Älä äänestä!

Kansanäänestyksissä ja vaaleissa on aina kyse ihmisten tunteista, ei heidän järjestään. Jos demokratiassa olisi kyse järkiperäisestä päätöksenteosta, ei olisi minkäänlaista syytä antaa kaikille ihmisille samanlaita äänioikeutta – tai ylipäätään äänioikeutta. On runsaasti todisteita siitä, että jotkut ihmiset ovat huomattavasti paremmin perillä asioista ja rationaalisempia kuin toiset, aivan erityisesti kun on kyse tietyistä taloudellisista ja poliittisista kysymyksistä. Brexit-äänestyksen yhteydessä huomattava biologi Richard Dawkins protestoi, ettei valtaosaa brittiläisestä suuresta yleistöstä – mukaan lukien häntä itseään – olisi pitänyt kehottaa äänestämään kansanäänestysessä, sillä heillä ei ollut tarvittavaa talous- ja yhteiskuntatieteellistä tietämystä: ”Yhtä hyvin voisi pitää kansanäänestyksen siitä, saiko Einstein laskutoimituksensa oikein, tai antaa matkustajien äänestää siitä, mille kiitoradalle lentäjän tulisi laskeutua.”

– Yuval Noah Harari – 21 oppituntia maailman tilasta

Median ja poliitikkojen sanoma on selvä, ihmisten tulisi äänestää jotta demokratia toimisi mahdollisimman hyvin. Itse en kuitenkaan ole tätä mieltä, sillä mikäli henkilö ei ole erityisemmin perehtynyt yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan, on liian helppo tehdä äänestyspäätös joka ei lopulta olekaan äänestämän oman edun mukainen.

Medialla ja poliitikoilla on selvät intressit saada mahdollisimman monet äänestämään, sillä vaalimainonta on tavattoman suuri median rahoittaja. Valtaa pitävillä poliitikoilla on myös vastaava intressi, mitä useampi politiikasta mitään tietämätön päätyy äänestämään, sitä todennäköisemmin hänen äänestyskohteensa valikoituu nimenomaan medianäkyvyyden sekä mainonnan myötä. Ja tässä tunnetuimmilla poliitikoilla on suuri etulyöntiasema, heillä on rahaa, ja he ovat tunnettuja nimiä heidän ollessa jatkuvasti mediassa esillä.

Eli jos et aktiivisesti seuraa politiikkaa, tiedät nimeltä ehkä muutaman kymmenen tunnetuimmat poliitikot, sekä tietyt julkkisehdokkaat. Ja koska ihmisillä on sisäänrakennettu pelko kaikkea tuntematonta kohtaan (hyvä strategia evoluutiossa selviämiseen) ja kaiken tutun suosimiseen, todennäköisesti mitä vähemmän tiedät poliitiikasta, sitä todennäköisemmin päädyt äänestämään näitä tunnettuja nimiä vain koska he ovat niin tunnettuja nimiä.

Tunnettavuuden hakemisen vuoksi eduskuntatyö muistuttaakin vuosi vuodelta yhä enemmän pellekoulua. Tärkeintä on saada oma nimi lehtien etusivuille, että äänestyskopissa nimi on varmasti kaikille tuttu. Sosiaalinen media on kiihdyttänyt tätä tahtia, sillä se on tarjonnut suoremman median luoda närkästymistä, uhriutumista ja ylipäätään populismia joka leviää sosiaalisen median kanavilla pienellä vaivalla hyvin suuren yleisön tietoisuuteen. Enkä tarkoita mitään yhtä tiettyä puoluetta, sama ilmiö koskee kansanedustajiamme puoluetaustasta riippumatta.

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos ei ole yhtään seurannut yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa? Onko kuitenkin parempi valita tuttu huono poliitikko, kuin mahdollisesti vielä huonompi tuntematon? Ehkä, mutta toisaalta on toinenkin mahdollisuus, olla osallistumatta koko päätösprosessiin, ja jättää valinta heille jotka ovat asioihin enemmän perehtyneet. Mikäli minulta tiedemiehet tulisivat kysymään, että mikä on mielipiteeni fuusioreaktion tutkimuksen tulevaisuudesta, tulisiko keskittyä deuterium-tritium-reaktion vai deuterium-deuterium-reaktion tutkimiseen, sanoisin vain että minulta asiaa ei kannata kysyä, päättääkää se keskenänne. Koska en ymmärrä fuusioreaktoreista lähestulkoon mitään.

Samalla periaatteella kehoitan ihmisiä joiden kiinnostus ja tietämys yhteiskunnallisista asioista on olematonta: Älä äänestä.

Tilaa ilmoitus uusista kirjoituksistani

Jos pidit kirjoituksesta, niin voit tilata alta ilmoituksen sähköpostiisi kun blogiini tulee uusi kirjoitus. Tietoa ei käytetä mihinkään muuhun, ja voit perua tilauksen koska tahansa.

Sähköposti*