Yksi yhteiskuntaa iso epätasa-arvoistava rakenne on eri tulomuotojen erilainen kohtelu verotuksen suhteen. Tyypillisillä pääomatuloilla on merkittävästi helpompi vauraustua, syistä jotka käyn kohta lävitse.
Otetaan tarkasteluun kaksi kuvitteellista henkilöä joilla on samat tulot, mutta erilaisista lähteistä. Pekka saa tulonsa palkkatyöstä, ja Suvi saa tulonsa pääomatuloina omistamastaan holding-yhtiöstä. Oletetaan että molempien tulot ennen mitään verotusta tai maksuja ovat 5000€/kk.
Lisäksi oletetaan että kumpikin nostaa omaan käyttöönsä 2000€/kk tuloja ja käyttävät loput käytettävissä olevat tulonsa osake/rahasto/etf/vastaaviin sijoituksiin.
Palkan työnantajamaksujen suuruus on arvioitu noin neljännekseksi bruttopalkasta, ja nettopalkan arviointiin on käytetty Smartumin veroprosenttilaskuria.
Palkkatulot vs pääomatulot, 5000€/kk
Pekka (palkkatulot)
Alku: 5000€/kk
Työnantajamaksut (-1000€): 4000€
Eläkemaksut, työttömyysvakuutusmaksut, verot (-1188€): 2812€
Sijoitukset (-812€): 2000€
Käteen jää: 2000€/kk
Sijoituksiin: 812€/kk
Verot/veroluonteiset maksut: 2188€
Suvi (pääomatulot)
Alku: 5000€/kk
Yhteisövero (-1000€): 4000€
Sijoitukset (-1143€): 2857€/kk
Pääomatulovero (-857€): 2000€/kk
Käteen jää: 2000€/kk
Sijoituksiin: 1143€/kk
Verot/veroluonteiset maksut: 1857€
Samanarvoista 5000€/kk lähtötuloista jää siis sijoitettavaksi palkkatuloilla 812€/kk ja pääomatuloilla 1143€/kk. Pääomatuloilla siis jää 41% enemmän säästöön.
Iso syy erolle on se, että pääomatuloja voi jatkosijoittaa ilman että niiden ansaintahetkellä tarvitsee maksaa verot. Tämä on mahdollista koska henkilö voi pitää pääomatulot sijoitusinstrumentin sisällä, ja maksaa verot vasta kun ne nostetaan pois instrumentista. Vastaavaa mahdollisuutta ei ole palkkatuloilla ole, paitsi joissain erittäin harvoissa tapauksissa, kuten kun työnantaja tarjoaa osan palkasta osakkeina.
Ero palkkatulojen ja pääomatulojen välillä kasvaa sitä isommaksi mitä isomman osuuden tuloistaan henkilö säästää/sijoittaa.
Palkkatulot vs pääomatulot, 10 000€/kk
Katsotaan sama laskelma 10 000€/kk tuloilla. Henkilöt nostavat saman 2000€/kk tuloja omaan käyttöön mitä aiemminkin, ja sijoittavat muut tulot.
Pekka (palkkatulot)
Alku: 10 000€/kk
Työnantajamaksut (-2000€): 8000€
Eläkemaksut, työttömyysvakuutusmaksut, verot (-3232€): 4768€
Sijoitukset (-2768€): 2000€
Käteen jää: 2000€/kk
Sijoituksiin: 2768€/kk
Verot/veroluonteiset maksut: 5232€
Suvi (pääomatulot)
Alku: 10 000€/kk
Yhteisövero (-2000€): 8000€
Sijoitukset (-5143€): 2857€/kk
Pääomatulovero (-857€): 2000€/kk
Käteen jää: 2000€/kk
Sijoituksiin: 5143€/kk
Verot/veroluonteiset maksut: 2857€
Nyt pääomatuloille saa säästettyä lähes kaksinkertaisen määrä mitän palkkatuloilla, sijoituksiin jää 86% enemmän mitä palkkatuloilla! Ero kasvaa sitä suuremmaksi mitä suuremmista tuloista puhutaan. Tämä koska mahdollisuus jatkosijoittaa tuloja ilman että välissä täytyy maksaa tuloveroa on sitä arvokkaampi mitä isommista tuloista puhutaan. Eroja kasvattaa myös palkkatulojen verotuksen korkeampi progressiivisuus.
Sijoitustappiot voi vähentää pääomatulon verotuksessa
Toinen asia jolla pääomatulot ovat palkkatuloja saajilleen suotuisampia liittyy sijoitustappioiden käsittelyyn. Sijoitustappio tarkoittaa tilannetta missä olet ostanut vaikka Nokian osaketta 5000€ arvosta, mutta päädyt myymään ne 2000€ hinnalla. Tällöin sinulla on sijoitustappiota 3000€.
Jos tulosi koostuvat palkkatuloista niin et ole oikeutettu vähentämään 3000€ sijoitustappiota palkkatulojesi verotuksesta. Jos sinulla sen sijaan on pääomatuloja, voit vähentää sijoitustappion pääomatulojesi verotuksesta.
Pääomatuloissa veron maksua voi viivästyttää, ja siirtää eri maahan
Lisäksi sijoitusinstrumenteissa pidetyillä pääomatuloilla on se etu että voittoja voi pitää instrumentin sisällä niin kauan kunnes haluaa nostaa niitä muuhun käyttöön. Tällöin veronmaksun ajankohdan on oma henkilökohtainen päätös. Tällä on myös se etu, että henkilö voi muuttaa johonkin halvemman verotuksen maahan realisoimaan pääomatuloja omaan käyttöön, tai esimerkiksi lahjoittaakseen varallisuutta perillisilleen.
Tämän mahdollistaa se että meillä ei ole käytössä arvonnousuveroa, joka mahdollistaisi sen että tälläisten instrumenttien sisällä tapahtuva arvonnousu maksettaisiin lopulta siihen maahan jossa henkilö on asunut kun arvonnousu on tapahtunut.
Muutto alhaisemman verotuksen maahan vero-optimoinnin nimissä on tietenkin sitä houkuttelevampaa mitä enemmän instrumentteihin kertyneitä tuloja ja varallisuutta sinulla on. Nykyjärjestelmä tosiaan kannustaakin henkilöitä joilla on paljon tälläistä kertynyttä varallisuutta muuttamaan pois Suomesta.
Arvonnousuvero on kyllä käytössä useimmissa länsimaissa, ja Suomessakin se on voimassa osakeyhtiöille.
Valtiovarainministeriön vuonna 2020 tekemän selvityksen mukaan useimmissa vertailumaissa (13/16) oli käytössä arvonnousuvero tai vastaava veromalli myös yksityishenkilöillä. Näiden maiden joukossa olivat niin Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska kuin Yhdysvallat.
Suomessakin sitä yritettiin viimeksi Marinin kaudella saada lävitse, mutta lopulta vastustus sille oli niin suurta ettei sitä saatu vietyä lävitse.
Palkkatuloilla veronmaksun ajankohtaa eikä verotuksen kohdemaata voi itse tällä tavalla valita.
Mutta entä eläke?
Palkansaajat maksavat pakollisia eläkemaksuja, joiden ideana on että työurallaan henkilön hyötyy eläkemaksuistaan myöhemmin saatavana eläkkeenä. Eli onko epäreilua että tälläinen ”vakuutusmaksu” otetaan mukaan vertailuun?
Mielestäni ei ole, ainakaan täydessä arvossaan. Eläkemaksu on veroluonteinen maksu: Sen maksaminen on pakollista. Lisäksi kerrytettyä eläkettä ei voi siirtää perillisille jos vaikka kuolee ennen eläkeikää. Täten kerrytetyt eläkkeet eivät ole eläkemaksujen maksajan omaisuutta, vaan kyse on sosiaalietuudesta jonka suuruus määräytyy ansiotulojen määrän perusteella. Lisäksi eläkejärjestelmä kohtelee eri sukupolvia eri tavoin riippuen poliittisista päätöksistä, kuten myös eri yhteiskuntaluokkia (hyväosaisemmat elävät merkittävästi pidempään kuin alemmat köyhemmät, ja täten saavat eläkkeitä myös pidempään).
Lisäksi vaikka henkilö olisi elänyt koko elämänsä pääomatuloilla eikä olisi maksanut euroakaan eläkemaksuja elämänsä aikana, niin henkilö on silti oikeutettu valtion maksamaan eläkkeeseen. Tässä vertailussa palkkatuloilla itsensä elättänyt siis maksaa eläkemaksuillaan oman eläkkeensä, mutta veronmaksajat maksavat pääomatuloilla eläneen henkilön eläkkeen.
Näistä syystä päätin pitää eläkemaksut mukana laskelmissa. Laskelmia voi jokainen omien arvotuksien mukaan korjata, vaikka tavalla missä vain puolet eläkemaksuista laskettaisiin ”veroiksi”. Tämä ei kuitenkaan muuta isoa kuvaa, eritoten silloin kun tulot ja sijoituksiin käytetyt summat nousevat korkeiksi.
Entä ansiosidonnainen?
Samat argumentit pitkälti pätevät kuin eläkkeenkin kohdalla myös työttömyysvakuutusmaksuun ja siitä kustannettavaan ansiosidonnaiseen.
Jos pääomatuloja saava henkilö haluaa vakuuttaa omat tulonsa vaikkapa pörssiromahdusten varalta, siihenkin on erilaisia vapaaehtoisia keinoja. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvin hajautettu omistusportfolio pääasiassa suojaa hyvin kaikelta muulta paitsi yhteiskunnan äkilliseltä romahdukselta (tyyliin toinen maailmansota Euroopassa), jolloin toki myös palkansaajia koskevat turvaverkot myös romahtavat.
Mutta eivät kaikki pääomatulot…
On totta että kaikkia pääomatuloja kuvaamani etu ei koske. Pääomatulo-termillä viittaan tässä kirjoituksessa erityisesti omistuksiin joita pidetään sijoitusinstrumenteissa jotka mahdollistavat tulojen uudelleensijoittamisen instrumentin sisällä ilman pääomaveron välitöntä maksamista. Tälläisiä ovat siis esim. rahastot, osakesäästötili, holding-yhtiöt ja vakuutuskuoret.
Muunkinlaisia pääomatulon muotoja on, esimerkiksi metsäyhtymälle ei ole sallittu vastaavaa mahdollisuutta ilman jotain erillistä holding-yhtiön tyylistä vero-optimointia. Tai jos henkilö omistaa suoraan henkilökohtaisesti pörssiosakkeita, tällöin vaikkapa niiden osinkojen verot maksetaan osingonmaksun ajankohdan mukaan. Tästä syystä osakkeet pidetäänkin lähes aina jossain sijoitusinstrumentissa kuten vaikkapa osakesäästötilillä tai rahastossa niiden tarjoaman verohyödyn vuoksi.
Kirjoituksen selkeyden vuoksi kuitenkin viittaan pääomatuloilla esim. osaketuottoihin joita lähes aina pidetään verotehokkaissa sijoitusinstrumenteissa. Jos erittelisin kaikki poikkeustapaukset jokaisessa virkkeessä, tekstistä ja argumentistani tulisi vaikeastiymmärrettävä.
Työnantajamaksuista ja yhteisöveroista
Otin laskelmissani huomioon työnantajamaksut ikäänkuin palkan osana maksettaviin kuluihin. Tämä on loogista. Työntekijä maksaa työllään sekä työnantaja että työntekijän osuudet työnsä veroista ja muista maksuista. Ei häntä muuten olisi työhön palkattu laisinkaan.
Rajanveto mikä on” työnantajamaksuja” ja mikä ”työntekijän maksuja” on täysin mielivaltainen, ja lopulta kaikki nuo kulut maksetaan palkansaajan työn tuottamasta arvosta. Ei esimerkiksi lopulta mitään eroa siinä että palkonko vaikkapa työntekijän vs työnantajan maksamien eläkemaksujen suuruus on, vaan ainoastaan näiden kokonaissummalla on merkitystä. Ainoa käytännön ero tulee ainoastaan siinä mikä luku ilmaistaan palkkalaskelmassa.
Voi vastaavasti myös pääomatulojen osalta argumentoida että osingoista maksettavaa yhteisöveroa ei tulisi ottaa laskelmiin mukaan, sillä ne ovat yrityksen maksamia kuluja eivätkä pääomatulon saajan maksamia kuluja. Tämä argumentti on hieman työnantajamaksuja vedenpitävämpi, sillä on useita tapauksia joissa pääomatuloista ei makseta yhteisöveroa. Yhteisövero menee kyllä osinkotuotoista, mutta ei vaikkapa osakkeiden myyntivoitoista. Myyntivoittoa voi tehdä vaikka yrityksellä joka ei koskaan ole tehnyt voittoa ja täten maksanut yhteisöveroa.
On myös ihan varteenotettava argumentti että yritys on oma oikeushenkilönsä, ja että osakeyhtiö on eri asia kuin sen osakkeidenomistajat. Esimerkiksi konkurssin tapauksessa omistajat eivät lähtökohtaisesti ole vastuussa osakeyhtiön veloista. Täten myös yrityksen maksamat verot on loogista erottaa omistajien maksamista veroista.
Asiaan ei kuitenkaan ole yksiselitteistä vastausta jonka voisi perustella täysin aukottomasti suuntaan tai toiseen. Päätin siis sisällyttää yhteisöveron laskelmiin näyttääkseni että pääomatuloja kohdellaan merkittävästi palkkatuloja kevyemmin verotuksen osalta vaikka yhteisövero otettaisiinkin täysimääräisenä laskelmissa huomioon.
Miten ratkaista?
Ongelma oli pitkään ratkaistu Suomessakin sillä, että kaikkia tuloja kohdeltiin verotuksellisesti samanlaisesti. Pääomatulojen verotus eriytettiin omakseen 90-luvulla. Tästä paluta ei varmaan ole realistista nykyisessä maailmassa missä muut maat ovat avanneet valtioiden rajat pääoman liikkumiselle.
Toinen lähestymiskulma kuitenkin on mahdollistaa samanlainen ”rahan säästäminen ja uudelleensijoittaminen ennen sen verotusta” myös ansiotuloille. Tämä on lyhyesti kuvattuna ns. menoveron idea, missä säästäminen on verotonta myös palkkatuloilla, mutta säästöjen ottaminen kulutukseen on verotettavaa. Eli kuten nykyisin on pääomatuloilla kuten olen kuvannut.
Menoveron puolesta on puhunut esimerkiksi Osmo Soininvaara, esimerkiksi kirjoituksessa Uusi hyvinvointivaltio 10: progressiivinen menovero.
Menoveron idea on kuitenkin vaikea kattavasti selittää joten sen mahdollisuudesta harva edes tietää, ja se vaatisi merkittäviä muutoksia nykyiseen verojärjestelmäämme. Menoveron asiaa ei yhtään helpota se että siitä puhuvat lähinnä ekonomistit ja muut talouden asiantuntijat, joiden jargon on suurelle osalle kansalaisia vaikeaselkoista.
Lisäksi kuten Soininvaarakin sanoo, menoveron käyttöönotto vaatisi varmaankin myös arvonnousuveron käyttöönoton, ettei laajemminkin yleisty käytöntö siirtää verotustaan ”veroparatiiseihin” kuten tällä hetkellä varakkaimmat usein jo tekevät. Soininvaara puhuu arvonnousuverosta ”maastamuuttamisverona” tarkoittaen samaa asiaa.
Ja hyväosaisten edunvalvonta toimii sen poliittisessa järjestelmässämme verran hyvin että jo arvonnousuveron mahdollisuus voi olla esteenä useille puolueillemme olla ajamatta menoveron kaltaista mekanismia. Vaikka se toisi helpomman vaurastumisen kanavat auki myös palkkatulojen saajille ja voisi johtaa kansakunnan vaurastumiseen kannustaen enemmän palkansaajiakin säästämiseen ja sijoittamiseen.
Yhteenveto
Verotus on suotuisampaa ja sallivampaa pääomatuloille mitä palkkatuloille. Tästä syystä on helpompaa vaurastua pääomatuloilla kuin palkkatuloilla. Näistä syistä myös tulonmuunnos on suosittua henkilöillä joilla on siihen mahdollisuus ja joiden tulotasot ovat korkeat. Tälläisiä henkilöitä ovat esimerkiksi lääkärit ja juristit.
Ratkaisu olisi mahdollistaa ”verovapaa säästäminen” myös palkansaajille. Tämä todennäköisesti vaatisi isoja muutoksia verotusjärjestelmäämme, mukaanlukien arvonnousuveron käyttöönottoa joka ei nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ole lainkaan suosittu. Lisäksi ongelma ja sen mahdollinen ratkaisu on vaikeasti selitettävä, ja usein sitä selitetään liian yksityiskohtaisesti ja talousjargonilla jota harva ymmärtää.
Tietämättömyys palkansaajien vaurastumista pidättelevästä ongelmasta, sen mahdollisesta ratkaisusta, ja muutoksia jarruttavat mekanismit taitavat pitää nykytilanteen vallassa vielä ainakin tovin. Näyttisi että olemme kaukana ratkaisuista jotka voisivat parantaa tilannetta palkansaajien näkökulmasta.
Toivoisinkin kuitenkin että ongelma ainakin tiedostettaisiin nykyistä paremmin, ja toivottavasti kirjoituksestani on apua asian suhteen.
Piditkö kirjoituksesta?
Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?