Poliittisen kamppailun keskiössä on määritellä ja hyödyntää sitä, mikä on normaalia. Nostan kirjoituksessani esiin sitä, kuinka vihreät voisivat paremmin hyödyntää normaaliutta omassa toiminnassaan ja viestinnässään.

Se mikä on normaalia, on ihmisten mielissä turvallista ja helppoa. Toisaalta se mikä on ”epänormaalia” tai uutta mielletään vaikeaksi ja riskialttiiksi. Se mitä ihmiset pitävät normaalina, määrittää myös sen mitä pidetään maalaisjärjen mukaisena. Esimerkiksi meistä on nykyisin normaalia ajatella että maa kiertää aurinkoa, ja päinvastaista väitettä pidetään järjettömänä. Asia oli pitkään kuitenkin juuri päinvastoin: kaikkihan näkevät että aurinko on se joka liikkuu, ja että toisaalta hypätessä maa jalkojen alla ei liiku. Oli siis normaalia ja maalaisjärjen mukaista ajatella että aurinko kiertää maata.

Käsitys siitä mitä pidetään normaalina onkin jatkuvassa muutoksessa. 2000-luvun Suomessa muuttuneet käsitykset normaaliudesta ovat hyödyttäneet eritoten oikeistoa. Kokoomus on hyötynyt läntisen maailman talousliberalismin voittokulusta joka on normalisoinut julkisen sektorin pienentämistä. Tämä on johtanut hyvinvointivaltion hitaaseen alasajoon, ja esimerkiksi median näkökulman muuttumiseksi tälle kehitykselle jatkuvasti suotuisammaksi.

Perussuomalaiset taas ovat itse aktiivisesti pyrkineet muuttamaan sitä, mitä pidetään hyväksyttävänä tapana puhua maahanmuutosta. He ovat onnistuneesti sosiaalisen median algoritmeja ja median kohulogiikkaa hyväksikäyttäen onnistuneet arkipäivästämään termejä kuten ”väestönvaihto” ja ”haittamaahanmuutto”, jotka liittävät maahanmuuton negatiivisiin mielikuviin. Kun nämä termit ja kehystykset toistuvat riittävän usein, ne alkavat tuntua arkipäiväisiltä ja normaaleilta tavoilta puhua ja ajatella maahanmuutosta. Tämä muutos sitten helpottaa perussuomalaisten politiikkatavoitteita. Perussuomalaisten taktiikka on siis ollut taistella ihmisten käsityksestä siitä mikä on normaalia suhtautumista maahanmuuttoon. Tämä taktiikka on myös toiminut heille hyvin.

Politiikan tekeminen normaalikäsitystä vastaan on hyvin vaikeaa, mutta kun käsitys normaalista muuttuu kohtaakin sama politiikka yhä vähemmän vastustusta. Normaalius on siis politiikassa yksi keskeisimpiä elementtejä. Ehdotankin keinoja joilla myös Vihreät voisivat osallistua normaalikäsityksen muokkaamiseen, tavoilla jotka eivät samalla sabotoisi puolueen vaalimenestystä.

Mitä on normalisointi?

Normaalius on sitä mitä pidetään itsestäänselvänä, ja kehystäminen tarkoittaa asian katsomista tietystä näkökulmasta. Ja normalisoinnilla tarkoitan sellaisten näkökulmien ottamista, jotka esittävät asian mahdollisimman normaalina. Siinä pyritään esittämään oma näkökulma tavalla, joka saa sen tuntumaan luonnolliselta, samalla osallistuen ihmisten normaaliuskäsityksen muokkaamiseen.

Tähän liittyy myös overtonin ikkuna, joka tarkoittaa laajasti miellettyjä rajoituksia sille, mitä pidetään realistisina politiikkaehdotuksina. Tuotantovälineiden haltuunottoa valtion omistukseen pidetään nykyisin niin mahdottomana ajatuksena, että sitä kuulee vain vitsinä vappuriennoissa, mutta 1900-luvun alussa se oli vakavastiotettava poliittinen mielipide. Tuotantovälineiden haltuunotto oli overtonin ikkunan sisällä 100-vuotta sitten, mutta ei ole sitä enää. Overtonin ikkunaa voi siis liikuttaa, ja sen liikuttaminen haluttuun suuntaan on oman ajattelun normalisointia.

Esitän siihen keinona kehystää omia argumentteja ja näkökulmia tavalla joka saa ne tuntumaan normaaleilta, ja täten turvallisilta ja maalaisjärjen mukaisilta. Muitakin keinoja on, kuten kohahduttavien termien ja näkökulmien esiintuominen mediaa käyttäen. En kuitenkaan usko että tämä perussuomalaisten käyttämä strategia olisi hyvä toimintatapa vihreille.

Siirrytään hetkeksi teoriasta käytäntöön. Katsotaan seuraavaa puheenvuoroa:

Me vihreät olemme sitoutuneet intersektionaaliseen feminismiin, ja se ajattelu perustuu siihen että kaikista pidetään huolta, ja ihmisiä autetaan heidän tarpeidensa mukaisesti. Toimeentulotuen leikkaus osuu kaikista heikommassa asemassa oleviin, ja se ei ole meidän mielestämme oikein.

Tämä puheenvuoro nojaa vaikeaan akateemiseen termiin, ja vaatii sen kannattajilta kahden identiteetin omaksumista jotta sen taakse voi asettua: vihreiden ja intersektionaalisen feministin identiteetin. Lisäksi se esittää ongelman koskevan jotakuta muuta kuin itseä, eli ”heikommassa asemassa olevaa” johon useimmat eivät identifioidu. Lisäksi kohta ”se ei ole meidän mielestämme oikein” vahvistaa kuvaa vihreiden hyvesignaloinnista ja moraalisesta ylemmyydentunteesta. Ihmisten moraaliin kyllä voi vedota, mutta se kannattaa tehdä epäsuorasti.

Kokeillaan puolustaa toimeentulotukea toisella tavalla:

Suomessa on ollut tapana että kaveria ei jätetä. Ja tämä on ollut myös täysin järkevää ja välttämätöntäkin täällä kylmässä pohjolassa. Kuka tahansa meistä voi sairastua, saada potkut, kärsiä avioeron ja joutua turvautumaan toimeentulotukeen. Se on olemassa meitä kaikkia varten, enkä näe toimeentulotuen leikkaamista järkevänä.

Tässä vedotaan arkijärkeen, suomalaisuuteen ja perinteeseen. Tämän puheenvuoron taakse meneminen ei vaadi kuulijalta sitoutumista vihreiden, intersektionaalisen feministin tai ”heikommassa asemassa olevan” identiteettiin. Se kehystää toimeentulotuen tason puolustamisen normaaliksi ja asiaksi joka koskettaa meitä kaikkia, omasta identiteetistä riippumatta. Se ei saarnaa tai vetoa suoraan moraaliin, vaan esittää epäsuorasti ajatuksen siitä mikä on oikein. Se ei asetu argumentissaan hädänalaisten yläpuolelle, vaan samalle tasolle. Tämäkin on tavallaan normaaliin vetoamista, vertaiselta toiselle puhumista.

Jälkimmäinen muotoilu siis kehystää vihreiden näkökulmaa normaaliksi ja järkeväksi. Tälläisellä normalisoinnilla se osallistuu kamppailuun siitä mitä ihmiset pitävät normaalina ja ”maalaisjärkenä”. Ja tämä auttaa poliittista liikettä kahdella tapaa: Se muokkaa ihmisten käsitystä siitä mikä on normaalia ja mikä on epänormaalia, ja hyvin tehty normalisointi realisoituu myös poliittiseksi kannatukseksi.

Huomioi identiteetit

Identiteetteihin vetoava viestintä voi siis karkoittaa heitä, jotka eivät koe identiteettiä omakseen. Saman tekevät myös identiteetit joiden sisältö on kiistanalainen. Tästä syystä puolueen toiminta identiteetit edellä vaatii harkintaa – Äänestäjiä ei kannata vaatia omaksumaan identiteettejä joita he eivät täysin ymmärrä, tai joihin he eivät koe kuuluvansa.

Sen sijaan laajasti jaetut identiteetit kuten ”suomalaiset” tai ”kansa” ovat usein toimivia tapoja normalisoida omia näkökulmia, ja täten niihin perusteltu vetoaminen on harkitsemisen arvoista. Tälläinen onkin populismin yksi tärkeimmistä kulmakivistä ja syistä sen toimivuudelle.

Kannattaa myös muistaa, että viestin tulee olla aina yhteydessä yleisöön. Nostamiani seikkoja identiteeteistä täytyy miettiä erityisesti kun puhutellaan laajaa yleisöä, erityisesti heitä jotka eivät jo ole vihreiden ydinkannattajaryhmää. En kuitenkaan tarkoita tällä että viestin ytimen pitäisi muuttua yleisöstä riippuen, vaan sitä että kohdeyleisö on hyvä pitää mielessä kun harkitsee millä tavalla ydinviestiä paketoi.

Identiteettien viisas käyttö on siis oleellista normaaliudesta taistellessa.

Esimerkki: Nevanperä

Vihreiden Lauri Nevanperä piti erinomaisen puheenvuoron Tampereen kaupunginvaltuustossa, joka käyttää normalisointia erittäin onnistuneesti.

Voit katsoa puheenvuoron Youtubesta, tai lukea sen tekstimuotoisena alta.

Kuultiin ystävältäni Hirvelän Juholta taas että tämän koulutuspaperin kappale 1.2.2 tasa-arvosta epätasa-arvoistaa lapsia ja että Juho on asiasta hyvin huolissaan. Ajattelin jakaa tässä sitten oman kokemukseni tästä asiasta. Minä itse kävin kouluni Etelä-Pohjanmaan Ilmajoella 90-luvulla ja meillä oli oppilas, joka tarvitsi pyörätuolin. Ja hänelle sitten rakennettiin luiska. Ja meillä oli oppilas jolla oli lukivaikeus ja hänen oppimistaan sitten tuettiin. Ja ei kukaan tietenkään väittänyt, että se olisi ollut syrjintää. Ja me Ilmajoella ymmärrettiin se, että kun lähtökohdat on erilaiset, niin me kaikki tarvitaan erilaista tukea että kaikki pääsee samalle viivalle.

On poika, jonka isä on vankilassa. On lapsi, jota kiusataan, koska hänellä on erilainen ihonväri ja lapsi, joka istuu pyörätuolissa. Ja joskus tämä on yksi ja sama lapsi. Ja tämä asiakirja tähtää siihen, että tämä epäonninen lapsi jolle ongelmat ovat kasautuneet, niin se tunnistetaan ja lapselta kysytään, että onko kaikki hyvin ja voidaanko auttaa. Ja sitten sitä lasta autetaan.

Jotkut sanoo tätä intersektionaalisuudeksi. Itse en tykkää kun en näemmä osaa edes lausua sitä. Minä sanon tätä maalaisjärjeksi. Tässä aiemmin valtuutettu perussuomalaisesta puolueesta kirjoitti someen, että tämä kritisoitu kappale voisi olla vihreiden ryhmäpuheesta. Ja niin muuten voisikin, ja siitä minä olen aivan perhanan ylpeä ja koko meidän ryhmä. Ja minä väitän myös niin, että tämä kappale tähtää juuri siihen, mitä tavalliset normaalit Suomen kansalaiset haluavat koululta.

Ja suomalaisen koulun vahvuus on aina ollut se, että jokainen lapsi nähdään ja tukea annetaan. Ja minä olen nähnyt sen Ilmajoella. Te ootte nähneet sen omassa koulussanne. Ja tämä asiakirja jatkaa sitä perinnettä. Sitä perinnettä josta minä olen ylpeä, nimittäin suomalaista perinnettä.

Kiitos.

Lauri Nevanperä – Tampereen kaupunginvaltuustossa 09.02.2026
Kieltä yleiskiellellistetty ja korjattu litteroinnin yhteydessä, sisältö säilyttäen.

Nevanperän puheenvuoro on loistava monellakin tapaa. Se ajaa vihreitä arvoja ja vihreiden argumentteja, ja tekee sen tavalla joka riisuu populistista vastapuolta aseista. Kun oman politiikan onnistuu kehystämään normaaliksi, samalla sen vastustaminen kehystyy epänormaaliksi. Nevanperän puhe kamppaileekin hyvin sen puolesta että tasa-arvo nähdään järkevänä ja normaalina asiana – perinteisenä suomalaisena arvona.

Tälläinen tapa edistää vihreitä tavoitteita ei vie lainkaan arvoa vaikkapa feministisiltä näkökulmilta, vaan nimenomaan auttaa niiden yleistymisessä ja koko yhteiskunnan muutoksessa kohti tasa-arvon edistämistä.

Normaalin käyttö muutoksen ajamisessa

Muutoksia ajaessa käsitystä normaalista ei voi yleensä hyödyntää täysin suoraviivaisesti. Eihän muutosta edes tarvitsisi ajaa jos asia olisi jo normaalitilanne. Lähes aina kuitenkin aiheeseen löytyy näkökulma jolla normaaliutta voi käyttää. Ajatus sukupuolineutraalista avioliittolaista on joskus ollut epänormaali, mutta myös sen on voinut aina kehystää kysymykseen, että eikö avioliitossa ole kyse kahden ihmisen välisestä rakkaudesta ja sitoutumisesta? Tällöin huomio kiinnitetään normaalina pidettyyn avioliiton ominaisuuteen eli rakkauteen, vieden samalla huomion pois sukupuolesta.

Muutosta ajettaessa kannattaa siis aina yrittää löytää näkökulma jonka suuri joukko ihmisiä jo nyt jakaa, ja rakentaa omaa argumenttia sen varaan. Jos vaikka ajaa Helsinkiin parempaa joukkoliikennettä, voi ajatusta kehystää normaaliksi vetoamalla historiaan:

Helsingin joukkoliikenteen parannuksiin on panostettu jo pitkään, ja se on tuonut suuria hyötyjä. Lähijunaliikennettä on Helsingissä kehitetty yli vuosisadan, ja nämä panostukset nauttivat helsinkiläisten keskuudessa suurta kannatusta. Eikä meidän kannata lopettaa tähän, vaan tehdä lisää panostuksia joista tulevat sukupolvet voivat yhtälailla olla ylpeitä.

Autopuolueiden edustajat haluavat kehystää joukkoliikenteen epänormaaliksi, ja yksityisautoilun normaaliksi. Pelikenttää normaaliudesta kamppailuun ei siis missään nimessä saa jättää vain heille. Yksityisautoilun lyhyt valtakausi kaupunkikeskustoissa oli lähinnä historiassa epänormaali ajanjakso, ja sen näkemyksen puolesta kannattaa kamppailla myös normaaliuskäsityksen avulla.

Muutoksen ajaminen normaalisoinnin keinoin ei siis tarkoita että omista tavoitteista tai arvoista tarvitsee tinkiä. Se tarkoittaa että löytää niistä ne puolet, jotka resonoivat laajimman mahdollisen joukon kanssa – ja nostaa ne etualalle.

Ole aito

Esitän kirjoituksessa asioiden kansantajuistamista, ja ehdotan vetoamista normaaliuteen ja maalaisjärkeen. Tämä on osaltaan populistista, mutta se ei ole aina huono asia. Tärkeintä on että toiminta ei ole totuudenvastaista, kaukaa haettua, kaavamaista tai muuten epäaitoa. Käytä siis näitäkin työkaluja harkiten, sopivissa tilanteissa. Kirjoituksen esiin nostamat keinot eivät siis ole hopealuoti, vaan yksi näkökulma harkittavaksi kun hiot omaa kommunikointiasi oman viestisi kuuluvuuden parantamiseksi.

Normalisointia ei pidä käyttää totuuden vääristämiseen, vaan sen esittämiseen resonoivalla tavalla.

Yhteenveto

Suuntaan tämän viestini erityisesti vihreille, sillä nähdäkseni vihreillä on tällä hetkellä ongelmia identiteettien kanssa, sekä mainetta elitistisenä ja moralistisena puolueena. Normalisointi ja paremmin mietityt kehystykset voisivat olla näissä asioissa avuksi. Osa ydinkannattajista voi hieman kurtistaa naamaansa populistisemmasta tavasta viestiä, mutta ei kannata kuitenkaan aliarvioida nykyisiä äänestäjiämme. Tärkeintä kuitenkin on että ajamamme arvot ja asiat eivät kärsi, eikä normalisointia tehdä epäaidolla tavalla. Ajamillemme arvoillekin kuitenkin on lopulta eduksi jos viestimme pystyy tavoittamaan ja puhuttelemaan nykyistä laajempaa yleisöä.

Lopuksi vielä muistilista kirjoituksen neuvoista:

• Käytä ymmärrettävää kieltä – Vältä akateemisiä termejä
• Koita löytää argumenteillesi näkökulmia jotka esittävät ne normaaleina ja maalaisjärkenä
• Vetoa järkevyyteen osana laajempaa viiteryhmää, kun mahdollista ja totuudenmukaista
  • Ei ”me vihreät”, vaan ”suomalaisten mielestä”
  • Ei ”on väärin leikata”, vaan ”järkikin sen sanoo että nämä leikkaukset vain siirtävät kuluja muualle”
• Jos vetoat moraaliin, tee se epäsuorasti ilman tuomarina olemista
  • Ei ”toimeentulotuen leikkaus on väärin”
  • Vaan ”Toimeentulotuen alentaminen lisää asunnottomuutta ja ihmisten pahoinvointia, joka tulee lopulta myös yhteiskunnallekin kalliimmaksi” tai ”en kannata itse leikkausta, koska X ja Y”
• Vältä viittaamasta identiteetteihin joihin merkittävä osa kohdeyleisöstä ei ennestään kuulu
• Viittaa identiteetteihin joihin kohdeyleisö kuuluu
• Tee kaikkea yllä olevaa vain kun sille on olemassa perustelut, älä ole epäaito

Lopuksi vielä disclaimer: En väitä olevani viestinnän, retoriikan tai politiikan tekemisen asiantuntija. Käytä siis myös omaa harkintaa, ja jos olet löytänyt toimivan toisenlaisen tavan viestiä se on täysin fine. Tällöin kirjoituksen ehdottama keinovalikoima ei välttämättä ole sinua varten.

Ja kuten aina, arvostaisin suuresti jos voit laittaa kirjoituksesta kommentin alla olevaan kommenttiosioon. Ja jos pidit kirjoituksesta, olen kiitollinen jos jaat sitä eteenpäin 🙂

Artikkelikuva muokattu Fanny Churbergin maalauksesta ”maaliskuun jää”.

Lue myös

Kirjoituksen teemaan liittyy läheisesti myös blogikirjoitukseni Kehystäminen ja narratiivit ovat politiikan tärkeimmät työkalut.

Tilaa ilmoitus uusista kirjoituksista sähköpostiisi

En käytä sähköpostiasi muihin kuin ilmoituksiin. Voit poistua listalta koska tahansa.

Sähköposti*