jonka toiminta valtaapitävien vahtikoirana on yksi demokratian kulmakivistä. Lisäksi PS yrittää samaan aikaan määritellä rasismia haluamallaan tavalla, jotta heidän rasismiaan ei pidettäisi ongelmana. Mediavastaisuus ja ennen selkeiden asioiden uudelleenmäärittely vallanpitäjille mieluisalla tavalla on Unkarin ja Trumpin Amerikan tie, ja tie kohti autoritarismia.
Emme tietenkään vielä ole autoritarismissa, ja on vielä epäselvää kuinka pitkälle tulemme tätä tietä kulkemaan.
Katso myös kirjoitus: Miksi konservatismi ja autoritarismi yleistyy
Yhteenveto
Elämme keskellä vanhanmallisen yhteiskuntamallin luhistumista. Yhtäläisyydet 1920-1930 -lukujen tilanteeseen lisääntyvät päivä päivältä, ja samanlaiset kehityskulut ovat käynnissä. Maailma oli silloin kuten nytkin hyvin talousliberaali, ja varallisuus jakautunut samalla tavalla epätasaisesti kuten Thomas Piketty on osoittanut.
Polut oman aseman parantamiseen olivat tukossa ja vastuu asioiden parantamisesta oli sysätty yksilöille. Populististen ääriliikkeiden nousun alkulaukaukset oli laukaistu kuten nytkin, ja ensimmäiset kierrokset käyty. Yhtymäkohtia nykytilanteeseen on paljon.
Asiat voivat eskaloitua tästä jo muutaman vuosikymmenen aikana massivisiin levottomuuksiin jos saamme samanlaisen talousliberaalin vastauksen mahdolliseen finanssikriisiin kuten esimerkiksi Saksassa 1929-1934.
Tuolloin valtakunnankansleri Brüning pyrki taittamaan laman liberaalia talousteoriaa mukaillen leikkaamalla julkisia menoja ja heikentämällä työntekijöiden ostovoimaa esim. siirtämällä työttömyysvakuutuksen menoja enemmän työntekijöiden harteille. Ei ihme että populistinen äärioikeisto nousikin pian valtaan hurjalla nosteella.
(sivuhuomiona, tällä hetkellä samanlaista politiikkaa Suomessa tekevät kokoomus ja fiskaalikonservatiiviksi, eli juurikin talousliberaaliksi, julistautuneet perussuomalaiset)
Tilanne eskaloitui lopulta maailmansotaan joka toisaalta tasoitti omaisuuseroja ja johti sosiaalidemokratian nousuun yhdessä Roseveltin New Dealin esimerkin innoittamana. Tuon jälkeen pääomia ja tuloja alettiin vahvasti tasata korkeilla progressiivissa veroilla ja finanssimarkkinoita valvoa ja säädellä voimakkaasti. Tästä alkoi ihmiskunnan historian nopein talouskasvu ja keskiluokan nousu.
Paras olisi jos saisimme aikaan vastaavia muutoksia ilman suuria kriisejä ja levottomuuksia, mutta en ole siitä nykytilanteen valossa lainkaan varma.
Jotain outoa maagista ajattelua tapahtuu tällä hetkellä paitsi julkisessa keskustelussa, niin myös miten ihmiset ajattelevat sisäisesti ristiriitaisesti yhteiskunnan kehityksen suunnasta. Suomalaiset sanovat kannattavansa suomalaista hyvinvointivaltiota, ja eritoten jotain 80-luvun hyvin vahvan hyvinvointivaltion ja tulonsiirtojen aikaa. Sitten kuitenkin kannatus annetaan politiikalle joka juuri vie siitä poispäin. Jos kysyy ChatGPT:ltä miten purkaa suomalainen hyvinvointivaltio, saa käytännössä listan tämänhetkisen pääministeripuolueemme Kokoomuksen pitkän linjan tavotteista.
Minulla ei ole toistaiseksi hyvää selitystä ainakaan toistaiseksi miksi täsmälleen näin nurinkurinen ja ristiriitainen tilanne on syntynyt. Luulen että se on sekoitus sosiaalisen median yleistymistä ja yhä isompaa tunkeutumista elämäämme, ja sitä että sosiaalista mediaa ei sido journalistinen etiikka tai journalistin säännöt kuten perinteistä mediaa. Ja vanha media on myös pyrkinyt jäljittelemään somea pysyäkseen relevanttina, joka osaltaan myös lietsoo kohulogiikallan tietynlaista vääristynyttä tilannekuvaa jolloin iso kuva jää peittoon.
Epäilemättä myös mainitsemani eriarvoisuuden kasvu, ja päättäjien tietynlainen sokeus aiheelle aiheuttaa kansalaisissa turhautumista jolloin tarraudutaan mihin tahansa oljenkorteen joka lupaa siihen jotain parannusta. Eli populisteihin ja kansankiihottajiin jotka ovat sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien suurin voittaja, mutta jotka valtaa kahmiessaan samalla myös polarisoivat yhteiskuntia, heikentävät liberaalin demokratian istutuutioita ja ajavat meitä toistemme kurkuille.
Eli siis pahoin pelkään että olemme matkalla paitsi yhä pahenevia ympäristökatastrofeja ja talouskriisejä, niin myös yhä vain syventyvää kansojen välistä ja sisäistä jakautumista, jotka tulevat johtamaan jopa väkivaltaisiin yhteydenottoihin.
Yhdysvallat näyttäisi olevan tässä kehityksessä pisimmällä, joten sen kehitystä kannattaa seurata hyvin tiukasti ja yrittää ymmärtää mitkä sen syventyvän konfliktin lopulliset syyt ovat.
Pelkoni siis on että olemme matkalla kohti hyvin vaikeita aikoja, jossa yhdistyvät ikävät ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset kehityskulut. Toivottavasti olen pahasti väärässä.
Bonuskysymys: Miksi?
Tämä kysymys on vaivannut minua ainakin kymmenen vuotta, ja on käytännössä syy miksi aloin lukea yhteiskunnallista kirjallisuutta ja seurata politiikkaa. Jos me tiedämme miten kestämätön nykyinen yhteiskuntamme ja elämäntapamme on, ja minkälaisille poluille astumme turvautumalla ääriajatteluun ja syyllisten etsimiseen vähemmistöistä, niin miksi me jatkamme samalla tavalla?
Nuoruudessani pyörittelin jo teoriaa että maailman hallitukset tietävät että maapalloa kohti on syöksymässä meteoriitti joka käytännössä tuhoaa nykyisenkaltaisen elämän maapallolla, ja täten on turha murehtia mitään muutamaa vuotta pidempiä kehityskulkuja. En kuitenkaan ainakaan enää usko tähän, sillä se vaatisi liian suuren ja mahdottoman salaliiton olemassaolon.
Minulla ei ole siis vieläkään mitään selkeää vastausta. Vastaus kysymykseen taitaa olla yhdistelmä rakenteellisia ja ihmisten psykologiaan liittyviä asioita, kuten:
- Kilpailu, niin yksilöiden, luokkien, ideologioiden kuin kansakuntien välillä
- Yhteisten asioiden hoitamisen rakenteelliset ongelmat, ongelmat niin valtiojärjestyksen suhteen kuin esim. median keskittymisen ja sen intressien suhteen.
- Edustukselliset hallintomuodot nostavat voittopuolisesti valtaan lyhytjänteisesti omaa etuaan ajavia pyrkyreitä, jotka näkevät politiikan pelinä jossa tavoite on aina vain edetä omalla urallaan. Ja tehokkain tapa varmistua tästä on myötäillä heitä joilla on rahaa.
- Ihmisten itsekkyys, ja taipumus valita lyhyentähtäimen etu pitkäntähtäimen edun kustannuksella
- Ihmisten kyky valehdella itselleen kun se tukee nykyhetken helpottamista
- Vallan epätasainen jakautuminen: Kun valta keskittyy heille joilla on eniten, he keskittyvät nykymallisen järjestelmän säilyttämiseen – Sen muuttaminen olisi uhka omalle asemalle hierarkioissa. Pakollinen muistutus: Taloudellinenkin valta on valtaa.
- Muut psykologiset seikat (esim. Illusory truth effect)
Kokemuksesta, ja toivosta
On toki olemassa toivoa, mutta siihen hirttäytyminen tälläisellä hetkellä tuntuu oikeiden ratkaisujen esteeltä: Teoriassa on mahdollista että huoneenlämpöinen suprajohdin ja mielettömän korkean nettoenergian tuottava fuusioreaktori kehitetään, mutta toivo sellaisen ilmestymisestä ei saa hidastaa meidän toimia nykyratkaisujen tekemiselle.
En osaa, enkä halua, tuudittautua kehitysuskoon. Jos kehitys ratkaisee ongelmat niin hienoa, mutta se ei ole tarpeeksi luotettava jotta voisimme laittaa kaikki munamme tähän yhteen koriin.
Haluan että parannamme omaa ja lapsiemme tulevaisuutta omilla toimillamme, nyt. Keinoilla mitä meillä on jo nyt käytettävissä.
Toisaalta asiaa käsitellessä mieleen nousee jatkuvasti myös kuolema, ja että kaikki millä on alku on myös loppu. Myös nykyisenkaltaisella elämäntavallamme. Jopa ihmislajilla, vaikkakaan ihan niin pitkälle on doomerismissani ole että uskoisin ihmislajin päättyvän vielä tähän koitokseen.
En kuitenkaan usko että ilmastonmuutosta ei voi enää ”ratkaista” tai estää, voimme enää vain sopeutua ja estää pahimpia skenaarioita. Paljon on jo nyt menetetty, ja paljon lisää tullaan menettämään liian vähän ja liian hitaasti toimimisen seurauksena. Nykyisenkaltainen aina vain lisää merkityksentä roinaa rohmuava elämäntapamme on jo kuollut, vaikkakin ruumis on vielä lämmin.
