Elättääkö pääkaupunkiseutu muun Suomen?

Kyseinen ajatus nousee nettikeskusteluissa esiin suorasti tai epäsuorasti melko useasti. Haluan hieman opponoida koko ajatuksen asetelmaa.

Tämä kirjoitus on julkinen pyyntöni: Lopettakaa asian tiimoilta yksisilmäisten lukujen heitteleminen, ja eritoten heitot kuten ”Helsinki elättää koko muun Suomen” tai ”Lyödään pääkaupunkiseudun rajat kiinni ja katsotaan kummalla tulee ensin nälkä”.

Asia ei ole näin yksioikoinen, ja pyydänkin vähintään että otatte lukuja heitellessänne alueiden hyvin erilaiset ikärakenteet huomioon, sillä asialla on suuri merkitys koska hyvinvointivaltiomme perustuu monilta osin ikäryhmien välisiin tulonsiirtoihin (joiden kuluista merkittävä osa on kuntien vastuulla)!

Perustelen tätä näkökulmaani tässä kirjoituksessa tarkemmin.

Työikäiset rahoittavat muiden palvelut

Ensin taustatietona hieman Suomalaisen yhteiskunnan rahavirtojen rakenteesta. Suomi on korkean verotuksen maa, ns. hyvinvointiyhteiskunta. Työssäkäyvät maksavat korkeaa veroastetta, mutta vastapainoksi he saavat koko elinaikaansa tarkastellessa laajan skaalan palveluita sen vastapainoksi. Nämä palvelut ja niiden kulut kuitenkin painottuvat vahvasti ensinnäkin lapsuus/nuoruusvuosiin, ja toisaalta vanhuusvuosiin. Palveluita ovat esim. (lähes) maksuton terveydenhuolto, neuvolapalvelut, (osin) maksuttomat päiväkotipalvelut, maksuttoman koulutuksen, maksuttomat hoivapalvelut jne.

Havainnollistan kokonaiskuvaa karkealla tasolla hätäisesti laatimallani kuvalla:

Toisinsanoen normaali suomalainen on elämänsä alku- ja loppupäässä julkisen talouden rahavirtojen näkökulmasta saajapuolella. Heistä on siis keskimäärin enemmän kuluja, mitä tuloja. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä selkeästi suurin osa ihmisistä työiässään vastaavasti maksaa veroina nämä nuoruus- ja vanhuusvuotensa kulut ja ylikin. Asiaa voi siis ajatella karkeasti niin, että maksamalla korkeita veroja työiässä, yksilö maksaa palvelut ja tulonsiirrot joita he käyttävät nuoruudessaan ja vanhuudessaan. Monissa muissa maissa vastaavaa tehdään toisaalta lainalla (esim. koulujen korkeat lukukausimaksut yms), ja toisaalta säästämällä vanhuutta varten. Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa tämä kuitenkin hoidetaan pääasiassa maksamalla työiässä korkeita veroja.

Huomioitavaa kuitenkin alkuperäisen kysymyksen ”Elättääkö pääkaupunkiseutu muun Suomen?” on kiinnittää huomiota siihen, että hyvinvointivaltiossa työikäiset ihmiset maksavat korkeita veroja. Tämä on oleellinen huomio juuri siitä syystä, että työikäisten osuus kasvukeskuksissa on muuhun maahan verrattuna korkea. Erityisesti suuri osa pääkaupunkiseudun vetovoimasta tulee nimenomaan sen työmahdollisuuksista, ja se näkyykin kuntien ikärakenteessa selkeästi.

Esitän seuraavaksi kolmen kunnan väestön ikärakenteen (data 2020, lähde tilastokeskus). Helsingin ikärakenteen, Rovaniemen ikärakenteen (nykyinen asuinkuntani) sekä Sallan ikärakenteen (synnyinkuntani):

Jostain syystä tilastokeskuksen aineisto tekee nuorten rajauksen 15v ikävuoden kohdalla, mutta aineistosta kuitenkin kyllä ajatus välittyy tästä huolimatta.

Kuten nähdään, Helsingissä työikäiset ovat selkeästi hallitseva ikäluokka, eli juurikin he jotka maksavat korkeita veroja. Sitä se on toki vielä Rovaniemelläkin (ollessaan juurikin se Lapin oma pienimuotoinen kasvukeskus jonne nuoret Lapin syrjäkylistä muuttavat opiskelemaan), mutta Salla on ollut tyypillinen muuttoliikkeen häviäjäkunta jo pitkään. Muuttotappiokunnille on tyypillistä että nuoret muuttavat kunnasta pois opiskelujen perässä kasvukeskuksiin, eivätkä koskaan enää palaa kuntalaisiksi. Tosin jossain määrin ihmisiä palaa eläkepäivillään, mutta se taas ei lainkaan auta kunnan huoltosuhteen tai julkisen talouden suhteen, vaan päinvastoin. Eläkeläisten osuus kuntalaisista on Salla yli kaksinkertainen mitä Helsingissä. Lisäksi näitä alueita vaivaa usein myös korkea työttömyys, ja matalampi tulotaso, koska työpaikat ja erityisesti korkean tulotason työpaikat keskittyvät vahvasti kasvukeskuksiin.

