Markkinointia tulisi suitsia

Alan olla kurkkuani myöten täynä mainostamista. Se tuntuu tunkevan yhä enemmän kaikkiin elämän osa-alueisiin, eikä käytännössä asiasta kuule kritiikkiä kuin joistain vasemmistohakkereiden kotisivujen kannanotoista.

Perimmäinen ongelma mainostamisessa on koko markkinoinnin ajatus: Luoda sinulle tarpeita joita sinulla ei aiemmin ollut. Eikä ongelma rajoitu vain lapsiin joulun lelumainoksia katsellessa. Kun kiinnittää ympäristöön hieman huomiota, ja miettii asioita kuten miksi tuttu ostaa uuden Audin viiden vuoden välein, alkaa huomata miten markkinointia on kaikkialla ja se vaikuttaa meihin kaikkiin.

Kadulla näyttäisi jokaisen 8-18 -vuotiaan pipossa, takissa, paidassa tai selkärepussa komistavan teksti ”Vans”, brändi josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan kuin vasta vuosi sitten. Samaten jos en tietäisi kuntosalilla käymisestä mitään, ja seuraisin päivän kuntosalikävijöiden vaatetusta, tulisin varmaan johtopäätökseen että kuntosalilla käyminen on mahdotonta ilman yli sadan euron varusteita, ja että suositeltavaa on että jokaisessa vaatekappaleessa tulisi olla joko Adidaksen tai Niken logo jossain kohtaa.

Yhä isompi osa kulutuksestamme menee ostamaan meille statusta. Maksamme Adidaksen lenkkareista tuplahinnan, koska niiden kyljessä on ne kolme tunnistettavaa raitaa. Niiden tärkein ominaisuus on näyttää muille että minä olen kuten te muutkin, arvostan tätä brändiä. Sama autoissa, sillä ei niinkään ole merkitystä onko Audi vai Skoda teknisesti parempi auto, vaan se fakta että toinen on Audi ja muutkin sen tietävät riittää perusteeksi maksaa käytännössä samantasoisesta autosta 10 000€ enemmän.

Naiset kulkevat korkokengissä terveytensä ja mukavuutensa uhalla vain näyttääkseen hyvältä, ja ihmiset kuluttavat muotiin yhä enemmän rahaa sekä aikaa. Väitän että ulkonäköpaineita asettaa pitkälti juuri markkinointi, ja tähän lasken myös ylipäätään television. Kyse ei tarvitse olla suoraan itse mainoksista, vaan ihan siitä miten Mario Veitola käy televisiosarjassaan Yökylässä Maria Veitola julkkisten luona yökylässä jossa on aina niin ihanaa, siistiä, valkoinen sisutus. Hän ei koskaan käy kylässä kenenkään luona missä olohuoneen lattialla on viikon pyykkikasa, lapsi oksennustaudissa, villakoiria nurkissa ja keittiössä tiskivuori. Täten hänkin markkinoi normaalia joka ei ole realistinen kenenkään jatkuvasti ylläpidettäväksi.

Sillä ei ole mitään väliä että tämä laukku on aivan hirveän näköinen, sillä se on aito Louis Vuitton, ja täten se on jokaisen 5400 dollarin arvoinen!

Suomalainen superelokuvaelokuva Rendel oli aivan mukiinmenevä, mutta valitettavasti näyttelijällä ei ollut esittelykelpoinen hammasrivistö ja tämä rikkoo illuusion ja elokuvan taian. Hieno esimerkki siitä miten Hollywood ja media luo meille epärealistisia käsityksiä siitä mikä on normaalia. Hollywood-normaalia on se että kaikilla on valkaistut suorat hampaat, täydellinen nenä (vaikka sitten leikkauksen tuloksena) ja säännöllisten Botox-ruiskutusten seurauksena pinkeät kasvot. Tosielämän normaalia on että hampaat ovat vähintäänkin vähän kellastuneet elleivät sitten suoranaisesti vinot ja kasvoilla voi olla ryppyjä ja kenties jopa finnejä, ja muita kauneusvirheitä mitä ei koskaan elokuvissa näy.

Meille tulee perspektiiviharha: Käsitys että kaikilla muilla on suorat valkoiset hampaat, heidän hiuksensa ovat aina kuin juuri kampaamosta tullessa, ja heidän täydellisessä täysin valkoisella sisustetussa kodissa jokainen esine ja asia on tarkkaan mietityssä paikassa, eikä likatahroja tai muistakaan epätäydellisyyksistä näy merkkiäkään. Sitten katsot peilistä omia vinoja keltaisia hampaita, tukkaa joka sojottaa vähän sinne tänne, omaa asuntoa ja lattialla olevia sukkia ja tiskialtaassa olevia kalkkitahroja. Ei tälläistä muilla ole, joten minun täytyy tehdä yhä enemmän töitä pysyäkseni tasolla jonka mainokset, Hollywood ja Maria Veitola ovat minulle markkinoineet. Pelkoa ja ahdistusta lähiön läävässä.

Siinä miehisyyden esikuva meille kaikille, mukaanlukien kuvassa olevalle Rafael Nadalille.

Ylläolevan mainoksen idea tiivistettynä: Tunne sinä ahdistusta että et näytä tuolta, ja osta kyseistä hajuvettä. Sinulta menee rahat ja mielenterveytesi kärsii, mutta alat haisemaan. Tommy Hilfiger ja sen omistajat taas saavat rahaa. Tämä ei vaikuta minusta kovinkaan hyvältä diililtä kuluttajan näkökulmasta.

Harrastin juoksua huomattavissa määrin viime vuonna, ja tänä vuonna olen taas vastaavasti alkanut käydä merkittävissä määrin kuntosalilla. Iso osa kyseisten harrastusten viehätyksestä on itsensä rakentaminen kohti sitä ihannetta mitä me yhteisönä pidämme tavoiteltavana ulkonäkönä. En pidä itseäni mitenkään ulkonäkökeskeisenä, mutta kyllä silti huomaan asian vaikutuksen itsessäni ja omassa itsetunnossani (vaikka kiloja on nyt juoksemisen vähentymisen myötä alkanut taas kertyä). Statuspaineet vaikuttavat meihin kaikkiin, ja markkinointi pyrkii iskemään juuri tähän rakoon saadaakseen yrityksille parempia voittoja.

Markkinoinnin hinta

Markkinoinnilla on ulkoisvaikutuksia, tarkoittaen että kun sielä Prisman parkkipaikalla pyörii se valomainos jonka näkemiseltä en voi välttyä, se vaikuttaa minuun seuraavilla tavoilla:

  • Se lisää houkutusta ostaa mainostettua asiaa, vaikka en sitä kaivannutkaan ennen mainoksen näkemistä
  • Tietyt mainokset asettavat minulle ulkonäköpaineita, joka aiheuttaa minussa ahdistusta (katso ylläoleva parfyymimainos)
  • Asettavat statuspaineita (osta tämä tuote, niin olet cool ja sosiaalisesti pidetty ja muutenkin elämäsi kääntyy kohti parempaa)
  • Luovat ongelmia joita sinulla ei aiemmin ollutkaan

Mainoksista on selkeää haittaa kuluttajille, ja mainostajat eivät mitenkään kompensoi tätä haittaa, vaan päinvastoin markkinointitoimet vain nostavat tuotteen hintaa.

Ehdotankin siis että asetetaan erityinen vero kompensoimaan markkinoinnin aiheuttamaa haittaa kansalaisille ja ylipäätään yhteiskunnalle. Yksinkertaisuuden nimissä ehdotan asetettavaksi markkinointivero markkinointiin liittyvässä liiketoiminnassa. Täten ostaessasi markkinointia esim. Googlelta tai Facebookilta, maksaisi se paitsi normaalin arvonlisäveron 24%, niin myös lisäksi markkinointiveron 5%. Toki veroasiantuntijoiden tulisi tehdä analyysit veron suuruudesta, sekä sen kohdentamisesta mahdollisimman järkevästi ennen toimeenpanoa.

Markkinoinnille siis tulisi asettaa haittavero. Miksi kannatan haittaveroja, siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani Haittaverot ovat hyvä asia.

Piditkö kirjoituksesta?

Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?

  

Yksi kommentti artikkeliin ”Markkinointia tulisi suitsia”

  1. Onneksi sentään ihan vielä ei olla mainonnassa siinä pisteessä, jollaista maailmaa Frederik Pohlin Avaruuden kauppamiehissä kuvataan. Mutta kieltämättä Facebookin ja vastaavien kautta kovasti siihen suuntaan matkataan.

    Vastaa

Jätä kommentti