Valtionlainoista

Valtio laskee markkinoille velkakirjoja, joiden korko on negatiivinen. Eli käytännössä lainaamalla rahaa valtiolle, valtio lupaa maksaa sinulle esim. 5 vuoden päästä pienemmän summan. Minua on pitkään häirinnyt, että miksi kukaan sijoittaja tekisi tälläisiä sijoituksia. Kuka lainaisi valtiolle miljoonan, jos sopimuksena on että 10v päästä valtio maksaa sinulle 900 000€?

Selvitin asiaa Valtiokonttorin sivuilta (hienoa että tälläiset sivut ovat btw), ja sielä asiaa sivutaan. Sielä spekuloidaan, että valtionlainat ovat varmoja sijoituksia. Näin onkin, on aika epätodennäköistä että valtio menee konkurssiin. Ja vaikka menisikin, Kreikan konkurssia vastaava tapaus osoittaa että valtion annetaan ennemmin käytännössä luhistua kuin lainoja anteeksiannettaisiin. Kreikan säästökuuri käytännössä romahdutti julkiset palvelut (kuten terveydenhuollon) ja räjäytti nuorisotyöttömyyden käsiin.

Toinen asia mitä valtionkonttori nostaa esille, on valtion velkojen jälkimarkkinat. Eli pankit käytännössä myyvät näitä lainoja eteenpäin toisille sijoittajille. Mutta tässä tulee esille kysymys mikä oli alunperinkin, miksi kukaan haluaisi näin surkeita sijoituksia alunperinkään, puhumattakaan alkuperäistä kalliimmasta hinnasta? Vastaukseksi esitetään rahapoliittiset ostot. Eli toisinsanoen, sijoittajat spekuloivat että lopulta Euroopan Keskuspankki ostaa nämä lainat sijoittajilta hyvään hintaan, joten negatiivisen koron lainan omistaminen voi ollakin hyvä sijoitus, sillä usko on siihen että laina voidaan myydä voiton kera lopulta Euroopan Keskuspankille.

Kaikesta tästä kuitenkin herää lopulta kysymys, miksei Euroopan Keskuspankki ostaisi valtionlainoja suoraan valtioilta itseltään? Nyt kuvio siis näyttäisi menevän että valtio myy lainakirjoja/obligaatioita, sijoittajat ostavat niitä ja myyvät niitä toisille sijoittajille voiton kera, ja lopulta Euroopan Keskuspankki ostaa ne alkuperäistä hintaa kalliimmalla sijoittajilta. Miksi raha kierrätetään ja voitot jätetään yksityisille sijoittajille jos lopullinen sijoituspaikka lopulta todellakin on Euroopan Keskuspankki?

Valtiokonttori vastasi kyselyyni näin:

EKP toteuttaa valtionlainojen rahapoliittisia osto-ohjelmia vain jälkimarkkinoilla, koska valtioiden rahoittaminen suoraan on siltä EU-perussopimuksissa kielletty. Niissä osto-ohjelmissa (mm. yrityslainat), joita tämä rajoite ei koske, rahapoliittisia ostoja tehdään myös ensimarkkinoilta eli suoraan liikkeeseenlaskuista.

ValtiokonttoriAnssi Reponen

Eli todellakin, keskuspankki ostaa lainoja vain sijoittajilta, koska perussopimus kieltää sitä ostamasta niitä suoraan valtioilta. Yksityisiä yrityksiä tämä rajoitus ei koske. Jotenkin tämä kuvio ei tunnu terveeltä, jos valtionvelkoja käytännössä ostetaan, en keksi kyllä syytä miksei niitä voisi ainakin maltillisesti ostaa suoraan valtioilta itseltäänkin. Ehkä tuo säännös onkin ajalta jolloin ajatus ylipäätään siitä että EKP ostaisi valtionlainoja mistään tuntui kaukaiselta. Näin siihen vain kuitenkin on päädytyy 2008 finanssikriisin jälkeen.

