Onko valtion ydintehtävä tukea pyöräilyä?

Tähän kysymykseen otti Kokoomuksen kansanedustaja Fagerström kantaa viime viikolla, kun puhe oli hallituksen päätöksestä poistaa työsuhdepyörän veroetu:

Onko se oikeasti valtion ydintehtävä tukea pyöräilyä tällä tavalla, niin ainakin itse olen sitä mieltä että ei. Että silloin kun palkansaajalla jää enemmän rahaa käteen, hän voi itse valita millä tavalla hän sen käyttää.

Noora Fagerström – Yle uutiset sunnuntai 04.05.2026 (kohdasta 31:50 eteenpäin)

Tämä on erinomainen kysymys, ja väitän että kyllä se tässä tapauksessa on valtion ydintehtäviä. Perusteluni ovat taloustieteessä.

Taloustiede on markkinahäiriöiden tutkimista

Taloustieteen ”tarkoitus” on löytää tieteellisellä lähestysmiskulmalla malleja, joiden avulla rajallisista resursseista saadaan maksimaalinen määrä hyvinvointia. Yksi erittäin oleellinen näkökulma tässä on markkinat ja markkinahäiriöt. Reaalimaailmassa markkinat kun ovat täynnä kaikenlaisia erilaisia markkinahäiriöitä.

Sivuhuomiona: Markkinahäiriö on suomennettu mielestäni vähän huonosti, englanninkielinen ”market failure” on termina kuvaavampi sillä se todellakin kuvaa tilanteita missä markkinat epäonnistuvat tuottamaan parasta mahdollista lopputulosta.

Markkinahäiriöt ovat tilanteita missä markkinat eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan markkinat vaativat ulkoista puuttumista jotta päästään optimaaliseen tehokkuuteen. Tämä vaatii yleensä toimia valtion toimesta.

Tunnetuin markkinahäiriö on varmastikin saastuttaminen. Jos yhteisen elintilan saastuttaminen on maksutonta, sitä tehdään varauksetta ja täten on valtioiden tehtävä asettaa saastuttamiselle rajoituksia. Muuten ilmakehämme, vesistömme ja niin edelleen ovat pian katastrofaalisessa tilassa. Tämä on oppikirjaesimerkki valtion tekemästä markkinahäiriön korjaamisesta, tai ainakin sen yrittämisestä.

Markkinahäiriöiden korjaaminen onkin markkinatalouteen vahvasti nojaavan valtion toiminnan ytimessä, yksi sen tärkeistä perustehtävistä.

Työmatkojen markkinahäiriöt

Ja tähän pyöräetu-kysymykseen liittyy aivan oleellisesti ainakin kaksi markkinahäiriötä:

1. Työmatkoja tuetaan muilla kulkumuodoilla, isoiten yksityisautoilulla mutta myös julkisella liikenteen käyttöä. Työmatka-autoiluun menevät kulut saa vähentää verotuksessa ajettuen kilometrien mukaisesti.
2. Pyöräilyllä on ulkoishyötyjä mitä autoilussa tai julkisilla liikennevälineillä ei ole.

Tästä syystä markkinatilanne missä henkilö valitsee työmatkojensa kulkutapaa, autoilua ja julkista liikennettä tuetaan veroeduilla. Pyöräilyä ei. Tämä on selkeä markkinahäiriö, joka ohjaa ihmisiä kulkemaan töihin autolla pyöräilyn sijasta. Eri kulkumuodot ovat eri viivalla, toista tuetaan veroedulla, toista ei. Tästä syntyy talousteorian, ja arkijärjenkin, mukaan hyvinvointitappiota. Saisimme enemmän hyvinvointia jos autoilua ei tällä tavalla suosittaisi verotuksessa, vaan ihmiset saisivat valita parhaaksi näkemänsä kulkutavan ilman että verotus painottaa epäreilusti jotain tiettyä vaihtoehtoa.

Toinen asia liittyy ulkoisvaikutuksiin. Pyöräily parantaa ihmisten terveyttä tavoilla millä autoilu ei sitä tee. Autoilulla sen sijaan on paljon ulkoishaittoja joita pyöräilyllä ei ole, saasteet, melu, tilankäyttö (ei vain tiet, vaan pysäköinnin vaatima tila), joista pääasiassa autoilija ei lähtökohtaisesti maksa täyttä hintaa.

Optimaalisisesti hyvinvointia tuottavissa markkinoissa ulkoisvaikutukset on isoilta osin otettu mukaan hintoihin. Tätä tehdään jo jossain määrin esim. tupakan ja alkoholin verotuksessa, näistä aiheutuu enemmän haittoja kuin vaikkapa omenoiden ostamisesta joten on perusteltua verottaa niitä isommin. Sama logiikka pätee pyöräilyyn vs autoiluun. On taloustieteellisesti perusteltua verottaa pyöräilyä kevyemmin mitä autoilua.

Työmatkojen suhteen asia on kuitenkin nyt siis päinvastoin. Tästä syntyy markkinahäiriö, ja on talousteoreettisesti täysin perusteltua sanoa että jos työmatka-autoilua tuetaan verovaroin, niin vähintään samalla voimalla tulisi tukea myös työmatkapyöräilyä. Käytännössä enemmänkin, sillä pyöräilyllä on myös merkittäviä ulkoishyötyjä.

Noora Fagerströmille siis vastauksena: Kyllä se oikeasti on valtion ydintehtävä tukea pyöräilyä tällä tavalla. Markkinataloudessa valtion ydintehtäviä on korjata markkinahäiriöitä.