Talousajattelu on syrjäyttänyt systeemiajattelua

90-luvusta lähtien yhteiskunnallista keskustelua on voittopuolisesti dominoinut yksi asia: Mitkä ovat muutoksen/hankkeen/lakimuutoksen taloudelliset vaikutukset. Vaikkapa kaivoshankkeissa työllisyysvaikutukset, ja siis niiden tulot ihmisille ja alueelle, ovat keskiössä, sekä tietenkin tulot valtiolle.

Aina vain vähemmän päätöksissä huomioidaan asioiden muita näkökulmia. Asia on erityisen vakava sellaisissa kohteissa kuten terveydenhuolto, koulutus ja varhaiskasvatus. Näistä koituvat kulut näkyvät välittöminä kuluina, mutta niiden tuottamat hyödyt eivät näy suoraan ja yksiselitteisesti eroteltuna missään talouslaskelmissa. Tästä syystä näistä asioista päättäessä ei saisi ajatella pelkästään välittömiä taloudellisia vaikutuksia.

Lisäksi isona kärsijänä on luonto, sillä sen tuhoamisesta ei joudu erikseen maksamaan. Näiden asioiden muut vaikutukset esim. ihmisten hyvinvointiin tai eriarvoistumisen lisääntymiseen käsitellään lehtien mielipideosastoilla, mutta niissä pöydissä missä päätökset tehdään asiaa käsitellään lähes pelkästään talouden näkökulmasta. Ja sekin on hyvin lyhytjänteisen talousajattelun puitteissa, puhutaan vuosista, ei koskaan vuosikymmenistä

Ja jälleen, ihmisten hyvinvoinnin vähentymisen tai eriarvoisuuden lisääntymisen taloudellisia vaikutuksia ei edes yritetä arvioida. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö niillä olisi arvoa ja merkitystä.

Ehkä yksi huipentuma systeemiajattelun täydellisestä korvaamisesta talousajattelulla oli valtionvarainministeri Sauli Niinistön ehdotus muuttaa kirjastot maksullisiksi. Hanke ei onneksi saanut sen enempää kannatusta, ehkä osittain sen aikaisen valtiontalouden hyvän kunnon vuoksi. Toivottavasti kukaan ei keksi samaa ehdottaa vaikkapa nykyhallituksessa…

Nykyisessä ilmapiirissä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että jos kirjastojen konsepti keksittäisiin tänään että sillä olisi mitään mahdollisuuksia tulla toteutetuksi.

Talousajattelu voisi olla jokseenkin pätevä tapa korvata systeemiajattelua, jos:

  • Meillä olisi reilusti enemmän haittaveroja, jolloin talous kuvaisi paremmin hyvinvointia sillä myös aiheutetuista haitoista joutuisi maksamaan
  • Jos monien hyödyllisten asioiden ja ilmiöiden hyödylle osattaisiin laskea realistinen arvio, esimerkiksi sivistykselle, taiteelle ja tasa-arvolle.
  • Jos talousajattelussa ajateltaisiin asioita vähintään vuosikymmenien perspektiivistä

Siihen asti pyydän kaikilta viisautta katsoa talouslukuja syvemmälle ja pidemmälle. Koulutuksesta leikkaaminen ja eriarvoisuuden lisääminen ovat molemmat malliesimerkkejä pakkasella housuihin virtsaamisesta. Se lämmittää vain hetken.

Lue myös: J. M. Korhonen – Talouden rautahäkki kasvattaa fasismia

Piditkö kirjoituksesta?

Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?

  

Yksi kommentti artikkeliin ”Talousajattelu on syrjäyttänyt systeemiajattelua”

Jätä kommentti