Julkisten menojen muuttaminen yksityisiksi menoiksi ei ole säästämistä

Hallitus päätti muuttaa ylioppilaskirjoitukset maksullisiksi osana ”säästöohjelmaansa”, kuten myös luopua maksuttomista opiskelumateriaaleista 18v täyttäneille toisen asteen opiskelijoille. Yle uutisoi asiasta Ylioppilaskirjoitukset muuttuvat maksullisiksi lukion kolmannen vuoden keväänä – hallitus säästää 12 miljoonaa vuodessa

Ainut tapa jolla yhteiskunta tässä voi säästää euroakaan on että muutoksen vuoksi aiempaa harvempi ylipäätään osallistuu ylioppilaskirjoituksiin, mutta pidän epätodennäköisenä että tämä on muutoksen toivottu lopputulos.

Kulut sen sijaan lisääntyvät, sillä maksujen kerääminen ja laskutus myös vaativat työtä, järjestelmiä, hallintoa ja täten lisäävät kuluja. Ei ole ilmaista lähetellä laskut lukiolaisille, ylläpitää laskutusrekisteriä, seurata laskujen maksamista, toteuttaa perintää maksamattomista laskuista. Tämä juurikin lisää sitä (talous)hallinnon tarvetta jota vastaan Kokoomus ja Persusuomalaiset niin monesti puhuvat!

Jokainen lasku ja niiden maksusuoritukset maksavat jotain, aina siitä ajasta ja vaivasta lähtien että lukiolaisen täytyy mennä verkkopankkiinsa maksamaan kyseinen lasku. Lisäksi pankit, maksunvälittäjät ja talousreskontraohjelmat veloittavat jokaisesta toteutuneesta laskusuorituksesta laskuttajalta.

Nyt muutoksen myötä siis ylioppilaskirjoituksien ja lisääntyvien laskutuksen ja taloushallinnan kulut siis siirtyvät 18v ja tätä vanhemmille lukiolaisille. Säästöjä ei siis synny yhteiskunnan kokonaistasolla vaan juurikin päinvastoin, mutta muutos toki muuttaa maksajan julkisesta sektorista yksityisiin opiskelijoihin. Julkisia menoja muutetaan yksityisiksi menoiksi.

Kokonaistehokkainta ja edullisinta olisi kuitenkin pitää ylioppilaskirjoitukset maksuttomina. Tällöin laskutusta ja siihen liittyviä kuluja ei tarvitse tule lainkaan. Tällöin myös ei olisi ns. negatiivista kannustinvaikutusta, että ihmiset jättävät maksullisuuden vuoksi koulutuksen kesken tai hakeutumatta siihen lainkaan.

Vaihtoehtoinen tarkastelukulma

Otetaan ajatusleikkinä että tämän muutoksen sijaan olisi säädetty 18-vuotiaille uusi 200€ täsmävero jolla katettaisiin ylioppilastutkintojen maksuttomuus myös 18v täyttäneille. Ajatus tuntuu äkikseen järjettömältä, sillä miksi ylimääräistä veroa kerättäisiin yhdeltä köyhimmistä väestöryhmiltä?

Siitäkin huolimatta tämäkin toteutustapa olisi tätä hallituksen muutosta järkevämpi, sillä samalla tavalla 18v joutuvat nytkin pääasiassa muutoksen maksajiksi. Mutta asian hoitaminen verotuksella ei ensinnäkään sisältäisi samanlaista kannustinongelmaa kuin hallituksen toteutus. Kannustinongelma on se että maksulta voi välttyä yksinkertaisesti lopettamalla koulun käymisen, tai olematta menemällä lukioon alunperinkään.

Oletan ja toivon että ainakin puheen tasolla koulutusmyönteinen hallituksemme ei tälläistä kehitystä toivo että aiempaa harvempi kouluttautuisi.

Toisaalta, lisävero olisi teknisesti ja hallinnollisesti yksinkertaisempi toteuttaa kuin laskutus osana ylioppilaskirjoituksia. Verojärjestelmään voidaan helposti lisätä verorivi osana nykyistä esitäytettyä veroehdotusta, ja maksu kerätään kuten kaikki muutkin verot osana vuosittaista verotuspäätöstä. Tämä on helpompaa kuin laskuttaa maksut erikseen jokaiselta osallistujalta.

Joten käsillä on ollut kolme vaihtoehtoa, kokonaiskustannustehokkaimmasta vähiten kustannustehokkaimpaan:

1. Säilytetään toisen asteen koulutuksen maksuttomuus
2. Katetaan toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden kulut 18v perittävällä lisäverolla
3. Lopetetaan toisen asteen maksuton koulutus 18v täyttäneiltä, ja aletaan esim. periä maksua ylioppilaskirjoituksiin osallistumisesta

Joten kysymys herääkin, miksi hallituksemme toteuttaa kokonaisuuden kannalta vähiten kustannustehokkaan vaihtoehdon?

Ideologiset syyt

Ei ole mikään salaisuus että erityisesti Kokoomus ei ole verottamisen suuri ihailija. Puolueen ideologiaa kuvaa enemmänkin yksilön vastuu omasta itsestään, ja siihen ideologiaan sopii hyvin muutos kohti tilannetta missä jokainen vastaa oman koulutuksensa maksamisesta.

Tässä tapauksessa kiistely siitä mikä on kustannustehokkainta on kuitenkin toissijaista ja perustuu väärälle oletukselle siitä mistä tälläisissä arvovalinnoissa on kysymys. Me ihmiset emme ole niin rationaalisia kuin haluaisimme uskoa, ja erot esimerkiksi mielipiteistä pitäisikö valtion taata kaikille laajan valikoiman maksuttomia palveluita perustuvat pitkälti ihmisten käsitykseen oikeudenmukaisuudesta.

Jotkut kokevat laajan verotukseen perustuvan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisena. Tässä taustalla on ajatus että ihmisten tulee ensisijaisesti olla vastuussa itsestään, ja on epäoikeudenmukaista että suuri julkinen sektori kerää laajasti korkeita veroja taatakseen kaikille vaikkapa ilmaisen koulutuksen tai terveydenhuollon. Tai vastikkeettoman sosiaaliturvan.

Ajatuksena on karrikoiden ”minä olen vaurauteni omalla työlläni ansainnut, joten miksi minun pitää kustantaa toimeentulo/koulutus/terveydenhuolto henkilölle joka ei ole yhtä ahkera kuin minä”, ja täten verotusta pidetään epäoikeudenmukaisena. Tähän taas liittyy psykologiset havainnointiharhat kuten itsekorotusvinouma ja fundamental attribution error jotka ylikorostavat henkilön omia saavutuksia suojaten henkilön omaa itsetuntoa.

Näyttäisikin että on olemassa selkeästi erilaisia persoonallisuustyyppejä mikä näkyy erilaisina näkemyksinä esimerkiksi oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja hierarkioista. Kaikkien ihmisten päänsisäinen tunnemaailma ei ole samanlainen, ja ihmisten välillä on yllättävänkin suuria eroja joita ei selitä vain tiedon puute. Yksi persoonnallisuuspiirre on sosiaalisen dominanssin orientaatio joka pitää yksilöiden ja väestöryhmien välisiä valtaeroja ja hierarkioita oikeudenmukaisina ja jopa toivottavina.

Kyse on siis ideologiasta, joka heijastelee arvoja, jotka taas heijastelevat sitä minkälaiset asiat ihminen tuntee oikeiksi, oikeudenmukaisiksi ja tärkeiksi. Ja koska erot tulevat nimenomaan tunnetason kysymyksissä, keskustelu siitä mikä on taloudellisesti järkevää tai kustannustehokasta on osittain aiheen ohitse puhumista.

En sano että tälläiset ideologiset syyt ovat vääriä. Jos henkilö haluaa lisätä koettua oikeudenmukaisuutta oman arvomaailmansa pohjalta joka pitää hierarkioita toivottavina, ei kai se ole objektiivisesti tarkasteltuna huonompi syy kuin mikään mukaan.

Toivottavasti asiasta päättävät henkilöt, media ja tälläisen politiikan kannattajat kuitenkin ymmärtävät että taloudellisilla syillä tälläistä muutosta on turha perustella. Mediankin tällöin kannattaisi kehystää asia jotenkin muuten kuin puhumalla säästämisestä, vaikkapa esimerkiksi kulujen siirtämisestä valtion budjetista opiskelijoiden harteille.

Nyt hallituksemme toteuttaa ”säästämistä” julkisen sektorin menoista ”kustannuksista välittämättä”. Julkisia kustannuksia siirretään yksityisiksi kustannuksiksi, vaikka se tarkoittaa kokonaisukulujen kasvua ja negatiivisia vaikutuksia kokonaistalouteen.

Eduskunnan lakimuutoksissa kannattaisikin tehdä arviot paitsi julkisten menojen ja tulojen muutoksista, myös päätösten vaikutuksista yksityiselle sektorille. Tällöin tämänkaltaiset päätökset eivät näyttäisi säästöiltä lainkaan, vaan vaikutusten kokonaisarvioissa näkyisi että julkisia kuluja vain siirretään yksityissektorin harteille.