Visioni vihreät on arvoliberaali, eteenpäinkatsova tulevaisuudenpuolue. Se kamppailee vetävillä ideoillaan ihmisten mielikuvituksesta ja normaalikäsityksestä tavalla, joka vetoaa arvoliberaaleiden tapaan nähdä maailmaa.

Kirjoitus on tehty pilvientuijotteluna, eikä kannanottona siitä mitä Vihreät jo ovat. Se ei siis yritä kertoa etteikö vihreät olisi jo monia, varmastikin jopa useimpia, esittämiäni asioita. Toivon että kirjoitus auttaa näkemään enemmän vihreitä yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.

Mutta ennenkuin hyppään tarkemmin yksityiskohtiin ja perusteluihin, esittelen hieman ensin itseäni ja omaa näkökulmaani. Se auttaa tulkitsemaan itse visiotakin paremmin.

Maailmannäkemykseni

Jokaisella on arvopohja, tapa katsoa maailmaa tietystä näkökulmasta, arvottaen joitain asioita arvokkaampina kuin toisia. Tästä syystä meillä on erilaisiin yhteiskuntiin tähtääviä poliittisia puolueita koska eri ihmiset priorisoivat erilaisia arvoja.

Oman maailmannäkemykseni pohjalta koen olevani ainakin seuraavia asioita:

Sosiaaliliberaali, kannatan sekä markkinamekanismin laajaa käyttöä, mutta myös suhteellisen laajoja tulonsiirtoja. Lauri Nevanperä on kirjoittanut hyvin sosiaaliliberalismista jos aihe kiinnostaa.

Arvoliberaali, yksilöillä tulee olla laaja vapaus toteuttaa itseään, niin kauan kuin ne eivät vahingoita muiden vapauksia.

Talousorientoitunut ja markkinamekanismin kannattaja. Taloustieteellä ja markkinoilla on hieman likaantunut maine, sillä laiskaa talouspuhetta käytetään niin paljon poliittiseen vääristelyyn (kts. ekonomismi). Toisin kuin yleensä ajatellaan, on täydellisen rationaaliset taloustieteen mukaiset perustelut vaikkapa terveydenhuollon järjestämiselle julkisena palveluna, laajoille tulonsiirroille tai vaikka tuoreen kokoomuksen hankintalain vastustamiselle. Ajattelen siis usein talousorientoituneella tavalla, mutta päädyn sitä käyttäen monissa asioissa toisenlaisiin lopputulemiin mitä ”talousorientoituneen” yleensä ajatellaan päätyvän.

Positiivisen vapauden kannattaja. Positiivinen vapaus tarkoittaa oikean elämän vapautta tehdä asioita, kuten asua lämmitetyssä asunnossa tai syödä ravitsevaa ruokaa. Sen vastaparina on negatiivinen vapaus, joka tarkoittaa vapautta jostakin, yleisin esimerkki olla vapaa yhteiskunnan velvoitteista kuten verojen maksusta. Kallistun useammin ihmisten positiivisen vapauden kannalle kuin negatiivisen vapauden. Eritoten useimmiten isojen ihmisjoukkojen reaalinen vapaus kyetä tekemään asioita kuten kouluttautua on tärkeämpää kuin harvojen negatiivinen vapaus vaikkapa verojen maksusta. Asia ei tietenkään ole yksioikoinen, eli kyse ei ole mistään fundamentalisesta suhtautumisesta.

Liberaalin demokratian kannattaja. Vallan kolmijako, perustuslain asema, lehdistönvapaus, kansan sivistys ja ylipäätään mekanismit yksilönvapauksien suojelemiseksi ”enemmistön diktatuurilta” tekevät liberaalista demokratiasta eri asian kuin vain ”enemmistö päättää”-yhteiskunnan. En kannata majoritaarista demokratiaa jossa enemmistölle annetaan rajoittamaton valta, vaan nimenomaan liberaalia demokratiaa missä yksilöiden oikeudet ja tasa-arvo turvataan.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannattaja. Pohjoismaisten hyvinvointivaltiot ovat käytännössä kaikilla elämänlaatua mittaavilla mittareilla maailman parhaita yhteiskuntia. Ne perustuvat positiiviseen vapauteen, eli ne pitävät vaikkapa oikeutta saada sairauteen hoitoa tärkeämpänä vapautena kuin negatiivista vapautta verotuksesta. Kannatan siis hyvinvointivaltiota, ja mielestäni meidän tulisi pitää Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.

Pragmaattisuutta, ei fundamentalismia

Visioni vihreät on sosiaaliliberaali puolue, joka kannattaa vahvoja tulonsiirtoja sekä markkinamekanismin järkevää käyttöä.

Se ei kannata tulonsiirtoja sen tähden että se olisi sosialistinen puolue, vaan koska säätelemättömillä markkinoilla on systemaattinen taipumus kasata varallisuuden harvoille, ja tätä mekanismia pitää tasata taataksemme isojen massojen hyvinvoinnin. Se on myös taloudellisen kehityksen etu, sillä varallisuuden kasautuminen tukahduttaa myös talouden.

Toisaalta vihreät kannattavat myös markkinamekanismia, koska markkinat hajauttavat resursseja koskevat päätökset heille, joita päätökset suoraan koskevat. Oma ajatteluni ei kuitenkaan suhtaudu tähän fundamentaalisesti, vaan se tunnistaa myös tapauksia missä markkinamekanismin käyttö ei ole järkevintä. Tästä syystä se uskoo esimerkiksi että terveydenhuolto kannattaa järjestää pääasiassa julkisena palveluna.

Lisäksi se uskoo että maksimoidakseen ihmisten hyvinvoinnin markkinoita tarvitsee aktiivisesti ohjata, ei vain sokeasti vapauttaa. Se ei ole siis sinisilmäisen talousliberaali. Ulkoisvaikutuksia täytyy hinnoitella nykyistä enemmän, ja jotkin asiat tarvitsevat lisää tai parempaa sääntelyä, esimerkiksi kaivosteollisuus.

Vihreää talouskasvua vai degrowthia?

En näe näiden kahden leirin välillä ratkaisematonta ristiriitaa, vaan näen niiden molempien pyrkivän samaan. Niiden näkökulma on vain erilainen. Molemmat haluavat vähentää taloudellisen toiminnan tuottamia haitallisia sivuvaikutuksia.

Vihreän talouskasvun näkökulma on talouden laadullisessa muutoksessa. Tämän se tekee korjaamalla markkinavirheitä hinnoittelemalla ulkoishaitat kuten saastutuksen, hiilipäästöt sekä parantamalla sääntelyä. Tämän jälkeen kun talouskasvu ei enää tuota samanmoisia haitallisia sivuvaikutuksia kuten ympäristösaasteita, eriarvoisuutta ja ilmastonmuutosta, ja täten on yhä vähemmän syitä suhtautua talouskasvuun epäilevästi.

Degrowth-näkökulma on pitkälti sama, mutta sen näkökulma on enemmän nykyisenkaltaisen talouskasvun vastustaminen, sekä talouskasvun tavoittelun priorisoiminen nykyistä alemmas.

Vihreän talouskasvun näkökulma on siis ajatella taloutta sellaisena minkälaisena sen pitäisi olla, siistittynä 2.0 versiona. Degrowth näkökulma taas on nykyhetkessä, katsoen minkälainen talous nykyisin on. Kumpikaan näkökulma ei sinänsä ole väärässä.

Itse uskon että molemmat näkökulmat ovat arvokkaita, ja toisiaan tukevia. Degrowth luo painetta oikeasti tehdä toimia talouskasvun haitallisuuden vähentämiseksi, ja juuri nyt vihreä talouskasvu on useimmille helpommin hyväksyttävä keino siihen.

Ajattelen kuitenkin että puolueen on riskialtista olla liian radikaali suhteessa ajan henkeen. Tämä puoltaa tässä hetkessä kiinnittämään huomio markkinoiden nykyvirheiden korjaamiseen, kuten haittaverojen käyttöönottoon, ja myös siis talouskasvun tavoitteluun. Nykyinen yhteiskunta toimii liikaa talouskasvun logiikan ympärillä, ja jotta siinä voi toimia ei talouskasvukeskeisyyttä valitettavasti voi hylätä kuin korkeintaan askel kerrallaan.