Thomas Pikettyn näkemys

Kirjassaan ”Pitääkö pankkiirit pelastaa” Thomas Piketty sivuaa aihetta:

… EKP voisi tälläkin hetkellä ostaa markkinoilta valtionvelkaa paljon nykyistä enemmän, ja todennäköisesti tuo hätäratkaisu näyttelee tulevaisuudessa ratkaisevaa roolia. Niin kauan kuin EKP joutuu toimimaan 17 erilaisen valtiovelan kanssa, sillä on edessään mahdoton ongelma: mitä velkaa ostaa ja millä koroilla? Jos Fedin täytyisi joka aamu valita, ostaisiko se Wyomingin, Kalifornian vai New Yorkin velkaa, sen olisi hyvin vaikeaa toteuttaa järjestäytynyttä rahapolittiikkaa.

– Thomas Piketty ”Pitääkö pankkiirit pelastaa

Eli tulkitsen tätä niin, Piketty esittää syyksi miksi EKP ostaa markkinoilta eikä suoraan valtioilta näitä velkoja sen, että näin EKP tavallaan pesee itseltään vastuun päätöksistä että kenen velkoja ostetaan ja mihin hintaan. Markkinat siis tavallaan ovat antamassa suuressa viisaudessaan hintatietoa, mikä on esimerkiksi Suomen velan oikea hinta, ja mikä vastaavasti on Saksan velan oikea hinta. Jos EKP itse ostaisi velkoja itse päättämillään hinnoilla, se joutuisi käytännössä päättämään mikä on minkäkin maan sopiva velkaantumisaste. Tälläistä mandaattia EKP:llä ei nykyisellään ole.

Pikettyn mielestä pankkien harjoittama kasinotalous ja koroilla spekulointi on kuitenkin vaarallista, sen ollessa käytännössä mekanismi joka ajoi Kreikan maksukyvyttömäksi (yksityiset luottoluokittajat laskivat Kreikan luokitusta, ja korot ampaisivat nousuun), ja tätä vastaan tulisi suojautua menemällä kohti liittovaltiokehitystä. Jos euromaat voisivat keskenään poliittisesti päättää rahoittamisesta ja velkaantumisesta, se saisi käytännössä lainaa edullisemmin ja markkinoiden kokemista riskeistä ja spekulaatiosta maksettava osuus pienenisi (on epätodennäköisempää että koko EU:n talous kaatuu, kuin että yhden valtion talous kaatuu). Käytännössä se tarkoittaisi että valtionvelkojen korkokuluja saataisiin pienemmiksi. Isoin vaikutus nähtäisiin niillä mailla joilla korkokulut ovat kovia, eli juurikin Kreikka, Italia ja Espanja. Myös EKP voisi suoremmin osallistua lainojen ostoon, kun poliittinen päätös kunkin jäsenmaan lainan kohtuullisesta määrästä on jo tehty.

Mielenkiintoista tosiaan on miten vahvasti Piketty ajaakin tätä yhteistä velkaantumista kirjoituksissaan jotka on tehty 2008 – 2015. Ja miten yhteinen velkaantuminen nyt käytännössä toteutettiin vasta solmitun elvytysrahaston muodossa. Nähtävästi europäättäjät ovat itsekin nähneet ongelman, ja koronakriisi tarjosi nyt kansan silmissä sopivan ajoituksen/tekosyyn lähteä toteuttamaan tätä liittovaltiokehitystä.

Yhteenveto

Olen vasta raapaisemassa pintaa, joten aika paljon olen tässä nyt luulojen ja päättelyjen varassa. Kuitenkin, huomioitavaa on miten vähän näitä asioita käsitellään mediassa, ja miten lopulta se yleinen mielipide asioista kuitenkin estää näiden muutoksien tekemisen, kun toteutettava politiikka kuitenkin viimekädessä heijastelee kansalaisten mielipiteitä. Ja velkaantuminen ja liittovaltiokehitys on molemmat sellaisia asioita joita vastustetaan aika pitkälti selkäydinreaktiona. Jos Pikettyä on uskominen, Euro on nykyisellään rampa ankka. Pitäisi joko siirtyä lähemmäs liittovaltiokehitystä ja yhteistä velkaantumista, tai sitten lopettaa Euro ja siirtyä kansallisiin valuuttoihin. Jompaa kumpaa kehitystä Piketty ennustaakin pitkällä aikavälillä tapahtuvaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *