Eli miten vaikkapa oikeistoretoriikka ja ajatustavat leviävät median avustuksella. Olen hahmotellut tätä ilmiötä ja taktiikkaa viittamalla siihen nimellä ”Vaaleanpunainen elefantti”.
Kansanedustaja sanoi:
”Vaaleanpunainen elefantti jyrää meidät!”
Media kirjoitti:
”Kansanedustaja sanoi: Vaaleanpunainen elefantti jyrää meidät”
Kolumnisti kirjoitti:
”Vaaleanpunainen elefantti ei jyrää meitä”
Media kirjoitti:
”Jyrääkö vaaleanpunainen elefantti meidät? Asiantuntijat vastaavat”
Kohta koko Suomi puhuu ja ajattelee vaaleanpunaista elefanttia, joka toki oli alkuperäisen sanojan halu ja tarkoituskin.
Ja näin toimii persujen ja median yhteistanssi, ja se on ollut merkittävä mekanismi persujen nousussa valtaan ja ylipäätään ihmisten ajattelutapojen muuttamiseksi. Taitavaa mediatilan ja kielen käyttöä oman ideologian levittämiseen.
Myös Saska Saarikoski on huomannut ilmiön, ja kuvaa kuinka esimerkiksi nyt Halla-aho käyttää presidentinvaalien kautta saamaansa julkisuutta heittämällä ideologiaansa pönkittäviä provokaatioita joita media sitten toistaa. Saarikoski kuvaa tätä keppien heittelynä, jossa medialle jää rooli toimia provokaattorin juoksupoikana: Helsingin Sanomat – Media halutaan muuttaa vahtikoirasta noutajaksi.
Toisto toimii, toisto toimii, toisto toimii
Ja surullista on, että toisto toimii erittäin hyvin. Kysykää vaikka mainosteollisuudelta.
Älykkyysloukku-kirjassa esitettiin vakuuttavasti tutkimustuloksia jonka mukaan mitä enemmän kuulemme jotain väitettä sitä enemmän pidämme sitä totena. Jopa ulostulot/kirjoitukset jotka keskittyivät osoittamaan väärän väitteen vääräksi vahvistivat alkuperäistä väitettä.
Mekanismia kuvattiin teorialla, että mitä useammin kuulemme jonkin väitteen, termin tai minkä vain, sitä tutumpana pidämme sitä. Sitä vahvemmaksi reitit aivoissamme muodostuvat kyseisen asian ympärille. Ja sitä vähemmän meidän tarvitsee sitä enää epäillä, miettiä tai kyseenalaistaa, onhan se ”tuttu ja normaali asia”. Ja sitä enemmän pidämme asiaa totena.
Uudet asiat ovat aina epäilyttäviä, vanhat tutut eivät ole.
Toinen tapa hahmottaa asiaa on tietoinen tai tiedostamaton ajatuskuvio että ”kai asiassa on perää, kerta siitä niin paljon puhutaan”.
Esimerkkejä
Vaaleanpunaisella elefantilla on saatu suomalaisten huulille termit ja käsitteet kuten islamisaatio, väestönvaihto, haittamaahanmuutto, maahantunkeutuja/matu, hallitsematon maahanmuutto, suvakki, punikki, vajakki ja vihervasemmisto.
Sekä myös asioita kuten (Marinin hallituksen) holtiton velkaantuminen, paisunut julkinen sektori, julkisten palveluiden tehostaminen sekä Orpon papukaijamaisen toistelun vuoksi jo meemiksi muodostunut hyvä hallitusohjelma.
Oikeisto tuntuukin osaavan nykyvasemmistoa paremmin hyödyntää asiansa tiivistämisen ja toiston voiman.
Piditkö kirjoituksesta?
Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?
Yksi kommentti artikkeliin ”Vaaleanpunainen elefantti”