Eettisen kuluttajan esteenä tiedon puute

Ihmiset haluaisivat olla kuluttajina valveutuneita ja eettisiä, mutta eivät sitä ole. Lähes kaikki vastustavat heikkolaatuisia tuotteita, jotka rikkoontuvat helposti, ja joita on vaikea korjata. Sama myös tuotteissa joita tuotetaan kolmansissa maissa huonoissa työoloissa ja huonoin työehdoin. Kuitenkin, lähestulkoon kaikki kulutuksemme kohdistuu juurikin tälläisiin tuotteisiin. Miksi? Väitän että suurin yksittäinen syy on yksinkertaisesti tiedon puute.

Koska hyvin toimeentulevat ihmiset ihmiset ovat niin kaukana kulutuksensa seurauksista, tavanomaisilla sosiaalisen ja moraalisen kontrollin muodoilla näyttää olevan vain vähän tehoa. Useimmilla ihmisillä ei, edes silloin kun he tahtovat parasta, yksinkertaisesti ole pääsyä informaatioon, jota tarvitsisivat tehdäkseen omaa kulutustustaan koskevia moraalisia valintoja.

RIchard Wild (lainattu Tommi Uschanovin kirjasta ”MIkä vasemmistoa vaivaa?”)

Kuluttajilla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi luotettavaa tietoa tuotteiden taustoista, että he voisivat tehdä niihin pohjautuvia eettisiä valintoja. Se tieto mitä heillä on saatavilla, on johtanut kyynistymiseen. Valmistajien itse kertomat väitteet esimerkiksi tuotteiden alkuperästä, kestävyydestä tai reiluudesta eivät enää kovin helposti mene lävitse.

Tuttavani esimerkiksi osti kalliimman puoleisen aggregaatin sen tähden, että se oli myyjän ja valmistajan väitteiden mukaan Suomessa valmistettu ja laadukas. Kun tuote sitten menikin pian rikki, hänelle selvisikin että ”Suomessa valmistettu” tuote olikin Suomessa pelkästään kokoonpantu ulkomailla valmistetuista osista, ja takuukäsittelyssä menisi tovi, koska varaosat piti toimittaa ulkomailta. Luulenkin että hän ensi kerralla ostaa samantien sen halvemman vaihtoehdon, koska hänellä ei yksinkertaisesti ole käytössään tietoa siitä, onko tuote laadukkaampi kuin puolta halvempi tuote vaiko ei, ja että onko sitä edes valmistettu Suomessa vaiko ei (väitti myyjä ja valmistaja sitten mitä tahansa).

Itse olen vaatteissa kyynistynyt samalla tavalla. Usein mediasta saa lukea, kuinka kuluttajat ovat vastuussa siitä, että vaatteet ovat heikkolaatuisia ja tuotettu heikoissa työoloissa. Mistä kuluttaja kuitenkaan voi tietää onko asia näin? Vaatteista puuttuu merkinnät ”Tuotettu hikipajassa”, tai ”Käytetty heikkolaatuista, lyhytkuituista puuvillaa, joka nukkaantuu ensimmäisessä pesussa”.

Ostin kolminkertaisen hintaisi kauluspaitoja, koska halusin vaatteitteni kestävän ja vihaan vaateostoksia. Kauluspaidat kuluivat samassa ajassa rikki mitä normaalihintaisetkin. Minulla ei ole mitään tietoa tai taitoa arvioida vaatteideni laatua ostotilanteessa, joten nykyisin en vedä hinnasta johtopäätöksiä vaatteiden kestävyyden suhteen.

Kilpailu ja sääntelyn puute on ajanut markkinat tilanteeseen, missä kuluttajan viilaaminen linssiin ollessa liian kannattava strategia sitä joutuvat tekemään lopulta käytännössä kaikki valmistajat. Käytännössä tarvitaan julkista sääntelyä ja sen määrittelemiä valmistajia koskevia velvollisuuksia kertoa rehellisesti tuotteiden alkuperästä ja laadusta, ja siitä poikkeaminen täytyy tehdä valmistajille ja myyjille taloudellisesti kannattamattomaksi. Oikein tehtynä tästä hyötyisivät lopulta kaikki, sillä laadukkaat tuotteet jotka ovat korjattavissa, ja ovat tuotettu mahdollisimman kestävillä tavoilla, ovat pitkällä tähtäimellä meidän kaikkien etu.

Nykyiset markkinoiden huonot pelisäännöt ovat osin johtaneet korjauskelvottomiin heikkolaatuisiin tuotteisiin sekä resurssien tehottomaan käyttöön, eikä tästä voi syyttää kuluttajia, sillä heillä ole yksinkertaisesti ole tarpeeksi luotettavaa tietoa tehdä eettisiä päätöksiä omissa kulutusvalinnoissaan.

Jos ne inhimilliset ja ympäristön kuormittumiseen liittyvät kustannukset, joita länsimaisille kuluttajille ostettavaksi tarjottavien tuotteiden tuottaminen on vaatinut, lukisivat suoraan näiden tuotteiden pinnassa, moni tuote jäisi ostamatta ja moni nyt ostamatta jäävä tuote tulisi ostetuksi. Filosofi Kate Soper kirjoittaa, kuinka ”yksittäisten ihmisten tulisi ajatella, että he mahdollistavat (apatian tai vastarinna puutteen kautta) monia niistä prosesseista, joita he väittävät paheksuvansa, ja että he vastustaisivat niitä kenties äänekkäämmin, elleivät he uskoisi tai väittisi uskovansa, etteivät ne ole heidän vallassaan”. Harvojen asioiden kohdalla tämä on yhtä akuutisti totta kuin tavallisten ihmisten länsimaissa tekemien kulutuspäätösten.

Tommi Uschanov kirjassa ”Mikä vasemmistoa vaivaa?”

Jaa kirjoitus Facebookissa Jaa kirjoitus Twitterissä
Kiitos kun luit! Jätä kommentti alta, arvostan :)

Piditkö kirjoituksesta?

  

Lue myös nämä kirjoitukseni:

Talousoikeisto ja talousrikollisuus

Suomen suhtautuminen talousrikollisiin ja talousrikollisuuteen hämmästyttää minua toistuvasti. Erityisesti ihmetyttää se, kuinka poliittiset toimijat kerta toisensa jälkeen voivat lehtien palstoilla ja puheissa olla talousrikollisuutta ja veroparatiiseja vastaan, mutta silti toistuvasti… Lue lisää »Talousoikeisto ja talousrikollisuus

RKP ja Kokoomus vastustivat talousrikollisuuden vastaisia toimia 2011 hallitusneuvotteluissa

Tommi Uschanovin mainiossa kirjoituksessa Minä ja Juhana Vartiainen oli mielenkiintoiseen kohta: Suomessa vuoden 2011 hallitusneuvottelut olivat muutenkin tuskallisen pitkät, mutta eräs niitä vaikeuttanut tekijä oli, että porvaripuolueet suhtautuivat niin vihamielisesti… Lue lisää »RKP ja Kokoomus vastustivat talousrikollisuuden vastaisia toimia 2011 hallitusneuvotteluissa

Eriarvoisuus kasvaa tilastoitua enemmän

Tuloerojen mittarit vähättelevät hyväosaisten hyvää ja alati parantuvaa asemaa, sekä vähäosaisten huonoa tilannetta ja kehityssuuntaa. Tähän on useita syitä, joihin paneudun tässä kirjoituksessa.

Ekonomismi

Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopran mukaan kahdeksan euron kavennus lapsilisiin ei ollut hyvä ratkaisu, mutta leikkaus oli pakko tehdä. … – Vaihtoehtona on, että Suomi putoaisi AAA-luottoluokitusluokasta, jos emme näitä säästötoimia… Lue lisää »Ekonomismi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *