Valtiovarainministeriö on merkittävä vallankäyttäjä

Olen miettinyt viimeviikkoina paljon tulevia eduskuntavaaleja. Erityisesti pohtiessani sitä, että minkälaisilla kehystyksillä ja narratiiveilla Vihreiden kannattaisi vaaleihin lähteä. Hahmotellessani kysymystä törmäsin yhteen kysymykseen joka herätti syvemmin mielenkiintoni: Ovatko seuraavat vaalit erityisesti valtion velkaan keskittyvät ”velkavaalit” kuten 2015 ja 2023 olivat, vaiko ”normaalit vaalit” kuten 2019?

Lähdin pohtimaan kysymystä tarkastelemalla valtiovarainministeriön (VM) roolia siinä, että missä määrin joistain vaaleista tulee ”velkavaalit” ja toisista ei. Lähdin analysoimaan tätä kysymystä vertailemalla 2019 ja 2023 eduskuntavaalien aikajanoja keskenään.

Tarkastellaan 2019 vaalien aikajanaa:

• 04.02.2019 – VM julkaisi virkamiespuheenvuoronsa, jossa se arvioi julkisen talouden kestävyysvajeen suuruudeksi 10 miljardia, ja esittää seuraavan vaalikauden sopeutustarpeeksi 2 miljardia.
• 14.03 – 11.04.2019 – Suuret vaalitentit. Velkaantuminen ei ole merkittävä puheenaihe.
• 14.04.2019 – Vaali-ilta.
• 25.04.2019 – VM julkaisi menokartoituksen, jossa esitetään erilaisia toimia joista voisi sopeuttaa/leikata ja paljonko mikäkin toimenpide vahvistaisi julkista taloutta.

Verrataan tätä 2023 vaalien aikajanaan:

• 08.12.2022 – VM julkaisi virkamiespuheenvuoronsa, jossa se arvioi kestävyysvajeen suuruudeksi 9 miljardia, ja esittää seuraavan vaalikauden sopeutustarpeeksi 6 miljardia.
• 06.03.2023 – VM julkaisi menokartoituksen, jossa esitetään erilaisia toimia joista voisi sopeuttaa/leikata ja paljonko mikäkin toimenpide vahvistaisi julkista taloutta.
• 15-30.03.2023 – Suuret vaalitentit. Velkaantuminen on merkittävä puheenaihe.
• 02.04.2023 – Vaali-ilta.

Kerrataan tähän astiset löydökset:

• 2019 VM arvioi kestävyysvajeeksi 10 miljardia, ja esittää seuraavan vaalikauden sopeutukseksi 2 miljardia. Lisäksi se julkistaa menokartoituksen vaalien jälkeen. Kestävyysvaje ei ole merkittävä vaaliteema.
• 2023 VM arvioi kestävyysvajeeksi 9 miljardia, ja esittää seuraavan vaalikauden sopeutukseksi 6 miljardia. Se julkistaa menokartoituksen tällä kertaa kuukausi ennen vaaleja. Kestävyysvaje on merkittävä vaaliteema.

Minulle herää tästä kysymyksiä.

Miksi 2019 menokartoitus julkaistiin vaalien jälkeen, mutta 2023 kuukausi ennen vaaleja?

Miksi 2019 kymmenen miljardin kestävyysvajeesta huolimatta sopeutustarpeeksi valittiin vain kaksi miljardia, kun 2022 miljardin alhaisemmalla kestävyysvajeella sopeutustarpeeksi esitettiin kuusi miljardia?

No, en edes ala pohtimaan olivatko nämä hyviä valintoja vai ei. Oletetaan että ne olivat hyvin pohdittuja ja perusteltuja valintoja. Minulle tulee kuitenkin paljon perustavanlaatuisempi huomio tästä mieleeni: ne ovat siitä huolimatta poliittisia valintoja.

VM tekee poliittisia valintoja

Poliittinen valinta tarkoittaa pohjimmiltaan valintaa, joka päättää minkälaiset asiat ovat hyviä ja toivottavia. Ne ovat valintoja useiden eri mahdollisuuksien välillä, joiden keskinäinen paremmuus perustuu lopulta arvoihin ja mielipiteisiin.

Kysymys siitä että kannattaako seuraavalla vaalikaudella leikata kuusi vai kolme miljardia on lopulta poliittinen valinta. Tarkoittaen että miten järkevää seuraavalla vaalikaudella on sopeuttaa menoja kuudella miljardilla, ja sitä seuraavalla kolmella miljardilla. Vaihtoehtonahan kuitenkin voisi olla vaikkapa sopeuttaa seuraavilla kolmella vaalikaudella kolme miljardia per vaalikausi (ja jonkin verran extraa, korkeampien korkomenojen vuoksi).

Joku voi ajatella että päätökset näiden vaihtoehtojen välillä ovat puhtaan rationaalisia. Parempi hetken tuska, kun sitten on luvassa pitkään jatkuva helpotus. Asia ei valitettavasti ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Jos ajamme terveydenhuoltojärjestelmämme kriisiin nyt, sitä ei voi paikata nyt sairaana oleville tulevaisuudessa potentiaalisesti paremmalla terveydenhuollolla. Tai jos ajamme talouden sellaiseen taantumaan missä kärsimme ennätystyöttömyydestä, se johtaa pitkittyneeseen työttömysjaksoihin jotka rapauttavat työttömien työkykyä. Pitkät työttömyysjaksot sysäävät siis osan ihmisistä pysyvästi työvoiman ulkopuolelle (hystereesi).

VM tekee erityisesti juuri tälläisiä valintoja määritellessään seuraavan vaalikauden sopeutustarvetta. Siinä puntaroidaan siis juuri nyt tehtävää merkittävää heikennystä julkisen sektorin palveluihin ja tulonsiirtoihin, verrattuna mahdolliseen tulevaisuudessa sopeuttamisesta saatavaan hyötyyn. VM tekee myös poliittisia valintoja valitessaan menokartoitukseen mielestään potentiaalisia sopeutustoimia, eli valitessaan mitä mahdollisia toimia sisällyttää raporttiin ja mitä ei. Tälläiset valinnat ovat siis nähdäkseni kiistattomasti poliittisia valintoja.

Ja aivan samalla tavalla, päätös seuraavan vaalikauden kuuden ja kolmen miljardin sopeutuksen välillä on poliittinen. Sitä lukua ei voi johdeta mistään taloustieteestä, vaan lopulta se on enemmän tai vähemmän virkahenkilöiden mielipiteisiin perustuva luku. Kukaan ei olisi voinut moittia VM:ää että se valitsi luvuksi kolme eikä kuusi miljardia, sen enempää kuin VM:ää moitittiin kun se 2019 valitsi sopeutustarpeeksi vain kaksi miljardia. Luvun valinnan perustumisesta mielipiteisiin eikä tieteeseen kertoo jo sekin että sopeutustarpeeksi esitettiin ”kuusi miljardia”, eikä vaikkapa 5,83 miljardia.

Kyse on siis siitä että VM tekee poliittisia päätöksiä. Ja eritoten vaalien agendan, puheenaiheiden ja hallituksien sopeutustavoitteiden asettamisen suhteen VM käyttää hyvinkin merkittävää valtaa. Oletetaan että VM olisi esimerkiksi päättänyt että 2023-2027 vaalikauden sopiva sopeutusmäärä olisi ollut ”vain” kolme miljardia, eikä kuusi miljardia kuten se teki. Kokoomuksen vaalitaktiikka oli sitoutua VM:n suureen sopeutustarpeeseen täysimääräisesti sillä se sopii sen poliittisiin tavoitteisiin muutenkin. Suuri sopeutusmäärä oli useimmille muille puolueille vaikeaa, erityisesti siis vasemmistolle. Kolmeen miljardiin sitoutuminen olisi ollut merkittävästi helpompaa vaikkapa SDP:lle.

Orpon hallitus sai sille suotuisasta velkavaali-kehystyksestä huolimatta vain 49,4% äänistä ja 108/200 kansanedustajaa. Hyvinkin pienet erot vaalin kulussa ja puheenaiheissa olisivat voineet tehdä Orpon nykyisestä hallituspohjasta mahdottoman.

Vain hieman karrikoiden, vasemmiston piti käydä poliittista kamppailua paitsi oikeistopuolueita vastaan, niin myös VM:n näkemyksiä vastaan. Jos edellä olevan väite tuntuu kohtuuttomalta, voi katsoa vaikkapa tämän vaalitentin kysymystä Sanna Marinille. Siinä juontaja haastaa Marinia siitä että hän ei esitä tarpeeksi nopeita sopeutustoimia, keskittyen sijaan pidemmän aikavälin toimiin kuten koulutukseen panostamiseen. Ja se että nyt tarvitaan nopesti radikaalin suurta sopeutus lopulta perustuu juuri VM:n tekemään valintaan seuraavan vaalikauden sopivasta sopeutusmäärästä.

Myös jos VM olisi päättänyt julkistaa menokartoituksensa vasta vaalien jälkeen kuten se teki 2019, olisi sekin epäilemättä vaikuttanut vaalien kulkuun ja puheenaiheisiin. Niin merkittävä sekin ulostulo oli lisäämään velkaantumisesta keskustelua ja huolta ihmisissä vaalien alla.

Ja edelleen, en kritisoi VM:n tekemiä päätöksiä, vaan tuon vain esille sen mikä on mielestäni käytännössä kiistatonta: VM on poliittinen toimija, ja se tekee poliittisia päätöksiä joilla on erittäin merkittäviä vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Valtiovarainministeriö on siis merkittävä vallankäyttäjä.

Mielipidevaikuttamista median kautta

Yksi asia joka kuitenkin on alkanut aiheuttaa minussa yhä enemmän vastareaktiota on VM:n virkahenkilöiden aika häpeilemätönkin agendavallan käyttö mediassa. Tämä koska VM:ää pidetään tavallaan taloudellisen vallan korkeimpana auktoriteettina, neutraalina asiantuntijaryhmänä jonka mielipiteet saavat automaattisesti ikäänkuin koko taloustieteen auktoriteetin kaavun niskaansa. Täten on hyvin ongelmallista että tästä asemasta käsin lähdetään median haastatteluihin esittämään poliittisia mielipiteitä, kuten että ammattikoulujen opintosisällöstä kannattaisi poistaa pakolliset yleissivistävät opinnot. Tai että sopeuttamista ei kannata tehdä veronkorotuksin, vaan esimerkiksi harkita lisäleikkauksia järjestöiltä.

Nämä ovat täysin kiistattomasti poliittisia mielipiteitä, ja VM:n virkahenkilöt käyttävät siis aktiivisesti median haastatteluissa auktoriteettiasemaansa heidän mielestään suotavan politiikan edistämiseen. Mielestäni tämä ei ole oikein. On yksi asia tehdä kartoituksia julkisen päätöksenteon tueksi, mutta on eri asia vaikka aktiivisesti lähteä median kautta ajamaan omasta mielestä parhaiden politiikkavalintojen toteutumista! Nykytilanteessa VM:n virkahenkilöt ovat jopa häpeilemättömämmin poliittisia mitä huomattava osa median kolumnisteista, joilla taas on kasvavan polarisaation myötä yhä suurempi kynnys sanoa mitään poliittista.

Virkahenkilöiden tehtävä on tuottaa tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi ja tehdä lainvalmistelua. Ei olla mediassa tekemässä vaikuttamistyötä esimerkiksi sellaisen politiikan eteen jonka myötä ammattikouluista poistettaisiin pakolliset yleissivistävät opinnot.

Tein lyhyen do and don’ts -taulukon helpottamaan VM:n työskentelyä jatkossa:

VM:n virkahenkilöt voivat tehdä näistä kaikista kysymyksistä vaikutusarvioita, ja sehän se työkuva onkin. Mutta heidän tehtävä ei ole julkisuudessa lobata erilaisten poliittisten valintojen puolesta tai niitä vastaan. He voivat ilmaista mielipiteensä eri politiikkatoimien puolesta kuten me muutkin, tiputtamalla äänestyslapun uurnaan.

Yhteenveto

No, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Entä sitten vaikka VM tekeekin politiikkaa ja käyttää valtaa?

Kyse on ainakin demokratiasta. Jos VM:n virkamiehet tekevät vaalien lopputuloksiin ja tehtyyn politiikkaan merkittävästi vaikuttavia poliittisia päätöksiä, niin missä vaaleissa voin vaihtaa nämä poliittiset päättäjät toisiin jos heidän päätöksensä eivät miellytä? Eikö perustuslainkin mukaan valta pitäisi lopulta olla vaaleilla valituilla päättäjillä, eduskunnalla joka heijastelee kansan tahtoa?

Tälläiset virkahenkilöiden tekemät poliittiset valinnat ja mielipidevaikuttamisen muodot kaventavat niiden oikeiden poliittisten liikkeiden toimintatilaa.

Sinun lukijan ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä vaikkapa siitä että on hyvä että ammattikoulutukseenkin kuuluu pakollisia yleissivistäviä opintoja, tai että tietyt veronkorotukset voisivat olla hyvä vaihtoehto paikkaamaan kestävyysvajetta. Mutta sinunkin kannattaisi olla samaa mieltä siitä, että tälläisten mielipiteiden kelpoisuus vaaliteemana ei tulisi riippua pienen valtion virkahenkilöiden joukon poliittisista mielipiteistä. Vaan kansan tahdosta.

Ja lopuksi vielä palatakseni siihen kysymykseen josta koko pohdintani lähti liikkeelle. Tuleeko 2027 eduskuntavaaleista velkavaalit? Mielestäni merkit viittaavat siihen että 2027 ovat velkavaalit. Toki mahdollisuus muunlaisiinkin vaaleihinkin on, erityisesti jos VM päättäisi julkaista virkamiespuheenvuoronsa ja menokartoituksensa vasta vaalien jälkeen. Henkilökohtaisesti en olisi siitä lainkaan pahoillani.

P.S. Voi myös kysyä paljonko Suomen tämänhetkisen tilanne on seurausta paitsi Orpon hallituksen poliittisista valinnoista, niin myös VM:n tekemistä poliittisista valinnoista. Nykytilanteemme on että meillä on ennätystyöttömyys, olematon talouskasvu ja kiihtynyt velkaantumistahti. Orpon hallitus kuitenkin on toteuttanut finanssipolitiikkaa isossa kuvassa juurikin VM:n ehdottamalla tavalla. Pitäisikö VM:nkin jotenkin kantaa vastuuta nykytilanteestamme? Vallan ja vastuun tulisi aina kulkea käsi kädessä.

P.P.S. Juuri kun olin julkaisemassa tätä kirjoitusta, Osmo Soininvaara julkaisi uuden blogikirjoituksen jossa hän ohimennen nostaa yhden esimerkin VM:n käyttämästä vallasta:

Yritin peruspalveluministerinä järjestää rahaa päihdeäitien hoitoon, mutta en saanut valtiovarainministeriötä vakuuttuneeksi asiasta, vaikka minulla oli omasta mielestäni todella vahvat argumentit siitä, että rahankäyttö säästäisi rahaa. FAS-lapsi tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Tuolloin arvio kustannuksista oli runsaat kolme miljoonaa euroa.

Aiheesta muualla

• Yle – Heikki Hiilamon kolumni: Suomella on kyllä velkaongelma, mutta ei ihan sellainen kuin meille kerrotaan
• Kansan uutiset – Miten valtiovarainministeriöstä tuli hallituspolitiikkaa ohjaava superministeriö? KU:n podcastissa pohditaan ministeriön historiaa ja tulevaisuutta
• Kansan uutiset – Superministeriö ohjaa talouskeskustelua
• Demokraatti – Tarina voittaa faktat – VM valkopesee Orpon hallituksen talouspolitiikkaa
• Raha, talous ja politiikka – Näin valtiovarainministeriön valta rakentui (ja ehkä mureni) (podcast, Spotify)

Lähteet

• VM Virkamiespuheenvuoro 2019
• VM Menokartoitus 2019
• VM Virkamiespuheenvuoro 2022
• VM Julkisen talouden meno- ja rakennekartoitus 2023

Tilaa ilmoitus uusista kirjoituksista sähköpostiisi

En käytä sähköpostiasi muihin kuin ilmoituksiin. Voit poistua listalta koska tahansa.

Sähköposti*