Näen että puolueella voi ja kannattaakin olla myös kohtuutalous-tapaista ajattelua, mutta myös että se ei saa olla liian radikaalia suhteessa ajan henkeen. Radikaalimpi kritiikki talouskasvuun toimii yhteisten tavoitteiden kannalta nähdäkseni paremmin aktivismin kentällä.

Kärkiteemat: Ympäristö, talous ja vapaus

Visiossani vihreissä ympäristöteema säilyy kaiken lähtökohtana.

Toinen tärkeä teema on talous. Tämä on erityisen tärkeää juuri tällä hetkellä. Tulevissa eduskuntavaaleissa meillä täytyy olla uskottavuutta puhuttaessa valtion julkisen talouden kestävyysvajeesta, tavalla joka on puhutteleva sekä kaduntallaajalle että talousosaajille. Ja minusta sen on käytännössä juuri tässä hetkessä pakko perustua talouskasvuun, sillä vallitseva yhteiskunnan kollektiivinen mielikuvitus sallii ratkaisun kestävyysvajeeseen vain joko talouskasvulla tai hyvinvointivaltion alasajolla.

Visioni vihreä puolue ymmärtää sen että jos tätä asetelmaa ei hyväksy, tai siitä ei osaa keskustella ymmärrettävällä tavalla, ei velkavaaleissa ole kansan enemmistön näkökulmasta edes pelikentällä. Tämä keskustelunaihe on täyttänyt ihmisten poliittisen mielikuvituksen. Ja tästä syystä haluan että vihreät puolueena puhuvat paljon myös taloudesta, ja nimenomaan sellaisen talouskasvun puolesta joka myös vähentäisi eriarvoisuutta ja ympäristöhaittoja. (Huom! Edellä oleva ei tarkoita että visioni jokaisen vihreän tulisi puhua jatkossa taloudesta, vaan puhun nyt vihreistä puolueena kokonaisuutena).

Kolmas merkittävä teema on vapaus. Se keskittyy erityisesti positiiviseen vapauteen, joka tukee hyvin tasa-arvon puolustamista ja eriarvoisuuden vastustamista. Vapaus on merkittävä teema joka toistuu puolueen ajattelussa, ideologiassa ja täten se heijastuu kaikkeen toimintaan.

Neljäs on tasa-arvo, joka on läheisesti liitoksissa vapauteen. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä tulee olla samat oikeudet ja vapaudet kuin muillakin, esimerkiksi avioliittoon ja adoptioon. Tasa-arvo on ennenkaikkea vapauskysymys, joten sisällytän sen vapaus-teemaan.

Kärkiteemani vihreille ovat siis vapaus, talous ja ympäristö.

Käytännön esimerkkejä

Yritän seuraavissa esimerkeissäni yhdistää edellä mainitut arvot, teemat sekä tietoni kehystämisestä ja normalisoinnista yhteen, ja muotoilla niistä esimerkkejä joilla hahmottaa eri asiakysymyksiä arvot ja oikeudenmukaisuuskäsitys edellä.

1. Maksuton koulutus on oikeus

Jokaisella tulee olla yhtäläinen vapaus kouluttautua, eikä sen toteutuminen saa riippua vanhempien varallisuudesta. Maksuton koulutus on ollut yksi Suomen menestystarinan kulmakivistä, meillä kaikilla on omasta tai lähipiiristä kokemuksia koulutuksen tuomasta luokkanoususta.

Koulutusta kuitenkin ollaan Suomessakin tekemässä yhä enemmän lainapainotteiseksi, ja koulutuksen maksullisuus on lisääntymässä. Opintotuki perustuu yhä enemmän lainaan ja opiskelun maksullisuutta on osin otettu käyttöön/palautettu. Lisäksi koulutuspaikkoja on liian vähän tarpeeseen nähden, joka lisää maksullisten pääsykokeiden valmennuskurssien roolia sisäänpääsemisessä. On jopa ehdotuksia että tutkintoon johtavia koulutuspaikkoja pitäisi pystyä ostamaan. Tämä on väärä suunta. Jokaisella tulee olla yhtäläinen oikeus ja vapaus kouluttamalla saavuttaa oma potentiaalinsa.

On lahjakkuuden haaskausta sulkea ovi koulutukselta vain sen takia että henkilö ei ole syntynyt varakkaaseen perheeseen, ja tästä haaskauksesta kärsii koko yhteiskunta.

2. Työnteon tulee kannattaa KAIKILLE

Jokaisella tulee olla yhtälainen oikeus osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen. Se on paitsi yhteiseksi hyväksi, myös hyväksi yksilölle itselleen. Ketään ei kuitenkaan saa asettaa kohtuuttomaan tilanteeseen vain sen vuoksi, että hän haluaa parantaa omaa ja yhteistä hyvää työnteolla.

Maamme köyhimmät kuitenkin asetetaan kohtuuttomaan tilanteeseen, kun heitä vaaditaan tekemään töitä ilman palkitsemista. Toimeentulotuen saajilla 100€ lisätuloista jää käteen 0€. Sama perusongelma koskee useita muitakin sosiaaliturvan muotoja. Tämä on paitsi kohtuutonta, myös järjetöntä. Me kaikki köyhdymme sen takia kun sosiaaliturvamme kannustaa ihmisiä passivoitumaan kannustinloukuilla.

Jokaiselle tulee jäädä jokaisesta työllään ansaitsemastaan eurosta käteen vähintään 40%, oli kyse sitten toimitusjohtajasta tai toimeentulotuen saajasta.

3. Vapaus byrokratiasta

Vihreät haluaa vähentää kurjistavaa byrokratiaa, ja vapauttaa julkisen sektorin työntekijät oikeasti palvelemaan ihmisiä. Tällä hetkellä ideologisista syistä yhä enemmän julkista sektoria pakotetaan ihmisten kyttäämiseen, papereiden pyörittämiseen ja rankaisemiseen heistä johtumattomista syistä. Aktiivimalli pakottaa työttömän hakemustehtailuun, ja virkailijan kyttäämään että työtön on näin myös tehnyt. Ihmisten ajaminen toimeentulotuelle pakottaa massiiviseen byrokratiaan, missä tiliotteita myöten koko elämä syynätään kuukausittain virkailijoiden toimesta.

Populistioikeisto taas haluaa hukuttaa erityisesti maahanmuuttajat byrokratiaan ja kyttäämiseen, lisäämällä maahanmuuttajien toimien valvontaa, ehtoja, tarkkailua ja kansalaiskokeita ja ties mitä. Konservatiivioikeiston haluamaan kyttäämiseen ja byrokratiaan hukataan kaikkien aikaa, vapautta ja resursseja käyttää ne johonkin aidosti hyvinvointia tuottavaan.

Vihreät haluavat vähemmän byrokraattisen sosiaaliturvan. Yksinkertaisen, byrokratiasta vapauttavan perustulon jossa myös lisätulojen hankkiminen työnteolla on nykyistä kannattavampaa.

Perustulo vapauttaa ihmiset nykyisen sosiaaliturvan sieluasyövältä byrokratialta. Se vapauttaa sekä hakijan että julkisen sektorin työntekijöiden tästä turhasta taakasta. Näin säästyneillä resursseilla saadaan ihmisille paljon lisää vapautta ja hyvinvointia.

4. Kohti hyvinvointitaloutta

Markkinatalous on erinomainen asia, mutta sillä on joitain puutteita joka ilman korjaamista suuntaa sen voiman tuhoamiseen rakentamisen sijasta. Ulkoisvaikutukset ja markkinahäiriöt tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon, ja ne pitää hinnoitella. Se että taloudellisen toiminnan haitat ulkoistetaan ilman korvausta kaupan ulkopuoliselle, rikkoo näistä haitoista kärsivien vapautta ja omaisuudensuojaa.

Jos kaivos pilaa paikalliset vesistöt, joka tuhoaa paikallisen matkailuyrittäjän vapauksia toteuttaa elinkeinoaan, paikallisten mahdollisuuksia nauttia luontopalveluista kuten kalastuksesta tai uimisesta, on siinä kysymys ihmisten vapauden rajoittamisesta. Kaivoksien pitää siis joko maksaa nykyistä enemmän aiheuttamistaan haitoista, tai joitain asioita pitää kieltää nykyistä tiukemmin. Kukaan meistä ei halua uusia Talvivaaran kaltaisia katastrofeja.

Pelkkä säätelemätön markkinatalous on sokea ja ristiriidassa ihmisten hyvinvoinnin kanssa. Siksi meidän pitää jalostaa markkinataloudesta hyvinvointitalous, joka tukee ihmisten hyvinvointia kaikilla sektoreilla. Se alkaa lisäämällä markkinatalouden sisään haittojen kustannuksia. Saastuttaja maksaa!

5. Hoivatyö on arvokasta

Työnteko synnyttää hyvinvointia. Sairaanhoitajat, rekkakuskit, omaishoitajat, yrittäjät, vanhempainvapaalla olevat lapsiaan hoitavat, kaikki osallistuvat tekemisellään oman ja yhteisen hyvän luomiseen. On yhteiskunnan epäonnistuminen jos ihmisillä ei kuitenkaan ole kykyjensä mukaisia mahdollisuuksia päästä mukaan tälläiseen yhteisen hyvän synnyttämiseen.

Näkemys työstä on nykyisin liian kapea ja ulosrajaava. Esimerkiksi lapsettomuushoitojen pitäisi olla nykyistä paremmin saavutettavia. Miten arvokas asia onkaan että ihmiset haluavat tehdä kaiken sen työn kasvattaakseen lapsia! Se että yhteiskunta tukee lapsia haluavia hyödyttää kaikkia, nämä henkilöt tarvitsevat tukea lapsien saamiseksi, ja yhteiskunta tarvitsee lapsia.

Samaten omaishoitajia pitäisi tukea nykyistä enemmän, se olisi myös kustannussäästöä yhteiskunnalle. Nyt moni halukas jää ilman riittävää tukea, vaikka haluaisivat olla hoitamassa omia vanhempiaan. Jostain syystä kuitenkin omaishoitajiin ollaan valmiita panostamaan vain mitättömiä määriä verrattuna laitoshoivaan. Ihmisiä ajetaan kalliiseen laitoshoitoon, koska omaishoitajille ei anneta tarvittavaa tukea tehdä heille mielekästä hoivatyötä.

Työllä on arvoa myös muualla kuin palkkatyössä. Hoivatyö on arvokasta työtä, ja sitä täytyy arvostaa myös poliittissa päätöksissä! Erityisesti hoivatyön arvon näkeminen nykyistä laajemmin ja sen tukeminen olisi yhteiskunnalle kannattavaa myös taloudellisesti.

6. Järkevät julkiset palvelut

Julkisesti toteutut palvelut ovat tietyissä tapauksissa järkevin tapa toteuttaa palvelut. Hyvin tuotettuna julkisesti palvelut toimivat kustannustehokaisesti ja yhdenvertaisesti. Yksityistäminen on järkevää vain asioissa missä laadun mittaaminen on helppoa, markkinaehtoisesti syntyy oikeaa kilpailua ja täten kilpailuttamalla voidaan potentiaalisesti saavuttaa hyötyjä.

Terveydenhuolto on paraatiesimerkki alasta jossa edellä olevat ehdot eivät helposti toteudu. On hyvin vaikeaa tehdä yksityisesti tuotettua mallia missä ihmisille verovaroin tai vakuutusmaksuin ostetaan lupaus terveyspalveluista, mutta niin että palvelun yksityisesti tuottavalla ei ole epäterveitä kannustimia teettää osalle potilaista täysin turhia tutkimuksia, tai toisaalta evätä tarpeellista hoitoa toisilta.

Kansainvälisesti vertailtuna suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on halpa, mutta aliresurssoitu ja eriarvoinen. Nämä ongelmat kannattaa korjata julkisen palvelun sisällä, eikä sokeasti hypätä yksityiseen lähes varmasti kalliimpaan ja entistä eriarvoisempaan terveydenhuoltomalliin.

Julkiset palvelut ovat joillain aloilla järkevin tapa tuottaa palvelut. Se myös tarkoittaa että meillä on oikeus ja velvollisuus myös vaatia näiltä palveluilta laatua ja kustannustehokkuutta. Se myös tarkoittaa vastuuta. Eritoten huonot julkisen sektorin johtajat pitää voida vaihtaa nykyistä helpommin väärinkäytöksiä havaittaessa.

Julkiset palvelut pystyvät tuottamaan hyvinvointia tuottavia palveluita laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Se onko palvelu järkevää tuottaa yksityisesti vai julkisesti vaatii tapauskohtaista harkintaa, ei ideologista fundamentalismia. Julkisen sektorin palveluilta ja päättäjiltä pitää voida myös vaatia vastuunkantoa.

7. Vapaus tarvitsee mahdollisuuksia

Vapaus tarvitsee teoreettisen tekemisen mahdollisuuden lisäksi aivan todellisen mahdollisuuden toteuttaa kyseinen asia. Sairas joka joutuu valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä ei ole vapaa, vaan köyhyytensä ja sairautensa vanki. Työtön joka ei pääse töihin koska työpaikkoja ei ole, ei ole vapaa.

Suomen sosiaaliturvaa on virheellisesti viety työttömien rankaisemiseen sen toivossa että se saa heidän menemään töihin. Tämä on kuitenkin syyttömien rankaisua mikäli työtön ei aidosti pääse töihin vaikka haluaisi. Aktiivimallin ääneen sanottu tavoite oli työttömyyden tekeminen ”epämukavammaksi”. Myös sosiaaliturvan heikentämisen perimmäinen logiikka työllisyysvaikutuksien toivossa on ollut kurjistaa sosiaaliturvan saajia niin paljon, että he menisivät töihin.

Kuitenkin, ihmisiltä ei voi vaatia asioita joita he eivät voi valita. Ihmisten ”rankaiseminen” töihin, samalla kun tehdyllä talouspolitiikalla ajetaan työttömyys ennätyslukemiin on ideologista sokeutta. Vapautta ei voi olla ilman mahdollisuuksia. Sosiaaliturvan viimeaikaiset muutokset valitettavasti perustuvat yhä enemmän ihmisten moralisointiin valinnoista joita he eivät itse ole tehneet.

Ihmisiä ei tule rankaista siitä ettei heillä ole työpaikkaa, jos he eivät voi saada työpaikkaa vaikka yrittävät. Ja on lopulta eduskunnan vastuulla luoda rakenteet joilla ihmisillä on vapauksia reaalisesti valita, esimerkiksi päästä töihin halutessaan.

Teemat, halut ja arvot yhteen pakettiin

Yhdistin ylläolevissa esimerkeissä kärkiteemojen sisältä poliittisia kantoja. Ne eivät siis ole vain faktoja, arvojen julistamista tai narratiiveja, vaan ymmärrettäviä mielipiteitä joihin yritin tiivistää arvopohjaani vetoavaa tapaa katsoa eri aiheita.

Ylläolevat esimerkit muodostin valitsemalla ensin teeman kuten koulutuksen ja kehystämällä sen aiemmin valittujen teemojen mukaisiin näkökulmiin (ympäristö, talous, vapaus). Tämän jälkeen mahdollisuuksien mukaan vetosin normaaliin, ja muodostin tästä kaikesta helposti ymmärrettäviä narratiiveja. Sovelsin tätä sitten eri aiheisiin, kuten työmarkkinoille, julkisen sektorin rooliin ja niin edelleen. Tällä tavalla pyrin vetoamaan ihmisten moraali- ja oikeudenmukaisuuskäsityksiin, tavalla joka vetoaisi ihmisiin joilla on taipumuksia samanlaiseen arvopohjaan kuin itselläni.

Uskon että muiden innostaminen kumpuaa meidän omista haluistamme ja arvopohjastamme. Minä oikeasti haluan vähemmän byrokraattisen sosiaaliturvan, minä haluan kaikille oikeuden kouluttautua ja ihmisille mahdollisuuksia työllistyä. Uskon myös että on laaja joukko ihmisiä jotka jakavat näitä haluja kanssani, ja että se myös kanavoituisi poliittisen liikkeen menestykseksi jos niille löytyisi väylä jonne purkautua.

Visioni vihreät ymmärtävät, että politiikassa on kyse ennenkaikkea niiden väylien luomisesta. Poliittinen liike ei voita suosiota olemalla eniten oikeassa, tai olemalla moraalisin, vaan puhuttelemalla ihmisten haluja jotka kumpuavat arvoista ja oikeudenmukaisuusnäkemyksistä. Heille pitää tarjota ymmärrettäviä näkemyksiä siitä mikä on vaikkapa julkisen roolin tehtävä hyvän yhteiskunnan luomisessa.

Ja visioni vihreät aktiivisesti muodostavat tällaisiä ymmärrettäviä poliittisia kantoja, joita he sitten käyttävät oman ajattelunsa perustana, joka taas tarttuu ja innostaa myös uusia yleisöjä puolelleen. Näin toimitaan proaktiivisesti, ja puretaan kierre missä taannutaan vaan reagoimaan vastustajan ideoihin ja avauksiin.

Lopuksi

Visioni vihreät on sosiaaliliberaali puolue, joka käyttää proaktiivisesti omia kehystyksiään ja narratiivejaan ajamaan arvojaan eteenpäin politiikassa. Tällä tavalla toimiessaan se esiintyy pragmaattisena, järkevänä ja vakavastiotettavana puolueena maan johtoon. Se puhuu sujuvasti ongelmista talouden kieltä, mutta esittää myös selkeitä ideoita joita kohdeyleisön (arvoliberaalit) on helppo kannattaa, ja ottaa osaksi omaa ajatteluaan ja identiteettiään ilman arvoristiriitoja.

Visioni vihreät rakentavat yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen voi kukoistaa yhdessä ympäristön kanssa.

Vihreissä on jo todella paljon esittämäni vision mukaista ajattelua. Joissain osa-alueissa on kuitenkin ainakin sävyeroja, tai olemassaoleva ajattelu tarvitsee terävöitystä ja linjanvetoja. Toivottavasti tästä kirjoituksesta tarttui joitain näkemyksiä, ideoita ja tapoja nähdä asioita ehkä hieman uudella tavalla. Joka toivottavasti auttaa vihreitä menestymään tulevaisuudessa.

Jos pidit kirjoituksesta ja sen maalaamasta visiosta, voit auttaa asiaa jakamalla tekstiä eteenpäin vihreiden sisäisissä kanavissa. Voit myös olla yhteydessä minuun alla olevassa kommenttikentässä, tai sähköpostilla.

Lisenssit

Artikkelikuva on muokattu Birger Carlstedtin maalauksesta Från morgon till kväll Kauttua joka on julkaistu Konstsamfundetin / Amos Rexin toimesta CC BY-SA 4.0 lisenssillä. Esimerkkikuvien taustakuvina käytetty Albert Edelfeldin maalauksia Hyviä ystäviä, Kesä, Taiteilijan vaimo ja Emelie von Etter Cannes’ssa ja Bellman soittaa luuttua Kustaa III-lle ja G. M. Armfeltille Haagassa. Edelfeldin teosten tekijänoikeudet ovat rauenneet.

Blogikirjoitusta saa linkittää ja jakaa vapaasti, sitä saa myös uudelleenjulkaista eri paikoissa CC BY 4.0 -lisenssin mukaisesti.

Tilaa ilmoitus uusista kirjoituksista sähköpostiisi

En käytä sähköpostiasi muihin kuin ilmoituksiin. Voit poistua listalta koska tahansa.

Sähköposti*