Öljystä, ja tulevaisuudesta

Ilmastonmuutos on tällä hetkellä kaikkien huulilla, mutta en haluan paneutua tässä kirjoituksessa juurikaan kyseiseen aiheeseen. Teen tässä kirjoituksessa pienen ajatusleikin, entä jos ilmastonmuutos ei olisikaan totta? Entä jos fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt eivät olisikaan mikään ongelma?

Perustan siis alla olevan lähtökohtaan joka ei laisinkaan noteeraa ilmastonmuutosta, eikä meidän täten tarvitsisi laisinkaan murehtia hiilidioksidi- tai muista kasvihuonepäästöistä. Käsittelen tässä tulevaisuutta vain ja ainoastaan öljyhuipun näkökulmasta, vaikka tietenkin todellisuudessa paljon akuutimman ongelman muodostavat monet muut käsillä olevat ympäristölliset kriisit.

Ilmastonmuutoksen ja muutkin akuutit ympäristökriisit huomioin lyhyesti vasta viimeisessä kappaleessa ”Entä se ilmastonmuutos?”.

Muutos on vääjäämätön yksinkertaisesti siitä syystä, että runsaat ja helposti hyödynnettävät öljylähteet ovat loppumassa. Kysymys on vain ajankohdasta, eli siitä onnistummeko kuin onnen kaupalla vielä löytämään jostain helposti hyödynnettäviä lähteitä, ja siirtämään muutosta pois öljyriippuvuudestamme vielä jonkin verran tulevaisuuteen. Öljyntuotannon huippuhetki tulee tapahtumaan, kysymys on vain että onko se nyt, kymmenen vuoden päässä vai ehkä 50 vuoden päässä.

Korvaavia energialähteitä yritetään kehittää, mutta meillä ei ainakaan vielä ole käytännössä mitään yksinkertaista tapaa korvata halpaa öljyä sen tiettyjen ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi (edullisuus, helppo saatavuus, skaalautuvuus, energiatiheys, monikäyttöisyys, varastointi, liikutettavuus, yksinkertainen polttamiseen perustuva hyödyntämistapa).

Esimerkkinä vaikka nykyisenkaltainen lentoliikenne ei ole mahdollista millään muulla tavalla kuin käyttäen fossiilisia polttoaineita. Toki teknisesti se olisi mahdollista käyttäen jotain uusiutuvia polttoaineita, mutta nämä taas olisivat taloudellisesti täysin kannattamattomia nykyisen lentoliikenteen mittakaavassa. Vai moniko olisi valmis maksamaan Thaimaan lennosta nykyisen 600€ sijasta vaikka 3000€? Tällä hetkellä parhaan tietämyksemme mukaan meidän täytyy vain sopeutua halvan öljyn loppumiseen.

Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Lyhyesti sanottuna se tulee hidastamaan talouskasvua, tai kääntämään sen jopa negatiiviseksi. Suurin osa kaikesta maailman työstä tehdään käyttäen fossiilisia polttoaineita, ja edellä mainitut öljyn ominaisuudet tekevät siitä fossiilisten polttoaineiden kuninkaan.

Öljyn hinta heitellyt jonkin verran, mutta ei kuitenkaan hirveän merkittävissä määrin. Öljy on edelleen vaihtoehtoihinsa nähden erittäin halpaa, ja lisäksi öljyn käyttämisen hyötysuhde on parantunut merkittävästi esimerkiksi 1970-luvulta, joka osaltaan tehnyt öljyn käyttämisestä kilpailukykyisempää mitä hinnan kehityksestä voisi päätellä.

Öljyn inflaatiokorjattu hinta viimeisen 80v ajalta [lähde]

Pienistä hinnan nousuista huolimatta globaali öljyn kulutus on kuitenkin jatkanut tasaista nousuaan.

Globaali öljyn kulutus jatkaa kasvuaan [lähde]

Osittain lisääntynyt kulutus selittyy seuraavilla asioilla:

  • Yhä enemmän öljyä kuluu öljyn hankkimiseen, sillä öljyä joudutaan jatkuvasti hankkimaan entistä vaikeammin hyödynnettävistä lähteistä
  • Globalisaatio on nostanut suuren määrän ihmisiä pois köyhyydestä, jolloin heidän resurssienkäyttönsä on noussut
  • Myös länsimaissa resurssien kulutus jatkaa kasvuaan
  • Jevonsin paradoksin mukaisesti, mitä paremmaksi kehitämme polttomoottoreiden hyötysuhdetta, sitä enemmän polttoaineen kulutus kasvaa
  • Muovin valmistus sekä kulutus kasvaa vuosi vuodelta, yhä useammat tuotteet tehdään nykyisin muovista.

Miksi halpa öljy loppuu?

Lyhyt vastaus on, että koska öljy ei ole uusiutuva luonnonvara, ja koska käytämme sitä noin 15 miljardia litraa joka päivä.

Pitkä vastaus taas lyhennettynä on, että koska ensin käytimme helposti saatavilla olevat öljyvarannot, niin öljyn saaminen muuttuu ajan myötä aina vain työläämmäksi, ja täten öljyn hinta tulee vääjämättä nousemaan. Öljy itsessään ei koskaan teknisessä mielessä tule loppumaan, sillä jossain vaiheessa sen hankkiminen vain muuttuu niin työlääksi, ettei se ole enää taloudellisesti kannattavaa, ainakaan polttoaineeksi.

Kun öljyä alettiin valjastamaan teollisessa mittakaavassa yhteiskunnan käyttöön, runsaita öljylähteitä oli helposti paikannettavissa ja hyödynnettävissä. Kuitenkin, mitä näitä varoja hyödynnettiin, sitä harvinaisemmiksi ne kävivät. Täten öljyä jouduttiin hankkimaan aina vain vaikeammin hyödynnettävistä ja pienemmistä lähteistä. Lopulta niiden kannattavuuden heikentyminen on romahduttanut monen perinteisen öljyntuottajanmaan tuotannon. Näin kävi 1970-luvulla Yhdysvalloissa, ja 1990-luvulla Isossa Britanniassa.

Ison Britannian öljyntuotanto
Yhdysvaltojen öljyntuotanto (sininen käytä)

Yhdysvaltojen osalta tuotanto on noussut 2000-luvulla merkittävillä panostuksilla liuskeöljyyn. Liuskeöljyssä öljy saadaan perinteisten lähteiden sijasta maaperästä itsestään käyttäen vesisärötystekniikkaa. Kuitenkin sen kannattavuus on kaukana menneisyyden helposti hyödynnettävien öljylähteiden tasosta, ja lisäksi se aiheuttaa mittavia ympäristötuhoja. Liuskeöljy onkin tehnyt Yhdysvalloista jälleen maailman suurimman öljyntuottajamaan, ja se on siirtänyt ennusteita globaalin öljyhuipun ajankohdasta eteenpäin (IEA arvioi alunperin että öljyhuippu ajoittuisi vuoteen 2006, mutta Yhdysvaltojen nopea tuotannon lisäys romutti tämän arvion). Liuskeöljyllä on tosiaan kuitenkin hintansa sekä kannattavuuden että ympäristön kannalta. Ylipäätään mitä vaikeammilla keinoilla alamme hankkia fossiilisia polttoaineita, sitä enemmän fossiilisia polttoaineita tulee kulumaan niiden hankkimiseen. Kierre on kavala.

Tämä on kuitenkin se tulevaisuus, mikäli emme pyri merkittävästi vähentämään riippuvuuttamme öljystä. Kun nykyiset helposti hyödynnettävät öljylähteet loppuvat (tällä hetkellä pääasiassa Venezuelassa sekä Lähi-Idässä), tulemme jatkossa turvautumaan yhä epätoivoisempiin ja saastuttavampiin keinoihin saadaksemme fossiilisia polttoaineita, joiden avulla koko nykyinen elämäntapamme on mahdollistettu. Ympäristön, ja erityisesti pohjavesien kannalta menetelmä on kuitenkin tosiaan katastrofaalinen.

Voimme vähentää yhteiskuntamme riippuvuutta öljystä joko vapaaehtoisesti, tai sitten käytännön pakottamana kun öljyn hinta pakon sanelemana tulee lähtemään merkittävään nousuun. Mitä öljyn merkittävän käytön vähentäminen sitten tarkoittaa?

Vaihtoehdot öljylle

Kirjoituksen inspiraationa on pitkälti Tere Vadenin Loppulama – määritelmä ja seurauksia (joka tosin on väärässä öljyhuipun paikallistamisessa, Yhdysvaltojen lisääntynyt öljytuotanto liuskeöljyn muodossa siirsi öljyhuippua tulevaisuuteen). Kyseissä kirjoituksessa on myös hahmoteltu mitä halvan fossiilisen energian loppuminen tarkoittaisi.

Lyhyesti sanottuna koko maailma pyörii fossiilisilla polttoaineilla. Ruokamme tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla (ne eivät pelkästään pyöritä niitä käyttäviä koneita ja ihmisiä, vaan suurin osa lannoitteista luodaan nimenomaan maakaasusta ja öljystä). Jokaista ruokalautaseltasi löytyvää kilokaloria kohden on käytetty keskimäärin kymmenen kilokaloria energiaa, ja tämä energia on tosiaan pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla tuotettua.

Biopolttoaineita saa toki tällä hetkellä tankkauspisteeltä suhteellisen kilpailukykyiseen hintaan, mutta halpa hinta perustuu siihen faktaan että nekin loppukädessä tuotetaan käyttäen fossiilisia polttoaineita. Lisäksi yhteiskunta tukee biopolttoaineita mm. verohelpotuksin. Mikäli biopolttoaineet tulisi tuottaa ilman fossiilisia polttoaineita, olisi niiden loppulasku kuluttajillekin tyystin erilainen. Toinen ongelma biopolttoaineissa on niiden skaalautuvuus. Nykyisin markkinajohtaja Neste pyrkii hyödyntämään materiaalien hukkavirtoja, eli esimerkiksi biojätettä polttoaineiden tuotannossa. Kuitenkin näissä ongelma suhteessa öljyyn on skaalautuvuus. Kotitalouksista ja tuotannosta on saatavilla tietty määrä jätevirtoja, mutta sen jälkeen ongelmat alkavat. Maatalouden valjastaminen suoraan biopolttoaineiden tuottamiseen on kannattamatonta (esimerkiksi viljelemällä rypsiä ja tekemällä siitä suoraan biopolttoainetta), sillä viljeleminen kuluttaa niin paljon resursseja, että lopputuloksena biopolttoaineen tuottamiseen kuluisi enemmän energiaa kuin siitä syntyy. Ongelma kärsjistäen: Ei ole mitään järkeä polttaa kahta litraa öljyä saadakseen yhden litran biopolttoainetta.

Ongelmia Nesteellä on jo nyt Aasiassa, sillä sielä se käyttää biodieselinsä merkittävimpänä raaka-aineena palmuöljyn rasvahappotislettä. Nesteen mielestä kyseinen raaka-aine on jätettä, mutta tämä väite ei kestä älyllistä tarkastelua. Fakta että Neste joutuu tisleestä maksamaan ihan merkittävää hintaa, ei tue sitä faktaa että kyse olisi jätteestä. Aiheesta lisää Tutkijan väite: Nesteen biodiesel lisää reippaasti ilmastopäästöjä – Neste pitää raaka-ainettaan jätteenä.

Kaikella todennäköisyydellä öljyn kulutusta tullaan korvaamaan sähköenergialla, sikäli kuin se on mahdollista. Ihan suoraviivaista se ei kuitenkaan ole, sillä sähköenergian säilöntä, siirto ja käyttö on luonteeltaan hyvin erilaista. Tämä näkyy esimerkiksi tavassa miten sähköautot eroavat polttomoottoriautoista: Toimintasäde on pienempi ja tankkaaminen on todella paljon hitaampaa, ja riippuvaisempi infrasta (eli sähköverkosta sekä sopivasta latauspisteestä). Ja henkilöautoliikenne on kuitenkin helpoimmasta päästä sähköistää. On hyvin triviaalia viedä vaikka keskelle erämaata sijaitsevaa metsää tarpeeksi polttoainetta, että metsähakkuut voidaan suorittaa erämaassakin polttomoottoria käyttävällä hakkuukoneella. Mutta sähköllä toimiva hakkuukone ei toimisi läheskään yhtä sujuvasti, vaan sen akkujen logistiikka ja lataaminen vaatisi todella paljon ylimääräistä työtä suhteessa polttomoottoriratkaisuun.

Puutteistaan huolimatta, tulevaisuus kuitenkin epäilemättä tulee olemaan aina vain enemmän sähköenergiaan perustuva, sillä näillä näkymin se on paras korvike mitä meillä on saatavilla.

1970-luvun öljykriisi

Kuinka sitten öljyhuipun vaikutus näkyisi taloudessa? Se riippuu vahvasti kuinka nopea muutos on. Jos esimerkiksi maailman suurimmat öljykentät hiipuisivat nopeasti ja muulle maailmalle yllättävällä tavalla, vaikutukset voisivat olla kuten 1970-luvun öljykriisissä. Tuolloin Arabimaat hillitsivät tuotantoaan poliittisena keinona, ja vaikutukset olivat maailmantaloudellisesti merkittävät. Suomessa esimerkiksi otettiin käyttöön energiankäyttöön liittyviä rajoituksia asettamalla lain nojalla esimerkiksi työhuoneiden maksimilämpötilan 18 asteeseen, asettamalla teiden yleiseksi nopeusrajoitukseksi 80 kilometriä tunnissa, poistamalla moottoriteiden valaistukset sekä rajoittamalla polttoaineiden ostamista. Samaan aikaan polttoaineiden hinnat nousivat moninkertaisiksi.

Maailmanlaajuisesti sähkön ja lämmöntuotantoa alettiin siirtää öljyn vaihtoehtoihin. Ydinvoimaa alettiin rakentamaan voimakkaasti, ja kivihiili ja maakaasu alkoivat korvata öljyä esimerkiksi sähkö- ja lämpövoimaloissa.

Onneksi kuitenkin lievempi lasku lienee todennäköisempi. Maailma eritoten Kiinan johdolla on lisännyt viime aikoina voimakkaasti 1970-luvun tapaan kivihiilen käyttöä. Kivihiili onkin halpa energianlähde lämmityksessä ja sähköntuotannossa, vaikkakin se sitten vastaavasti aiheuttaa erittäin pahoja ympäristötuhoja erityisesti heikentäen ilmanlaatua (huom. en edelleenkään ota kirjoituksessa huomioon hiilidioksidipäästöjä tai ilmastonmuutosta, sillä tarkoitus on katsastella öljyhuipun vaikutuksia ilmastonmuutoksesta riippumatta). Öljy on myös ylivoimaisesti parempi energiatiheyden suhteen mitä kivihiili (n. 60% öljyn energiatiheydestä), ja on muiltakin ominaisuuksiltaan paljon parempi eritoten liikenteen tarpeisiin.

Öljyn käytön vähentämisessä olisikin avainroolissa sen käytön tehostaminen, käytännössä sellaisten toimintojen korvaaminen tai vähentäminen jotka kuluttavat öljyä polttoaineena. Hyötysuhteen merkittävää parantumista nykyisillä polttomoottoreilla ei ole näköpiirissä. Öljyn käytön vähentyminen tapahtuisi markkinataloudessa luonnollisesti öljyn hinnan nousun seurauksina.

Öljyn hinnan vaikutus nykytalouteen

Tästä alkavat omat villit spekulaationi. Heitän niitä nyt rohkeasti ilmoihin, mutta kuten tiedämme tulevaisuuden spekuloiminen on hyvin vaikeaa. Tietyiltä osin nämä ennustukset toki pätevät paitsi öljyhuipun jälkeiseen maailmaan, niin myös ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin joita yritetään nykyisin toteuttaa.

Öljyn merkittävä hinnannousu tarkoittaisi varmastikin lähestulkoon ensimmäisinä seurauksina lentoliikenteen rajua vähenemistä, koska polttoainekustannukset muodostavat suurimman osan lentoliikenteen loppuhinnasta. Lisäksi lentoliikenteen sähköistäminen tai minkään muunkaan käyttövoiman käyttäminen ei ole ainakaan nykyisin tiedossa olevien teknologioiden puitteissa mahdollista ilman merkittäviä rajoituksia esimerkiksi lentosäteeseen. Emme voi tehdä suoraa lentoa Helsingistä Thaimaaseen kivihiilellä, sähköllä, maakaasulla emmekä edes ydinvoimalla vaikka yrittäisimme. Ja vaikka teknisesti voisimmekin, kustannukset karkaisivat pilviin. Todennäköisesti lentoliikenne toimii öljyn voimalla vielä pitkään, mutta sen hintataso tulee karkaamaan kauas nykyisestä, eikä jokavuotinen lentomatka ulkomaille todennäköisesti tulevaisuudessa olekaan keskiluokan saavutettavissa.

Samoin kuljetuskustannukset tulevat kasvamaan, ainakin niin kauan että akkuteknologia kulkee nykyisestä monta merkittävää parannusta antavaa sukupolvea eteenpäin. Tämä tulee olemaan epäilemättä suuri kolhu maailmantalouteen, joka on pyrkinyt halvan öljyn mahdollistaman logistiikan avulla optimoimaan tuotantoprosessinsa. Norjassa pyydetty lohi lähetetään Thaimaaseen fileroitavaksi, josta se lähetetään ympäri maailmaa kalatiskeille ja einesaterioihin. Suomen aikakausilehdet painetaan Virossa, josta ne kuljetetaan Norjaan, josta ne sitten postitetaan Suomen kuluttajille. Jos kuljetuskustannukset moninkertaistuvat, paranee vastaavasti lähellä olevan työvoiman ja teollisuuden kilpailukyky erityisesti Suomen kaltaisissa maissa. Tämä voi olla jossain määrin helpotus Suomen työväestölle, mutta toisaalta tämän mekanismin vuoksi lähestulkoon kaiken kulutustavaran hinta tulee nousemaan.

Ruuantuotanto myös nojaa vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin, ja ruuan tuotantokustannukset tulevat varmastikin nousemaan polttoaineen hinnannousun vuoksi. Lannoitevalmistus tosin hoitunee toistaiseksi maakaasun voimin. Eri asia sitten on, nouseeko hinta kuluttajille, vai ryhdytäänkö maataloutta tukemaan entistä enemmän.

Ylipäätään kuitenkin odotettavissa on ostovoiman supistuminen, ja merkittävimmin se tulee kohdistumaan köyhiin, työläisiin ja muuhun keskiluokkaan. Heillä huomattavin osuus menoista kohdistuu kulutukseen, johon öljyn hinnan nousu osuu kaikista pahimmin. Keskiluokan vähentynyt ostovoima taas tulee aiheuttamaan merkittäviä ongelmia talousjärjestelmälle. Usein vastaavat taantumat ovat paikallisia, jotka vähentävät niiden vaikutusta tuotantoon. Eli vaikka Suomessa olisi nyt taantuma, Kiinassa voi kysyntä pysyä vielä voimissaan ja pitää meidän vientiteollisuuden voimissaan. Öljyn hintatason muuttuessa radikaalisti kuitenkin vaikutus olisi globaali, ja täten vaikutukset teollisuuteen tulevat olemaan rajut.

Poliittisesti nykyisen kaltainen toimintamalli tullee jatkumaan, missä valtion toimet valjastetaan talouskasvun pelastamiseksi. Tosin liikkumavaraa esimerkiksi keskuspankkien korkojen laskuun ei enää juurikaan ole. Rahapolitiikan ulkopuolisia mahdollisia käytettäviä keinoja voi katsoa esimerkiksi Sipilän hallituksen toimista: Köyhien etuuksia pienennettiin (inflaatiokorotuksia ei tehty, aktiivimalli, ansisidonnaisen keston lyhennys), ja keskiluokka joutui työskentelemään entistä enemmän ansiotason pienentyessä (palkankorotuksista luovuttiin, työaikaa pidennettiin, yritysten maksuja siirrettiin palkansaajien maksettavaksi miljardikaupalla). Nykyjärjestelmässä talouden pienentyminen olisi katastrofi, joten odotettavissa on että sitä yritetään jatkossakin pelastaa hinnalla millä hyvänsä. Ja se tulee näkymään öljynjälkeisessä maailmassa köyhien ja keskiluokan kaksinkertaisena kuristuspantana: Teollisuutta ja rahoitusmarkkinoita yritetään pitää pystyssä talouskasvun nimissä työvoiman hintaa alentamalla, ja toisaalta rahan ostovoima pienenee koska öljyn hinta nousee, ja korvaavat vaihtoehdot eivät ole nekään yhtä kustannustehokkaita.

Öljyn käytön vähenemisen myötä myös valtio joutuu miettimään rahoituslähteensä uusiksi, sillä valtio kerää tällä hetkellä tieliikenteestä n. 8 miljardia verotuloja, mistä noin puolet tulee polttoaineen verotuksesta. Jos liikenne siis vähentyy, tai siirtyy muihin energialähteisiin kuten sähköautoihin, aiheuttaa se suurenmoisen kolhun valtion menoihin. Toinen odotettavissa oleva merkittävä kehitys on talouden ja teollisuuden pelastamisen nimissä tehdyt leikkaukset keskiluokan tuloihin (Kiky 2: Electric Bungaloo) ja köyhien sosiaaliturvaan, joka sekin pitkään jatkuessaan heikentää valtion tulopohjaa, sillä suurin osa valtion tuloista tulee työn sekä kulutuksen verottamisesta.

Valtio siis joutuu jatkamaan jo tutuksi tulleen juustohöyläilyn linjalla. Ne helpot kohteet ovat samoja mitä on jo totuttu leikkauslistoilla näkemään: Etuuksien heikennyksiä, terveydenhuollon ja vanhustenhuollon laadun karsimista, teiden ja muun infran kunnon rapautumista, koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta leikkaamista. Toisaalta maailman epävakautuessa riski aseellisiin konflikteihin kasvaa, joten puolutusmenoja joudutaan todennäköisesti lisäämään.

Kansan tyytymättömyydestä

Ihmisten kyky löytää syntipukkeja on jo vaikuttava nytkin, ja odotettavissa tuskin on että jatkossakaan kansan syvät rivit olisivat kovinkaan eteviä näkemään oikeita ongelmia järjestelmässä. Kun talous alkaa sakkaamaan ja oma talous kurjistumaan, on helpompi etsiä syyllisiä niistä perinteisistä syntipukeista, eli sosiaaliturvan varassa elävistä, maahanmuuttajista, lakkoilevista työläisistä, osaamattomasta hallituksesta, ”tuottattomasta julkisesta sektorista” jne.

Toki ongelmaa nähdään myös epäreilussa tulonjaossa, mutta näiden asema koetaan tälläkin hetkellä jotenkin koskemattomaksi kansan syvissä riveissä. Rikkaita yksilöitä tai yrityksiä ei koeta voivan verottaa laisinkaan nykyistä enempää, sillä pelko heidän verotulojensa menetyksestä veroparatiiseihini on liian suuri.

Kun öljyn hinta lähtee merkittävään nousuun, todennäköisesti löytyy populistipuolueita jotka lupaavat vastaavasti vähentää polttoaineen verotusta, ja täten pitkittävät vaadittavaa luovaa tuhoa. Tämä toki vastaavasti johtaa edellä mainittuihin valtion rahoitusvaikeuksiin, jotka sitten johtava ensialkuun valtionvelan nousuun, ja lopulta tosiaan sitten kikyn kaltaiseen tuottavuusloikan yrittämiseen (eli toisinsanoen suomalaisen työntekijän aseman heikentämiseen).

Perimmäinen ongelma ei kuitenkaan tosiaan ole poliittinen, vaan järjestelmätason ongelma. Täten poliittisesti haikaileminen menneeseen halvan öljyn maailmaan ei tule ratkaisemaan ongelmaa, vaan pelkästään hidastamaan järkevällä tavalla sopeutumista muuttuneeseen tilanteeseen.

Geopoliittinen ratkaisu

Yksi vaihtoehto toki on hakea geopoliittinen ratkaisu vähentyneeseen öljyn tuotantoon. Eli esimerkiksi jaetaan jatkossa öljy läntisille valtioille, ja poliittisilla päätöksillä ja lehmänkaupoilla varmistetaan että halpaa öljyä virtaa jatkossakin meille, mutta ei muille. Tämä tietenkään ei ole eettinen tai edes kestävä ratkaisu.

Onko toivoa

Toivoa tietenkin on, mutta siihen ei mielestäni kannata käpertyä liikaa. Esimerkiksi julkisen tutkimuksen valjastaminen yritysten lyhyen tähtäimen tavoitteiden toteuttamiseksi on rapauttanut oikeasti innovatiivisen perustutkimuksen rahoitusta, ja heikentänyt sen laatua. Ei vasikka käskien laula, eikä innovaatio yleensä synny tavalla mitä rahoitusta hakiessa on ajateltu.

Ylen kyselyn mukaan ”talousviisaat” eivät suurelta osin usko romahdusteorioihin. Kuitenkin, tämä usko pohjautuu lähes yksinomaan teknologia- ja/tai markkinauskoon:

Vastaajien enemmistö uskoo, että muutospaineet pakottavat löytämään kestäviä ratkaisuja öljyn tilalle. Käsitykset siitä, mitä vaihtoehdot käytännössä olisivat, jäävät kuitenkin kirjaviksi tai kokonaan kehitysuskon varaan.

Yle – Kysely: talousviisaat eivät usko romahdusteorioihin, mutta edessämme on vakavia uhkia

Usko teknologiaan, ja markkinoiden voimaan onkin ihmisten keskuudessa kovin vahvaa. Kyllä tästä jotenkin selvitään, ja teknologian, hyvinvoinnin ja talouden kehitys jatkuu kuten se on pääpiirteissään jatkunut aina teollisesta vallankumouksesta lähtien. Mielestäni tässä uskossa kuitenkin hieman syyt ja seuraukset sekaisin. Se että markkinat hoitavat ongelmat, on nähdäkseni ollut seurausta nimenomaan halvan fossiilisen energian saatavuudesta. ”Kehitysuskovaiset” taas tuntuvat pitävän markkinataloutta ja demokratiaa hyvinvoinnin viimekäteisenä lähteenä, ja täten voimme ottaa halvan öljyn pois yhtälöstä, ja hyvinvoinnin kasvu voi jatkua.

Itse näen historian juuri toisinpäin, vapaat markkinat ja demokratia syntyivät nimenomaan nopean tuotannon lisäyksen tarpeisiin, jonka mahdollistivat nimenomaan helposti hyödynnettävät fossiiliset polttoaineet ja niiden käyttäminen. Se että Norjassa pyydetty lohi lähetetään Thaimaaseen fileroitavaksi, ja taas lopulta Suomeen kuluttajien ostettavaksi on tyypillinen vapaan markkinatalouden optimointi. Kustannukset minimoidaan kaikissa vaiheissa, mutta lopulta sen kaiken mahdollistaa halpa ja tehokas logistiikka. Onkin yleistynyt termi fossiilikapitalismi, joka kuvaa tarkemmin näiden kahden menestystarinan läheistä suhdetta, eli fossiilisten polttoaineiden ja kapitalismin.

Markkinatalous on toki hieno järjestelmä jakamaan vaurautta ja luomaan kysyntää (asioille joita fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen tuotannossa mahdollisti), mutta jos joudumme luopumaan näistä merkittävistä vaurauden lähteistä (tai edes pelkästä halvasta öljystä), en usko että pelkkä markkinatalous riitä ratkaisemaan näitä ongelmia.

Mutta, kuten sanoin, toivoa on. Jo pelkkä jokin mullistava akkuteknologia mahdollistaisi paljon asioita. Tuulivoima ja aurinkoenergia parantavat hyötysuhteitaan jatkuvasti, mutta näiden iso ongelma on tosiaan varastointi ja siirto. Varastointia tarvitaan, sillä emme voi helposti vaikuttaa siihen paljonko energiaa kyseiset menetelmät tuottavat milläkin hetkellä, joten energiaa pitäisi saada talteen silloin kun tuulee ja aurinko paistaa, jotta sitä energiaa voidaan käyttää myös silloin kun ei tuule tai aurinko paista.

Toistaiseksi sähköauton ”tankkaaminen” on merkittävästi polttomoottoriautoa hitaampaa, akusto on painava ja sen valmistaminen perustuu huonosti skaalautuviin materiaaleihin. Vaihtoehtoisia akkuteknologioita on kehitteillä, mutta käsitykseni mukaan useimpien kompastuskivi on lataussyklien alhainen määrä, eli akustoja pitäisi olla vaihtamassa usein.

Yksi vaihtoehto energian säilytykseen olisi vedyn valmistaminen sähköenergiaa käyttäen. Sillä olisi monia öljyn hyviä ominaisuuksia (säilytys, nopea tankkaus), mutta nykyisillä energiantuotantomuodoilla se ei vielä voi mitenkään kilpailla halpaa öljyä vastaan. Näyttäisikin että se tarvitsisi tuekseen esimerkiksi fuusiovoimalan kaltaisen uuden energiantuotantomuodon. Fuusioenergia onkin monen utopistin huulilla, mutta valitettavasti sen historia on täynnä uusien monimutkaisuuksien löytämistä. Kuitenkin, mikäli kokeellinen fuusiovoimala on jättimenestys, voisi mahdollisesti jo 2035 toimivan fuusiovoimalan prototyyppi parantaa pitkässä juoksussa energiantuotannon ekologisuutta.

Kuitenkin fuusiovoima näyttäytyy itsestäni parhaassakin tapauksessa ydinvoiman vähemmän säteilevänä serkkuna. Voimalat tulisivat olemaan ydinvoimaan tapaan massiivisia projekteja, sillä tietääkseni ne vaativat suuruuden anatomiaa toimiakseen, ja laitokset ylipäätään vaativat massiiviset laitteistot jotta reaktio saadaan pysymään käynnissä. Minun on vaikea uskoa että tämä on se keino saada meille ”rajaton halpa energia”. Tälläinen energialähde on lähestulkoon jokaisen utopian yksi tärkeimmistä edellytyksistä.

Tosipuheessa, minulla on täysin takki tyhjä miettiessä mistä tälläistä energiaa saataisiin. Voimme toki jatkaa muiden fossiilisten polttamista (edelleen olettaen, että jostain syystä emme pitäisi ilman kohonnutta hiilidioksidipitoisuutta ongelmana) öljyn tuotannon hiipumisen jälkeenkin, tai rakentaa Suomeen tuhansia uusia tuulivoimaloita täyttämään vähentyneen öljyn käytön aiheuttamaa vajetta. Mutta ne lähinnä ovat työläämpi, kalliimpia ja huonompi korvike halvalle öljylle.

Joten, jos miellämme että teknologia ja tiede ratkaisevat kallistuvan öljyn aiheuttamat ongelmat, tarvitsemme uusia ideoita ja innovaatioita. Käytännössä kaikki ajatukset sähkön tuottamiseksi ovat muunnelmia yli sata vuotta vanhoista ideoista. Nykyisten teknologioiden hyötysuhdetta voidaan parantaa vain tiettyyn pisteeseen asti, eikä tiedossa olevat sähkön tuotanto- tai varastointitavat näytä pärjäävän halpaan öljyyn vertaillessa, eritoten liikenteen osalta.

Ja vielä sana onnellisuudesta

Yllä olevalla yritin havannollistaa, että vaikka ilmastonmuutos ei olisikaan ongelma, me emme voi jatkaa enää kovin kauaa nykyisellä resurssienkäytön kasvuun perustuvalla talouskasvun mallilla vaikka haluaisimmekin. Ja minusta meidän ei edes pitäisi haluta. Oma lukunsa on lisätulojen ja kulutuksen korrelaatio onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Tietyn tason jälkeen (joka ei ole edes erityisen suuri), lisätulojen merkitys näyttää olevan pelkästään menestyksen kokemuksen antaminen. Eli tavallaan sosiaalisen statuksen ostamista. Meidän kannattaisikin keskittyä talouskasvun ja BKT:n tuijottamisen sijasta keskittyä esimerkiksi seuraaviin asioihin:

  • Ekologiseen kestävyyteen
  • Ihmisten hyvinvointiin, onnellisuuteen ja merkityksen tunteeseen


Mutta meillä ei ole oikeastaan edes mittareita tälläisille asioille, saati sitten että päätäjiemme päätöksenteko perustuisi tälläisiin asioihin. Taloudesta on tullut megatarina, joka on syönyt mahdollisuuden edes puhua mistään muusta. Yhteiskunta on viritetty lähestulkoon pakottamaan tekemään talouskasvua hinnalla millä hyvänsä, vaikka sinänsä siinä ei olisikaan mitään järkeä. Esimerkiksi harva erityisemmin haluaa tehdä enemmän töitä, mutta niin vain talouden nimissä nostimme Sipilän hallituksen johdolla lähestulkoon kaikkien työaikaa.

Väitän että me voisimme nostaa ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta merkittävästi nykyisen kokoisellakin taloudella ja kulutuksella, ilman tarvetta sen jatkuvalle kasvattamiselle energiankäytön lisäämisen muodossa. Se vain vaatisi entistä parempia päätöksenteon pohjana käytettäviä mittareita, ja entistä paremman tulonjaollisen järjestelmän, joka jakaisi vaurautta tasaisemmin. Samoin meidän tulisi panostaa vahvasti resurssienkäytön kestävyyteen. Nykyisellään tuotteiden suunnittelussa lyhyt elinkaari on kannustettava teko, sen sijaan että olisi olemassa kannustimet luoda oikeasti kestäviä, kierrätettäviä ja ekologisia tuotteita. Ei ole mitään järkeä, että samaan aikaan pesukoneen suunnittelijat pohtivat että kuinka tuote saadaan hajoamaan sopivalla aikavälillä, että kuluttaja ostaisi sitten uuden pesukoneen viiden vuoden päästä. Tuotteet voitaisiin suunnitella kestäviksi, ja korjattaviksi.

Samoin teemme mielettömän paljon täysin turhaa työtä, niinsanottuja ”bullshit jobs”, joiden arvo yhteiskunnalle on lähinnä negatiivinen, mutta vaikutus voi silti olla taloudelle positiivinen. Jos puhelinmyynti kiellettäisiin lailla huomena, moniko oikeasti jäisi kaipaamaan?

Me voisimme tehdä mielettömän paljon hyviä muutoksia yhteiskuntaan, mutta tietyssä mielessä järjestelmään viritetty ihmisten taloudellisen putoamisen pelko estää muutoksia. Vaikka talous kasvaa, niin asuminen ja eläminen vastaavasti kallistuu vuosi vuodelta, halusi sitä tai ei. Vuokrat ovat nousseet 2010 – 2018 n. kolmanneksella. Köyhien tai keskituloisten tulot eivät ole nousseet lähellekään vastaavasti. Köyhillä onkin jatkuva pelko ylipäätään taas yhden kuukauden selviämisestä, ja keskiluokalla on pelko putoamisesta köyhyyteen. Täten köyhillä ja keskiluokalla nimenomaan on silmä kohdistettu tarkkaan nimenomaan talouskasvun mittareihin, ja täten heillä itselläänkin on suurta vastustusta muutoksia kohtaan, jotka voisivat auttaa heitä kaikista eniten. Myös kommunismin haamu kummittelee vielä saleissa, ja julkisessa keskustelussa viittaus aiheeseen torppaa helposti kaiken talouskriittisen kommenttoinnin.

Valta sitten on parhaiten pärjäävillä, joilla vastaavasti on intressi käyttää valtaansa edelleen oman varallisuuden ja aseman parantamiseen. Heillä on vaikeuksia nähdä köyhien tai keskiluokkaisten todellista ahdinkoa tai ongelmia. Täten keskustelu vain pyörii aina vain siinä talouskasvussa. Me kuitenkin tarvitsisimme parempia mittareita ja päämääriä.

Entä se ilmastonmuutos?

Mutta kuitenkin kaikesta ylläolevasta öljyhuipun näkökulmasta huolimatta, ilmastonmuutos on todellisuutta. Ja se on ongelmana mielettömästi paljon isompi mitä öljyhuipun potentiaalinen ongelma. Sekä ympäristön näkökulmasta, kuin myös poliittisesti (on paljon helpompaa lopettaa halvan öljyn käyttäminen koska se yksinkertaisesti loppuu, tällöin ei tarvi riidellä että onko oikein luopua siitä vapaaehtoisesti).

Ilman hiilidioksidipitoisuus on kasvanut räjähdysmäisesti aina teollistumisesta lähtien, ja se on kohta puolet korkeampi mitä se on ollut enimmillään viimeisen 400 000 vuoden aikana.

https://www.climate.gov/sites/default/files/paleo_CO2_2018_1500.gif
Ilman hiilidioksidipitoisuus on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen 100v aikana [lähde]

Tämän artikkelin näkökulmasta se tarkoittaa lähinnä, että öljyhuipun ajankohta on kuitenkin aika epäoleellista, sillä meidän tulee luopua fossiilisista polttoaineista jokatapauksessa. Oleellista suhteessa ylläolevaan kirjoitukseeni on, että emme voi ilmastonmuutoksen vuoksi korvata öljyn täyttämää aukkoa millään muullakaan fossiilisella energialla, niiden ollessa usein muuten se taloudellisin vaihtoehto. Täten 1970-öljykriisin keinot eivät nyt enää toimi (öljyn korvaaminen maakaasulla ja kivihiilellä), sillä meidän tulee luopua täysin paitsi öljystä, niin myös kivihiilestä ja maakaasusta. Tämän hinta talouskasvulle tulee olemaan erittäin merkittävä. Mahdollinen voimakas panostus ydinvoimaan tosin epäilmättä voi pehmentää iskua, mutta ensinnäkin sen suhteen näytämme olevan auttamatta myöhässä, sillä ydinvoimaloiden rakentaminen on mittava urakka, ja ongelmat ovat meillä tässä ja nyt. Lisäksi ydinvoimalla voi toki tuottaa paljon sähköenergiaa ja lämpöenergiaa, mutta liike-energian tuottamisessa se ei yksinkertaisesti pysty ainakaan vielä kilpailemaan öljyn kanssa.

Vaikutukset talouteen tulevat olemaan siis paljon rajummat kuin pelkän öljyn hinnan nousulla. Tästä päästään sitten isoimpaan ongelmaan, miten nämä päästövähennystoimet ja fossiilisista luopuminen voidaan realistisesti toteuttaa, jos me olemme kamppailleet heikon talouskasvun kanssa jo yli kymmenen vuotta vaikka emme ole edes rajoittaneet vielä fossiilisten käyttöä?

Tosipuheessa on osaa sanoa, eikä lukemani perusteella tiedä oikein kukaan muukaan. Realistisin ja järkevin vaihtoehto näyttäytyy itselleni tietynlaisena supistamisena, jos emme saa taloutta luotettavasti kasvamaan nykyisin edes fossiilisia käyttämällä, kuinka se tapahtuu fossiilisista luopumisen jälkeen? Täten meidän pitää yksinkertaisesti supistaa kulutustamme, ja täten myös taloutta. Tämä siis tarkoittaa että lohia ei enää lennätetä Thaimaaseen fileroitavaksi, vaan me teemme sen itse. Samaten hiihtoloma tarkoittaisi yhä useammalle nimenomaan paikallista lomailua vaikka sitten hiihtämisen merkeissä, kanarialoman sijasta. Myös sen älypuhelimen hinta tulee nousemaan merkittävästi, resurssien hankkimisen ja logistiikan hintojen nousun myötä.

Nykyinen talousjärjestelmä toki toimii erittäin huonosti talouden supistamisen ajatuksen kanssa, koska jos talous ei kasva, ihmisillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi rahaa maksaa velkojaan, ja täten järjestelmä menee talouden supistuessa nopeasti syöksykierteeseen. Pienempiä tai isompia muutoksia siis nykyiseen talousjärjestelmään täytyisi siis toteuttaa.

Ehkä todennäköisin vaihtoehto jatkossakin on lähinnä ongelman kieltäminen ja hyväksyminen samaan aikaan, virallisissa puheissa huolestuminen ilmastonmuutoksesta, mutta kaikkien todellisten ilmastonmuutostoimien vaatimien kipeiden päätösten lykkäämistä aina vain seuraavalle hallitukselle. Juuri tässä hetkessä aina vain paneudutaan korjaamaan taloutta, jotta jatkossa olisi varaa tehdä niitä oikeita ilmastotoimia. Tosipuheessa talouskasvu toki ei koskaan toivu, vaan sen nimissä tulemme uhraamaan loputtomasti. Toki samaan aikaan virallisen totuuden nimissä yritetään tehdä sopimuksia ja suunnitelmia ilmastotoimille, mutta käytännön toimet jäävät aina vain tehtäviksi tulevaisuudessa. Eli näyttäisi että kietoudumme fossiilitalouteen vielä pidempään, niin kauan kuin se on vähänkään mahdollista. Se että päättyykö kaikki romahdukseen, vai olisiko keveämpi laskeutuminen fossiilisen maailman jälkeiseen aikaan mahdollinen, jää nähtäväksi.

Populistit ja ja markkinauskovaiset jaksavat vastustaa kaikkia talouskasvua heikentäviä toimia vielä pitkään. Populismit koska heidän tilannekuvansa ja itsetuntemuksensa on väärä. Syyt miksi kasvissyöjiä ja ”viherkommunisteja” pilkataan niin suurella antaumuksella ei suinkaan ole se, miten väärässä he ovat, vaan miten oikeassa he ovat. Lisäksi vielä markkinauskovaiset vastustavat myöskin talouskasvua heikentäviä päätöksiä, koska heidän sokea uskonsa siihen, että jos vain yksityistäisimme vielä lisää, heikentäisimme sosiaaliturvaa, pienentäisimme valtiota ja lisäisimme yhä enemmän markkinoita, näkymätön käsi korjaisi tämänkin ongelman. Ja mitä vahvemmin tähän uskoo, sitä epätoivoisempiin keinoihin talouskasvun ja toivon nimissä ollaan valmiita turvautumaan.

Näkisin että markkinauskovaiset ovat täten vielä populistejakin vaarallisempi joukko, sillä he ovat usein nykyisessä järjestelmässä menestyneitä ja täten suurta valtaa nauttivia, ja täten heillä on vahva usko itseensä, ja markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. Kuinka markkinat voisivat olla väärässä, jos ne ovat nostaneet juuri minut menestyneeksi, eikö se olekin ultimaattinen todistus markkinoiden viisaudesta? Psykologisten vinoumien ja harhojen vuoksi omaan erinomaisuuteensa heille on kahta kertaa vaikeampaa myöntää olevansa väärässä.

Tämä on se pattitilanne jossa olemme nyt, enkä oikein tiedä kuinka siitä voidaan irtautua. Talouden rautahäkki ja neoliberaali usko ovat lujaa tekoa.

Loppu nykyisen kaltaiselle fossiilitalouden mahdollistamalle yltäkylläisyydelle tulee vääjäämättä kuitenkin eteen ennemmin tai myöhemmin, joko sitten juurikin halvan öljyn loppumisen myötä, tai sitten ympäristökatastrofien muodossa (ilmastonmuutos, keskilämpötilan nousu, meren pinnan nousu, merien happamoituminen, kuudennen massasukupuuton seurauksien johdosta, viljelysmaan loppumisen johdosta, ilman hiilidioksidipitoisuuden epäinhimillisen korkeaksi nousemisen takia, tai jokin muun menneen tasapainotilan horjuttavan muutoksen seurauksena).

Entä sitten se toivo? Olen yrittänyt jotenkin koittaa elää sen suhteen välinpitämättömästi. Ilja Lehtisen ”Toivottomuuden puolesta” -kirjoituksen hengessä en siis halua jotenkin takertua toivoon jostain uudesta energiamuodosta tai akkuteknologiasta, tai muustakaan raamatullisesta pelastuksesta, joka mahdollistaisi nykyisenkaltaisen maailman jatkumisen sellaisenaan. Sen sijaan olen yrittänyt jotenkin alkaa prosessoimaan tulevia muutoksien hyväksymistä, ja yrittää hyväksyä ajatus että tulevaisuus tulee olemaan erilainen, ja ei ehkä materialisesti yhtä yltäkylläinen kuin nykyinen maailmamme. Mutta että ehkä sen ei tarvitse kuitenkaan olla yksiselitteisesti huonompi, sillä kenties muutoksessa onnistumme löytämään jotain mitä materialistinen moderni maailma on kadottanut.

Kirjoitusta on muokattu 09.03.2020: Lisätty kappale ”Ja vielä sana onnellisuudesta”. Tarkennettu artikkelin alkua, ja tehty pieniä sisältölisäyksiä ja viilauksia ympäriinsä.

2 kommenttia artikkeliin “Öljystä, ja tulevaisuudesta”

  1. Tervehdys, kiinnostava kirjoitus, mutta ajattelin vähän vastustaa. En ole itse oikein koskaan uskonut öljyhuipun olevan loppujen lopuksi kovin kriittinen piste: se ei ollut sitä 2000-luvun alkupuolella eikä 2009, ja nyt esimerkiksi liikenteen sähköistyminen on jo hyvässä vauhdissa. Ylipäänsä, en usko, että ihmiskunta joutuu vakaviin ongelmiin suoranaisesti minkään raaka-aineen hupenemisen myötä: olemme kuitenkin sen verran joustavia ja kekseliäitä.

    Uhka tulee uskoakseni ei resurssien vaan niinsanottujen nielujen, kuten ilmakehän ja ekosysteemien, hupenemisesta. Näiden korvaaminen millään vaihtoehtoisilla tekniikoilla tai järjestelyillä on pääsääntöisesti erittäin vaikeaa tai mahdotonta.

    1. Moi, ja kiitos paljon kommentista! En tiedä mitä kautta olet blogiani eksynyt lukemaan, mutta olen imarreltu että näin olet tehnyt. Blogisi on itselläni vakioluettavaa, ja olen siitä paljon oppinut. Kiitos siitä!

      Kirjoituksen ajatus oli tosiaan leikitellä ajatuksella että eritoten hiilinielut eivät jollain logiikalla olisikaan ongelma, ja argumentoida että nykyisen kaltainen meno ei yksinkertaisesti voisi jatkua enää kovin kauaa siitäkään huolimatta. Ei siis vaikka öljyä polttamalla ainut päästö olisi vesihöyry. Itse en ole yhtä luottavainen korvaavien teknologioiden kykyyn ottaa vauhtikapulaa eritoten öljyltä (varsinkaan jos sitä ei saisi korvata muillakaan uusiutumattomilla), vaan sen kulutuksen vähentäminen aiheuttaisi talouskasvun ja kulutuksen laskua. Toki sitä jyrkemmin ja ongelmallisemmin mitä nopeammin tuotanto lähtee hiipumaan.

      Taidan hieman parantaa tuota kirjoitukseni alkuasetelmaa selkeämmäksi, että kirjoituksen näkökulma aukeaisi paremmin.

      Mutta toki reaalimaailmassa nielut ovat se akuutein ongelma, aivan kuten sanoit, ja tästä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Voi olla että teen uuden kirjoituksen kyseisestä aiheesta ja sen mittakaavasta myöhemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *