Uneni maailmanloppu

Viime yönä näin unta, joka ainakin näin heräämisen jälkeen tuntui merkitykselliseltä. Unessa täällä Hirvasvaaran pellonlaidassa olevassa ladossa syntyi serkulleni Mikolle tyttölapsi. Sikäli toki erikoisesti, että äidistä minulla ei ole tietoakaan, mutta isä on tiedossa. Olin paikalla, kuten oli myös äitini ja veljeni. Kun lapsi oli syntynyt, äitini antoi sille samantien nimen Juhis. Nimen päättömyys tyttölapselle ei mennyt minulta ohitse edes unessa, mutta jätin asian sikseen.

Kuitenkin, lapsi syntyi yöllä, ja taivas oli sysimusta ja kirkas. Tähtitaivas näkyi selkeästi. Syntymän jälkeen havaitsin kun etelästä päin lähti nousemaan kirkkaita pisteitä, ensin muutamia, lopulta kymmenittäin. Ensimmäisten kohdalla elättelin toivetta että kyseessä olisi ehkä tähdenlento, mutta tajusin kuitenkin jo silloin että ne olivat ohjuksia. Kun näin kymmenien kirkkaiden pisteiden nousevan ja kaartavan taivaankannelle, ymmärsin että tämä ei hyvin pääty. Maailmanloppu, kuten me sen käsitämme.

Pikakelauksella, olikin yhtäkkiä aamu, ja olimme mummoni luona. Tyttö ei ollut vuorokaudenkaan ikäinen, mutta hän osasi jo alkeellisesti puhua. Hänellä oli jokin lelu jossa oli kirjain M ja hän kysyi mitä se tarkoittaa, ja opetin hänelle että se on kirjain, ja kirjainten avulla voidaan ilmaista puhetta paperilla ja luin hänelle esimerkkinä pari ruutua Aku Ankasta. ”Aika siistiä” hän sanoi ja lähti jatkamaan leikkejä.

Itse samaan aikaan yritin kovasti etsiä kännykälläni tietoa uutissivustoilta että onko nyt täysi ydinsota käynnissä, mutta en meinannut löytää mitään, Hesari näytti vielä eilispäivän uutisia. Ylen etusivuilla oli jokin kriisiotsikko ensimmäisenä, missä lähinnä kerrottiin että maailman mediatalot ovat kaaoksen vallassa. Otsikosta aukesi jokin ihmeellinen puolivillaisesti tehty artikkeli, missä muotoilutkin olivat aivan käsittämättömiä. Sain kuitenkin sen verran selkoa, että artikkeli selitti hädissään ilmastonmuutoksen palautekytkennöistä, että niistä on opittu jotain ratkaisevaa ja kiistatonta tutkimalla jotain historian kauppareittejä, sekä yhteiskuntien romahduksia ja niiden yhteyksiä ilmaston/ympäristökriiseihin. Ja lopputulos siis olisi tästä se, että olemme ilmastonkriisin suhteen niin syvässä suossa, ettei siitä ole enää paluuta.

Lopulta kuitenkin, pidin selvänä että valot jotka näin yöllä tarkoittivat että ydinohjukset olivat ilmassa, ja loppu tulee hetkenä minä hyvänsä. Sanoinkin Juhikselle, että aika kurjaa että elämäsi ensimmäisenä päivänä maailma loppuu.

Jaa kirjoitus Facebookissa Jaa kirjoitus Twitterissä
Kiitos kun luit! Jätä kommentti alta, arvostan :)

Piditkö kirjoituksesta?

  

Lue myös nämä kirjoitukseni:

Riisitunturin vaellusreitti

Kävimme vastavihityn vaimoni kanssa viime viikolla Posiolla kiertämässä lyhyen vaellusreitin, Riisitunturin rääpäsyn (4,3km). Reitin alkupisteeseen pääsi helposti autolla, parkkipaikkoja oli kiitettävästi. Ylipäätään jäi todella posiitivinen fiilis, ja ajatus että meidän… Lue lisää »Riisitunturin vaellusreitti

Maailmankuvani käännekohtia

Tämmöinen tuli esiin eräässä whatsapin ryhmäkeskustelussa, ja ajattelin että voisi olla aivan hauska hieman pohtia mitä isoja mullistuksia omassa maailmankuvassa on tullut, ja minkä innoittamana. Lukion filosofian kurssi (n. 2004)… Lue lisää »Maailmankuvani käännekohtia

Peruuntuneen lennon korvaukset Airhelpin kautta

Noin kaksi vuotta sitten olin tulossa Helsingistä takaisin Rovaniemelle Norwegianin lennolla. Lento kuitenkin peruttiin, ja sain seuraavan lennon vasta seuraavalle päivälle. Majoituin lentokentän hotellissa, ja söin aamiaiseksi Burger Kingissä aterian,… Lue lisää »Peruuntuneen lennon korvaukset Airhelpin kautta

Unistani

Sallassa olin käymässä, sielä käveltiin enon kanssa. Sielä tuli vastaan mökki, jota en ollut ennen nähnyt, ja se kuuluikin mummon veljelle. Siinä oltiin, ja sen mökin pihassa oli mänty. Huomasin… Lue lisää »Unistani

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *