Yksi ehkä tuhoisimpia poliittisen uuskielen ilmiöitä on trendi kutsua jatkuvaa julkisesta sektorista leikkaamista tehostamiseksi. Viittaan tähän jatkossa termillä valetehostaminen.
Valetehostamista usein perustellaan ylisuurella turhalla hallinnolla, ajatuksena että leikkaamalla rahoitusta hallinnon osuus tulee pienentymään. Lähes poikkeuksetta käy kuitenkin päinvastoin, ja leikkaukset kohdistuvat itse ydintoimintaan ja suorittavaan portaaseen. Tämä on myös loogista, sillä rahoituksen vähentyminen tarkoittaa todellisuudessa että totuttuihin toimintoihin ja prosesseihin täytyy tehdä muutoksia. Vanhalla tavalla ei voi jatkaa, sillä siihen ei enää ole varaa. Seurauksena onkin, että muuttuneen toimintaympäristön vuoksi tarvitaan suuri määrä selvityksiä, suunnitelmia, suunnitelmien arvioimista, toimenpiteistä päättämistä ja niiden läpiviemistä. Tämä on juurikin sitä paljon puhuttua hallintotyötä.
Toinen hallintotyön suhteelliseen lisääntymiseen johtava asia on hallintotyön siirtäminen suorittavan työn tekijöille. Tällöin työntekijät joiden osaaminen on suorittavassa työssä (esim. lääkärin potilaiden tutkimisessa ja hoitamisessa) joutuvatkin itse tekemään hallintotyötä. Tämä on tehotonta, ja vähentää suorittavassa työssä olevien kapasiteettia tehdä oikeaa työnkuvaansa tehokkaasti, sen sijaan että lääkärit tutkisivat ja hoitaisivat potilaita he istuvatkin kirjailemassa käyntien tuloksia potilastietojärjestelmiin, pähkäilevät temppuilevan tulostimen kanssa, tekevät matkalaskuja tai muita raportteja, töitä jotka järkevämmin järjestettynä tekisivät avustajat tai muu hallinto. Nyt 7 000€/kk tienaavat lääkärit tekevät sihteerien töitä, jossa he eivät edes ole erityisen hyviä.
Koska leikkaukset johtavat välittömään hallintotyön tarpeen kasvuun ja käytettävissä on entistä vähemmän varoja, leikkaukset joudutaan kohdistamaan ns. operatiiviseen toimintaan (suorittavaan työhön). Eli vaikkapa julkisen terveydenhuollon kohdalla lääkäreiden/hoitajien/muun henkilöstön irtisanomisiin tai heidän työaikansa käyttämiseen sihteerien töihin, terveyskeskuksien ja niiden tarjoamien palveluiden lakkauttamisiin ja toimintojen keskittämiseen. Tämän seurauksena palvelutaso heikkenee.
Valetehostaminen johtaakin yleensä ainakin semilyhyellä aikavälillä tehokkuuden laskuun. Se voisi mahdollisesti tasaantua pitkällä aikavälillä kun muutokset on saatu tehtyä ja toimintaympäristö vakiinnutettua, mutta julkisen sektorin erityinen ongelma on poliitikaan poukkoilevuus. Tällä hetkellä poliitikot näkevät että vuosi sitten (huokaus) tehty soteuudistus ei ollutkaan hyvä, vaan se johti ”tehottomuuteen ja hallinnon kasvuun”. Nyt politiikot miettivätkin kuumeisesti seuraavaa muutosruljanssia joka jälleen tulee kasvattamaan hallinnon tarvetta kun toimintaympäristö muuttuu jälleen.
Tälläisessä myllerryksessä monet julkisen sektorin alat ovat joutuneet elämään käytännössä 90-luvun lamasta lähtien. Kierteessä missä toimintaympäristöä on myllätty milloin mitenkin valtaatulleiden poliitikkojen mielihalujen perusteella, ja 1-2 eduskuntavaalien jälkeen juuri kun on hieman alettu sopeutua edelliseen uudistukseen, niin taas tehdään leikkauksia/uudistuksia ja taas ruljanssi alkaa alusta.
Tämä jos mikä ei ole tehokasta.
Todellinen tehostaminen vaatii investointeja
Oikea tehostaminen tarkoittaa aluksi kulujen nousemista, jonka jälkeen kulut voivat laskea (jos tehostumisen hyödyt siis halutaan käyttää aleneviin kuluihin eikä esim. laadun paranemiseen tai tuotannon kasvuun).
Yksityisellä sektorilla tätä pidetään itsestäänselvänä, merkittävä tehostaminen vaatii investointeja. Jos esimerkiksi sähkömoottoreita tekevä yritys haluaa tehostaa toimintaansa, prosessi voi yksinkertaistettuna olla että yritys tekee suunnitelmat uuden tehtaan perustamisesta jossa on vanhaa merkittävästi enemmän automaatioita ja muita parannuksia. Tämän jälkeen uusi tehdas rakennetaan, samaan aikaan kuin vanha tehdas jatkaa toimintaansa täysin normaalisti. Tämän jälkeen uusi tehdas otetaan käyttöön ja vanha tehdas voidaan poistaa käytöstä, ja toiminta on tehostunut.
Tämä on kuitenkin vaatinut investointeja jotka lisäsivät kuluja muutosvaiheen ajalla merkittävästikin, mutta säästöt tehostamisesta tulevat pidemmällä aikavälillä, tulevien vuosikymmenien aikana.
Tästä toivoisin myös voitavan oppia myös poliitikkojen toimesta. Sen sijaan että leikataan rahoitusta miljardilla ja sanotaan sitä tehostamiseksi, entäpä jos annettaisiin 100 miljoonaa lisää rahaa joka korvamerkitään toiminnan tehostamiseen. Tällöin suorittava työ voisi jatkaa töitään rauhassa, ja hallinto voisi rauhassa kartoittaa olemassaolevat toimintaprosessit, tehdä suunnitelmat miten niitä voitaisiin tehostaa, antaa toimintasuunnitelman tehostamisen jalkauttamiseksi käytäntöön ja lopuksi viedä nämä hyvin mietityt ja perustellut tehostamiskäytännöt osaksi suorittavan työn arkea. Tämän jälkeen tilanne rauhoitettaisiin viideksi vuodeksi, ja seurattaisiin muutoksien vaikutuksia ja tarvittaessa tehtäisiin dataan perustuvia muutoksia tarvittaessa.
Tällä tavoin toimimalla tapahtuisi oikeaa tehostamista. Kulut nousisivat keskilyhyellä aikavälillä (<5v), mutta vuosikymmeninen mittakaavassa kulut voisivat merkittävästi laskea ja laatu parantua. Investoinnit olisivat mahdollisia mahdollisia myös julkisella sektorilla, jos poliittinen toimintaympäristö ei tekisi sitä mahdottomaksi. Valitettavasti pahasti näyttää että tämän hetken poliittiset realiteetit eivät sitä salli, ja yhä pahemmin orastava blokkipolitiikka ei sen suhteen lupaa hyvää.
Piditkö kirjoituksesta?
Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?
Related Posts
Hallitus päätti muuttaa ylioppilaskirjoitukset maksullisiksi osana ”säästöohjelmaansa”, kuten myös luopua maksuttomista opiskelumateriaaleista 18v täyttäneille toisen asteen opiskelijoille. Yle uutisoi asiasta Ylioppilaskirjoitukset muuttuvat maksullisiksi lukion kolmannen vuoden keväänä – hallitus säästää… Lue lisää »Julkisten menojen muuttaminen yksityisiksi menoiksi ei ole säästämistä
90-luvusta lähtien yhteiskunnallista keskustelua on voittopuolisesti dominoinut yksi asia: Mitkä ovat muutoksen/hankkeen/lakimuutoksen taloudelliset vaikutukset. Vaikkapa kaivoshankkeissa työllisyysvaikutukset, ja siis niiden tulot ihmisille ja alueelle, ovat keskiössä, sekä tietenkin tulot valtiolle.… Lue lisää »Talousajattelu on syrjäyttänyt systeemiajattelua
”Kriisi perustuukin juuri siihen, että vanha on kuolemassa, mutta uusi ei voi syntyä: tänä välikautena syntyy mitä vaihtelevimpia sairaalloisia ilmiöitä” Filosofi Antonio Gramsci, 1930 Lainauksen ranskalainen käännös ”nyt on hirviöiden… Lue lisää »Maailman tila isossa kuvassa
Suomen julkisen talouden ongelmien juurisyy on erittäin huono huoltosuhde. Lähes kaikki päivänpoliittiset taloudesta esitetyt ongelmat juontuvat tästä.
Kaiken karvaisten konsulttien suuresti rakastamat organisaatiouudistukset parin vuoden välein olivat kyllä julkishallinnon arkipäivää jo aika lailla ennen 90-luvun lamaa. Kun monet tehtäväkokonaisuudet ovat tai olivat lakisääteisiä, niin aika pianhan sitä voitiin todeta, että ihan sama miten nimetyssä uuden organisaatiokaavion laatikossa sitä työt hoidetaan. Ne työtehtävät kun muuttuivat paljon kaavioita hitaammin. Kyllä siinä konsulttien korvat olisivat punoittaneet, jos olisivat kuulleet minkälaisia vitsejä heidän kalleista kaaviokuvistaan väännettiin. Vaikka lyhytnäköistähän se vitsailu oikeastaan oli: ne pojat osasivat kyllä laskuttaa ’palveluksistaan’ ihan suolaisesti. Mutta konsulttien suuriin puheisiin hurahtaneiden pomojen typeryyksien arvostelu kuuluu suomalaisten ylimuistoisiin nautintaoikeuksiin.