Älä äänestä!

Kansanäänestyksissä ja vaaleissa on aina kyse ihmisten tunteista, ei heidän järjestään. Jos demokratiassa olisi kyse järkiperäisestä päätöksenteosta, ei olisi minkäänlaista syytä antaa kaikille ihmisille samanlaita äänioikeutta – tai ylipäätään äänioikeutta. On runsaasti todisteita siitä, että jotkut ihmiset ovat huomattavasti paremmin perillä asioista ja rationaalisempia kuin toiset, aivan erityisesti kun on kyse tietyistä taloudellisista ja poliittisista kysymyksistä. Brexit-äänestyksen yhteydessä huomattava biologi Richard Dawkins protestoi, ettei valtaosaa brittiläisestä suuresta yleistöstä – mukaan lukien häntä itseään – olisi pitänyt kehottaa äänestämään kansanäänestysessä, sillä heillä ei ollut tarvittavaa talous- ja yhteiskuntatieteellistä tietämystä: ”Yhtä hyvin voisi pitää kansanäänestyksen siitä, saiko Einstein laskutoimituksensa oikein, tai antaa matkustajien äänestää siitä, mille kiitoradalle lentäjän tulisi laskeutua.

– Yuval Noah Harari – 21 oppituntia maailman tilasta

Median ja poliitikkojen sanoma on selvä, ihmisten tulisi äänestää jotta demokratia toimisi mahdollisimman hyvin. Itse en kuitenkaan ole tätä mieltä, sillä mikäli henkilö ei ole erityisemmin perehtynyt yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan, on liian helppo tehdä äänestyspäätös joka ei lopulta olekaan äänestämän oman edun mukainen.

Medialla ja poliitikoilla on selvät intressit saada mahdollisimman monet äänestämään, sillä vaalimainonta on tavattoman suuri median rahoittaja. Valtaa pitävillä poliitikoilla on myös vastaava intressi, mitä useampi politiikasta mitään tietämätön päätyy äänestämään, sitä todennäköisemmin hänen äänestyskohteensa valikoituu nimenomaan medianäkyvyyden sekä mainonnan myötä. Ja tässä tunnetuimmilla poliitikoilla on suuri etulyöntiasema, heillä on rahaa, ja he ovat tunnettuja nimiä heidän ollessa jatkuvasti mediassa esillä.

Eli jos et aktiivisesti seuraa politiikkaa, tiedät nimeltä ehkä muutaman kymmenen tunnetuimmat poliitikot, sekä tietyt julkkisehdokkaat. Ja koska ihmisillä on sisäänrakennettu pelko kaikkea tuntematonta kohtaan (hyvä strategia evoluutiossa selviämiseen) ja kaiken tutun suosimiseen, todennäköisesti mitä vähemmän tiedät poliitiikasta, sitä todennäköisemmin päädyt äänestämään näitä tunnettuja nimiä vain koska he ovat niin tunnettuja nimiä.

Tunnettavuuden hakemisen vuoksi eduskuntatyö muistuttaakin vuosi vuodelta yhä enemmän pellekoulua. Tärkeintä on saada oma nimi lehtien etusivuille, että äänestyskopissa nimi on varmasti kaikille tuttu. Sosiaalinen media on kiihdyttänyt tätä tahtia, sillä se on tarjonnut suoremman median luoda närkästymistä, uhriutumista ja ylipäätään populismia joka leviää sosiaalisen median kanavilla pienellä vaivalla hyvin suuren yleisön tietoisuuteen. Enkä tarkoita mitään yhtä tiettyä puoluetta, sama ilmiö koskee kansanedustajiamme puoluetaustasta riippumatta.

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos ei ole yhtään seurannut yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa? Onko kuitenkin parempi valita tuttu huono poliitikko, kuin mahdollisesti vielä huonompi tuntematon? Ehkä, mutta toisaalta on toinenkin mahdollisuus, olla osallistumatta koko päätösprosessiin, ja jättää valinta heille jotka ovat asioihin enemmän perehtyneet. Mikäli minulta tiedemiehet tulisivat kysymään, että mikä on mielipiteeni fuusioreaktion tutkimuksen tulevaisuudesta, tulisiko keskittyä deuterium-tritium-reaktion vai deuterium-deuterium-reaktion tutkimiseen, sanoisin vain että minulta asiaa ei kannata kysyä, päättääkää se keskenänne. Koska en ymmärrä fuusioreaktoreista lähestulkoon mitään.

Samalla periaatteella kehoitan ihmisiä joiden kiinnostus ja tietämys yhteiskunnallisista asioista on olematonta: Älä äänestä.

Jaa kirjoitus Facebookissa Jaa kirjoitus Twitterissä
Kiitos kun luit! Jätä kommentti alta, arvostan :)

Piditkö kirjoituksesta?

  

Lue myös nämä kirjoitukseni:

Keskustelu työvoimapulasta on absurdia

Minua ja näkemäni perusteella monia muitakin tuntuu vaivaavan julkisuudessa esitetty toistuva valittaminen työvoimapulasta. Kuvio menee yleensä näin: Artikkeleissa haastatellaan jotain yritystä, jolla on ns. työvoimapula. Pula on erityisesti ns. osaavasta… Lue lisää »Keskustelu työvoimapulasta on absurdia

Talousoikeisto ja talousrikollisuus

Suomen suhtautuminen talousrikollisiin ja talousrikollisuuteen hämmästyttää minua toistuvasti. Erityisesti ihmetyttää se, kuinka poliittiset toimijat kerta toisensa jälkeen voivat lehtien palstoilla ja puheissa olla talousrikollisuutta ja veroparatiiseja vastaan, mutta silti toistuvasti… Lue lisää »Talousoikeisto ja talousrikollisuus

Ammattiyhdistysliike ja eläinten vallankumous

Kaksitoista vihaista ääntä huusi ja karjui, ja ne olivat kaikki samanlaisia. Nyt ei ollut enää kysymystäkään, mitä sikojen naamalle oli tapahtunut. Ulkopuolella olevat eläimet katsoivat siasta ihmiseen ja ihmisestä sikaan… Lue lisää »Ammattiyhdistysliike ja eläinten vallankumous

RKP ja Kokoomus vastustivat talousrikollisuuden vastaisia toimia 2011 hallitusneuvotteluissa

Tommi Uschanovin mainiossa kirjoituksessa Minä ja Juhana Vartiainen oli mielenkiintoiseen kohta: Suomessa vuoden 2011 hallitusneuvottelut olivat muutenkin tuskallisen pitkät, mutta eräs niitä vaikeuttanut tekijä oli, että porvaripuolueet suhtautuivat niin vihamielisesti… Lue lisää »RKP ja Kokoomus vastustivat talousrikollisuuden vastaisia toimia 2011 hallitusneuvotteluissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *