Yhteiskunta ja vapaus

Yksi isoimmista poliittisista erimielisyyksistä liittyy yksilönvapauteen. Tulisiko suosia yksilön vapautta valita, vai saako vapauksia rajoittaa yhteisen hyvän nimissä ja millä kriteereillä?

Esimerkiksi:

  • Tuleeko alkoholin ja muiden huumeiden sääntelyä vähentää ja saatavuutta lisätä VAIKKA se tarkoittaisi päihdehaittojen lisääntymistä?
  • Tuleeko yhteiskunnan alentaa verotusta jotta ihmisten kyky päättää varojensa käytöstä lisääntyisi VAIKKA se tarkoittaisi yhteiskunnan tarjoamien suojaverkkojen ja palveluiden purkamista ja lisääntyvää eriarvoisuutta?
  • Tuleeko kunnioittaa yksilöiden tahtoa käyttää fossiilisia polttoaineita VAIKKA se tarkoittaa ilmastonmuutoksen kiihtymistä ja luontokatoa?

Itse kallistun näissä kysymyksissä useimmiten yhteisen hyvän puolelle, vaikka se tarkoittaisi näennäisesti yksilön vapauksien rajoittamista. Kyllä, sanoin että näennäisesti. Selitän.

Lähestyn vapautta pidemmällä aikakaarella, ja katsomalla laajempaa ihmisjoukkoa. Jos yksilön vapaus tarkoittaa muiden vapauden rajoittamista, niin tällöin vaaditaan tarkkaa harkintaa. Ei ole oikein antaa yksille vapauksia tuhota muiden vapauksia.

Ongelma siis pätee vapauteen toteuttaa asioita joilla on negatiivisia vaikutuksia muille. Esimerkiksi nykyhetken oikeus ja vapaus lennellä rajatta fossiilisia polttoaineita käyttäen on suoraan tuhoamassa muiden vapauksia ja oikeuksia. Esimerkiksi pakistanistanilaisten omistusoikeutta, kun ilmastonmuutoksen seurauksena tulva on vienyt maanvyörymässä heidän kotinsa.

Synnyinkotini alueen metsänomistajien vapaus ojittaa metsänsä paikalliseen jokeen on vienyt oman vapauteni nauttia joen kalasaalista. Vielä akuutimpi uhkakuva alueella on kaivostoiminta, jossa siinäkin menevät vastakkain taloudellisten toimijoiden ja paikallisten ihmisten ja elämänmuotojen oikeudet ja vapaudet. Tuleeko kaivosyhtiöiden elinkeinovapauden sallia tuhota muiden ihmisten elinympäristöt ja elinkeinot?

Pahimmassa tapauksessa tälläiset ”tuhoavat vapaudet” ovat romuttamassa nuorien ja tulevien sukupolvien oikeutta elinkelpoiseen ympäristöön ja koko elämään.

Ymmärrämme että meidän täytyy rajoittaa esimerkiksi ihmisten vapautta väkivaltaan, sillä se vapaus tuhoaa muiden vapautta turvalliseen ympäristöön. Jostain syystä monet eivät halua ajatella samalla tavalla epäsuoria vaikutuksia.

Nykyinen elämäntapamme ei ole kestävää. Meidän täytyisi ensitöiksemme ainakin radikaalisti nostaa saastuttamisen ja ympäristön tuhoamisen haittaverotusta, ja suoranaisesti kieltää haitallisimpia toimintatapoja. Tapahtui se sitten fossiilisilla polttoaineilla, Amazonia polttamalla tai vaikkapa kaivostoiminnalla.

Maksimoimme vapauden määrän tekemällä yhteisillä päätöksillä elämäntavastamme kestävämpää ja paremmin muut huomioon ottavaa. Tällöin mahdollistamme vapautta myös tuleville sukupolville ja maksimoimme vapauden kokonaismäärän.

Piditkö kirjoituksesta?

Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?

  

2 kommenttia artikkeliin ”Yhteiskunta ja vapaus”

  1. Moi Jarkko,

    Yleensä olen samaa mieltä kanssasi, mutta mielestäni sulla menee tässä monta erilaista asiaa sekasin.
    Esim. Alkoholi ja huumeet vahingoittaa pääasiassa käyttäjää (tietysti läheiset kärsii myös), sen sijaan ympäristön tuhoaminen vaikuttaa pääasiassa muihin.

    En siis ottaisi noin vahvaa ideologiaa tähän mukaan, miettisin enemmän win/win tilanteen kannalta. Voimme esim. lisätä ei-haitallisen tai vähemmän haitallisten päihteiden käyttöä (kannabis/psykedeelit yleensä) ja keskittää nyt poliisille ja rikollisille meneviä varoja päihdeongelmaisten auttamiseen.

    Pääasiassa olen sitä mieltä, että yksilön ja yhteisön etu on yllättävän usein yhteinäinen, varsinkin pitkällä tähtäimellä.

    Vastaa
    • Itse ajattelen että huumeilla (myös niillä laillisilla, pääasiassa alkoholilla) on suuriakin ulkoisvaikutuksia, lähipiiriin ja toki pienemmässä mittakaavassa myös muillekin.

      Uskon myös että win-win tilanteita on, esimerkiksi kannabiksen dekriminalistointi, mahdollisesti jopa laillistaminen, voisi vähentää haittoja kaikille osapuolille. Nykyinen kieltolaki on luonut markkinat joilla ei ole sääntelyä lainkaan, joka on huumeiden kaltaisten asioiden kohdalla hyvin turmiollista. Olen myös samaa mieltä että yksilön ja yhteisön etu on usein yhteneväinen.

      Kirjoituksessa yritin tuoda esiin lähinnä että yksilönvapauden korostaminen ei ole yksinkertainen asia ja sitä tulisi katsoa nykyistä päivänpoliittista keskustelua tarkemmin, ehkä kirjoitus oli epäonnistunut tuomaan ajatuksiani ilmi. Kirjoitus oli nopea näkökulma Blue Sky keskusteluun, joten ehkä se olisi kaivannut enemmän työtä.

      Oma visio on että defacto kielletään aika vähän, mutta korkeillakin haittaveroilla huonoja valintoja tekevät joutuvat myös maksamaan tuntuvasti muille aiheuttamistaan haitoista. Toki yleensä nämä varat sitten kohdistuvat väärin (alkoholisti-isä maksaa paljon alkoholiveroa, mutta alkoholistiperheen lapsi ei niistä veroeuroista sen kummemmin hyödy kuin muutkaan lapset) mutta ainakin hinnan ohjausvaikutus on olemassa. Tupakan suhteen ollaan oikeilla jäljillä, myös alkoholia tulisi mielestäni verottaa selkeästi nykyistä enemmän.

      Kiitos paljon kommentistasi, aina ilo saada risujakin, saa ainakin tietää että jotkut blogia lukevat 🙂

      Vastaa

Jätä kommentti