Koen asiasta toki perusahdistus jatkuvasti, mutta yritän muistaa että en kuitenkaan ole mikään superyksilö, joka tarpeeksi kokemalla syyllisyyttä löytääkin yli-inhimilliset voimansa parantaa ihmiskunnan sen tuhoavalta käytökseltä. Olen kuitenkin vain ihminen, osa tätä kaikkea hulluutta.
Muutosta on vain täytynyt oppia hyväksymään. Ja ehkä traagisuuden kokemisessa on myös jotain elämän rikkautta, Ilja Lehtistä lainatakseni:
Eritoten traagisen kokemuksen voima näyttäytyy sen kyvyssä kohdata hajoaminen ja kuolema. Toisin kuin usein esitetään, traagikko ei fetisoi kuolemaa eikä rakenna sen ympärille kulttia. Hän toteaa sen; hän toteaa kuoleman ja hajoamisen väistämättömyyden samalla tavoin kuin toteaa väistämättömäksi myös peri-inhimillisen tarpeen vastustaa ja paeta sitä.
Yhtä kaikki, traagikko näkee tuhoutumisessa ja häviössä elämänprosessin itsessään. Toivon ja epätoivon tuolla puolen avautuu elämisen ja kuolemisen leikki sellaisena kuin se tässä ja nyt on; elämän virta vailla pelastuksen horisonttia. Nykyisen yhteiskuntamuotomme kuolema on kyettävä nimittäin paitsi hyväksymään, myös elämään läpi.
Tuon kipeän kohtaamisen myötä voi antaa sen, joka on menevä mailleen, todella mennä mailleen.
Eikä traaginen asenne nykyisiin katastrofaalisiin olosuhteisiimme vähennä piiruakaan voimaa inhimillisen arvokkuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta taistelemisesta. Päinvastoin. Vaatimus oikeudenmukaisuudesta on ehdoton ja itsessään pätevä; se ei edellytä toivon horisonttia. (Kysykää vaikka Antigonelta.) Oikeudenmukaisuuden vaatimus on pätevä alati, tässä ja nyt, oli maailmamme tuhoutumisen partaalla tai ei.
Ilja Lehtinen – Toivottomuuden puolesta
Samaan aikaan kun maailma on historiallisten maastopalojen vallassa ja viettää keskilämpötilaltaan kuuminta vuotta sataan tuhanteen vuoteen ja Suomen hallitus laittaa toiveensa teknologisiin hiilinieluihin, ihmiskunta raivaa ja polttaa tarkoituksella ”maapallon keuhkoina” tunnettua maailman suurinta metsää. Joka minä vuotena hyvänsä voi ylittää keikahduspisteen joka muuttaa koko Amazonin sademetsän savanniksi.
Keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat jo täällä, ne ovat olleet täällä koko ihmiskunnan historian ajan. Meidän täytyisi vain lopettaa niiden tuhoaminen! Mutta kaikesta tästä tiedosta huolimatta, emme sitä kuitenkaan tee.
Tilanne on kaikessa traagisuudessaan mielettömän absurdi.
Oma väyläni käsitellä tätä kokemusta on asiasta lukeminen ja kirjoittaminen. Ja musiikki.
Kirjoitusta on täydennetty 09.11.2024 – Lisätty kappaleet jotka alkavat ”Jotain outoa maagista ajattelua tapahtuu”, ”Minulla ei ole toistaiseksi hyvää selitystä ainakaan toistaiseksi miksi täsmälleen näin nurinkurinen ja ristiriitainen tilanne on syntynyt” ja ”Epäilemättä myös mainitsemani eriarvoisuuden kasvu, ja päättäjien tietynlainen sokeus aiheelle aiheuttaa kansalaisissa turhautumista jolloin tarraudutaan mihin tahansa oljenkorteen joka lupaa siihen jotain parannusta.”, ”Tilannekatsaus syksyllä 2024 on että reaalipalkat ovat edelleen jopa n. 6% pienemmät mitä ne olivat 2021 viime vuosien korkeasta inflaatiosta johtuen.” ja ”Reaalipalkkoja vielä pahemmassa tilanteessa tietenkin ovat sosiaalituilla elävät, he ovat ottaneet osumia jo pitkään ja useiden hallituksien toimesta.”, ”Populistipuolueiden suhteesta disinformaatioon kertoo jotain sekin, että Perussuomalaiset vastustivat hallituksessa informaatiovaikuttamiseen puuttumista, siis käytönnössä disinformaation levittämiseen puuttumista.”, ”Jokainen voi miettiä minkä puolueen tai puolueiden viestintä käyttää samoja informaatiovaikuttamisen ja disinformaation levittämisen keinoja mitä autoritaariset valtiot pyrkiessään hajauttamaan läntisiä valtioita sisältäpäin, ja joiden sananvapaudesta Mäenpää on huolissaan.”, muokattu kappaletta ”Syynä on kriisit ja toteutettu finanssipolitiikka, reagointi 2008 talouskriisiin ja erityisesti covidin ja Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ovat aiheuttaneet reaalipalkkojen laskua, sosiaalietuuksilla elävistä puhumattakaan.”
Piditkö kirjoituksesta?
Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?