Muuttoliike luo eroja alueiden välille

En en halua lähteä Kärnäilylinjalle luomaan tälläistä vastakkainasettelua ”mikä alue tosiasiallisesti elättää minkäkin alueen”, laskemaan montako koko maan verotuloista kustannettua valtion työpaikkaa on sijoitettu pääkaupunkiseudulle, ja montako valtion omistaman yrityksen pääkonttoria on sijoitettu sinne, tai mikä alue maksaa mitenkin paljon valtion verotuloista suhteessa muihin.

Mutta haluan nostaa esille yhden seikan joka tässä keskustelussa jää usein liian vähälle huomiolle: Pääkaupunkiseudun (ja muutaman muun kasvukeskuksen) yksi merkittävimmistä taloudellisista eduista on saada valmista hyvin koulutettua työvoimaa muualta Suomesta.

Olen nähnyt tämänkaltaisen kehityskulun hyvin tyypillisenä, kun mietin minkälainen oman ikäluokkani Sallasta alkanut matka aikuisuuteen on ollut:

  • 0 – 16 v. asuu Sallassa
  • 17v – 25 v. Muuttaa Rovaniemelle/Ouluun/Tampereelle/Joensuuhun/Turkuun opiskelemaan
  • 25 v. Joko jäävät opiskelupaikkakunnalle töihin, tai muuttavat johonkin toiseen kasvukeskukseen (yleisin juurikin pääkaupunkiseutu ja jossain määrin Tampere)

Ja vastaavasti kun katson sitä vähäistä positiivista muuttoliikettä mitä Sallaan kohdistuu, se on ainakin omien havaintojeni mukaan ollut nimenomaan eläkeläisiä jotka muuttavat Sallaan viettämään rauhallisia eläkevuosia.

Tässä kuviossa kulut jäävät kunnille jotka kasvattavat ja kouluttavat niitä veronmaksajia, ja tulot jäävät kunnille joihin muutetaan töiden perässä. Tässä ehdottomana ykkösalueena on nimenomaan pääkaupunkiseutu, jossa kasaumavaikutuksen vuoksi se houkuttelee eritoten korkeasti koulutettua työvoimaa.

Ongelma on vain juurikin siinä, että nuorten ja vanhusten huolehtimisesta on kunnille kuluja, joten mitä enemmän nuoria ja vanhuksia kunnan ikärakenteessa on suhteessa työikäisiin, sitä enemmän kunta tarvitsee muilta kunnilta tulonsiirtoja. Näitä ovat juurikin valtion maksamat kuntien valtionosuudet, joista aina silloin tällöin kuulee juuri sitä nurinaa, kuinka ”Helsinki elättää koko muun Suomen”.

Kuvasin tässä siis karkeasti ilmiötä nimeltä kaupungistuminen. Voittaja-alueiden synenergia tekee niistä entistä houkuttelevampia työikäisille, kun halutut työpaikat ja halutut työntekijät alkavat kasautua samoille alueille.

Johtopäätökset

En sano että tässä kaupungistumisessa on mitään väärää, mutta sanon vain että suomalaisen eri ikäluokkien välisten tulonsiirtoihin perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteen takia, pyytäisin että lopetettaisiin purnaaminen kuntien valtionosuuksista, tai laskeminen montako prosenttia valtion verotuloista pääkaupunkiseutu maksaa, montako pääkonttoria tai valtion työpaikkaa on sijoitettu minnekin, tai mikä alue Suomesta elättää minkäkin alueen. Valtionosuuksia voi ajatella maksuna hyvälaatuisen työvoiman saatavuudesta, ja toisaalta vanhustenhoidon kulujen korvaamisesta. Ikäryhmien väliset tulonsiirrot ovat syvällä suomalaisessa yhteiskuntasopimuksessa, ja niiden sivutuotteena tietyt alueet ovat ikärakenteensa vuoksi tässä tulovirrassa saajia, osa maksajia.

Tiivistettynä:

  • Kasvukeskukset saavat muilta alueilta hyvää työvoimaa, ns. ”valmiita veronmaksajia”
  • Halutut työpaikat keskittyvät alueille missä on sopivaa työvoimaa saatavilla ja päinvastoin, lisäten vetovoimaa entisestään
  • Kasvukeskuksiin kasautuu vahvasti hyvinvointiyhteiskunnan rahoittavat ikäluokat (työikäiset), mutta vähäisemmissä määrin tulonsiirtoja saavat ikäluokat (erityisesti vanhukset). Muuttotappioalueilla asia taas on päinvastoin.
  • Tämän takia tarvitaan kuntien välisiä tulonsiirtoja, eli kuntien valtionosuuksia, missä alueet joihin työvoima on keskittynyt osallistuvat myös niiden alueiden kuluihin missä kyseiset kunnat joutuvat hoitamaan vanhentuvaa väestöä

Suomi tarvitsee elinvoimaiset kaupungit, ja elinvoimaisen maaseudun. Kasvukeskuksien menestys ei ole muilta pois kunhan ne myös osallistuvat reilusti ikäryhmien välisien tulonsiirtojen kuluihin. Aluiden väliset kulut (esim. valtionosuudet) ovat pääasiassa hyvinvointivaltion ikäryhmien välisiä kuluja, eivätkä alueiden välisiä kuluja, vaikka ne sellaisena näyttyvätkin kun tarkastellaan eri alueita. Tämä johtuu niiden hyvin erilaisista ikärakenteista.

Jos minun pitäisi sanoa lyhyt vastaus alkuperäiseen kysymykseen ”Elättääkö pääkaupunkiseutu koko muun Suomen?” sanoisin että työikäiset kustantavat muiden ikäryhmien palvelut. Työikäiset vastaavasti pakkautuvat töiden perässä kasvukeskuksiin, kuten juurikin pääkaupunkiseudulle. Alkuperäinen kysymys ohjaa keskustelua epärakentavaan vääntämiseen eri alueista, ottamatta niiden erilaisia ikärakenteita huomioon. Joten toivottavasti kysymys ”elättämisestä” ja siitä seuraavat väännöt osataan jatkossa jättää omaan arvoonsa.

Toisaalta taas pitäisi pystyä käsittelemään älyllisen rehellisesti ilmiöitä kuten pääkaupunkiseudun asumistukien kehitystä. Jos sitä lähdetään vertaamaan muuhun Suomeen, kannattaa ikärakenteen aiheuttama vääristymä ottaa ensin huomioon, eli katsoa vertailua ikäryhmien sisällä, eikä vain turvautua yksinkertaistettuihin heittoihin siitä kuinka paljon pääkaupungissa maksetaankaan verotuloja suhteessa muihin alueisiin. Maksetaan kyllä, mutta tästä huolimatta asumistukijärjestelmä voi olla ongelmallinen, joka voi korostua erityisesti pääkaupunkiseudulla. Ei anneta älyllisen laiskuuden estää ilmiöiden järkevää tarkastelua.

Jaa kirjoitus Facebookissa Jaa kirjoitus Twitterissä
Kiitos kun luit! Jätä kommentti alta, arvostan :)

Piditkö kirjoituksesta?

  

Lue myös nämä kirjoitukseni:

RKP ja Kokoomus vastustivat talousrikollisuuden vastaisia toimia 2011 hallitusneuvotteluissa

Tommi Uschanovin mainiossa kirjoituksessa Minä ja Juhana Vartiainen oli mielenkiintoiseen kohta: Suomessa vuoden 2011 hallitusneuvottelut olivat muutenkin tuskallisen pitkät, mutta eräs niitä vaikeuttanut tekijä oli, että porvaripuolueet suhtautuivat niin vihamielisesti… Lue lisää »RKP ja Kokoomus vastustivat talousrikollisuuden vastaisia toimia 2011 hallitusneuvotteluissa

Eriarvoisuus kasvaa tilastoitua enemmän

Tuloerojen mittarit vähättelevät hyväosaisten hyvää ja alati parantuvaa asemaa, sekä vähäosaisten huonoa tilannetta ja kehityssuuntaa. Tähän on useita syitä, joihin paneudun tässä kirjoituksessa.

Ekonomismi

Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopran mukaan kahdeksan euron kavennus lapsilisiin ei ollut hyvä ratkaisu, mutta leikkaus oli pakko tehdä. … – Vaihtoehtona on, että Suomi putoaisi AAA-luottoluokitusluokasta, jos emme näitä säästötoimia… Lue lisää »Ekonomismi

Eettisen kuluttajan esteenä tiedon puute

Ihmiset haluaisivat olla kuluttajina valveutuneita ja eettisiä, mutta eivät sitä ole. Lähes kaikki vastustavat heikkolaatuisia tuotteita, jotka rikkoontuvat helposti, ja joita on vaikea korjata. Sama myös tuotteissa joita tuotetaan kolmansissa… Lue lisää »Eettisen kuluttajan esteenä tiedon puute

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *