Totuutta ei voi nähdä katsomalla vain yhdestä näkökulmasta

Katsomalla jotain asiaan vain tiukasti yhdestä näkökulmasta voi rakentaa hyvinkin uskottavan kuuloisia argumentteja hyvinkin hölmöille ja suorastaan tuhoisille ajatuksille. Sillä tavalla ei kuitenkaan tavoita totuutta, sillä kokonaisuuden hahmottaminen vaatii saman asian katselua monesta eri näkökulmasta ja monella eri tasolla.

Esimerkki: Käsitys ihmisarvosta

Yksi esimerkki tästä on Halla-ahon Scriptan kirjoitus Ihmisarvosta. Kirjoituksessa hän käsittelee ajatusta jakamattomasta ja yhdenvertaisesta ihmisarvosta, eli tasa-arvon ajatusta että jokainen ihminen on samanarvoinen. Lainauksia Halla-ahon tekstistä:

Yksi nykyajan aksioomista on, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo, ja että tuo ihmisarvo on kaikilla ihmisillä samansuuruinen. Pahinkin rasisti ja antiegalitaristi yrittää yleensä mahduttaa ihmisarvoaksiooman omaan teoreettiseen kuvioonsa. Aksiooman kieltäminen on kerta kaikkiaan epäkorrektia.

Jos väitetään, että kaikki ovat samanarvoisia, väitetään samalla, että ihmisen arvo tunnetaan ja se voidaan mitata. Ellei sitä voida mitata, ei voida todentaa, miten paljon kullakin yksilöllä on sitä. Mikään ulkoa (taivaasta) tuleva ominaisuus ihmisarvo ei voi olla, tai ainakaan sitä ei voida sellaiseksi osoittaa, koska sitä ei ole kirjoitettu tähtiin, vesiin eikä kallioihin.

…

Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.

Halla-aho perustelee että ei ole löydettävissä mitään luonnonlaeista perusteltua tieteellistä todistetta että jokaisen ihmisarvo olisi samansuuruinen, mutta toisaalta on perusteltua pitää eri yhteisön jäseniä yhteisölle tärkeämpinä kuin toisina. Esimerkiksi maanviljelijä on hänen argumenttinsa mukaan yhteisölle tärkeämpi ja täten arvokkaampi kuin kieltentutkija. Tästä kaikesta hän vetää johtopäätöksen että ”tasa-arvo” ja ”suvaitsevaisuus” ovat älyttömyyksiä, ja että ”jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti, ts. taiteilijat ja kielentutkijat.”

Ei ole mitään syytä olla uskomatta, että ”tasa-arvo”, ”suvaitsevaisuus” ynnä muu meille juuri nyt tärkeä päätyy menneen maailman älyttömyyksien pitkään listaan maata kiertävän auringon, paavin erehtymättömyyden, naisen sieluttomuuden ja itsetyydytyksen aiheuttaman likinäköisyyden seuraksi.

Halla-aho on selkeästi hyvin älykäs. Kaikki mitä hän kirjoituksessaan sanoo on loogista, eikä hän päättelyssään sinänsä ole edes väärässä siinä ettei tasa-arvoa voi johtaa luonnonlaeista tai luvuilla mitattavien suureiden kautta.

Onko meidän siis järjen ja logiikan mukaan syytä luopua tasa-arvon aatteesta, ja alkaa järjestelmään yhteiskuntaa tavalla missä ihmisen arvo riippuu hänen tuottamastaan mitattavasta arvosta yhteiskunnalle? Eli siirtyä totalitaristiseen yhteiskuntamalliin, missä yksilö on olemassa yhteiskuntaa varten, ja alettava ”heittää veneestä” epätoivottuja ihmisiä yhteisen edun nimissä?

Juuri tässä kuitenkin tulemme älykkyyden ihannoinnin ja yhteen näkökulmaan jumiutumisen ongelmaan. Jos käsittelee aihetta vain yhdestä rajatusta näkökulmasta, voi päätyä aika ihmeellisiin lopputuloksiin sinänsä pätevällä loogikan sääntöjä noudattavalla päättelyllä.

Itse olen käytännössä päinvastaista mieltä Halla-ahon kanssa, ja kannatan kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioittamista ja niiden vahvistamista. Tämä siitä huolimatta että Halla-ahon kirjoitus on älykäs ja looginen, eikä argumenteissaan sinänsä edes väärässä. Katson kuitenkin asiaa tyystin toisesta näkökulmasta joka on mielestäni paljon olennaisempi.

Toinen näkökulma ihmisarvoon: Ihmisten välinen sopimus

Halla-ahon kirjoituksen lähtökohtainen ongelma on että ihmisten tasa-arvo ei alunperinkään ole mikään luonnonlaki tai mitattavan suureen tarkastelun lopputulos eikä sitä sellaisena kannata käsitelläkään, vaan tasa-arvo on ihmisten välinen sopimus siinä missä asiat kuten vaikkapa raha tai omistusoikeus.

Jos siis otamme näkökulmaksi että emme käsittele Halla-ahon tavoin yhtäläisen ihmisarvon ideaa mitattavan tieteen näkökulmasta vaan tarkastellaan sitä ihmisten välisenä sopimuksena, jollainen se pohjimmiltaan on, niin koko HA:n kirjoitus näyttäytyy tämänjälkeen aika merkityksettömänä itse asian ohitse puhumisena.

YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin 1948. Sen tekeminen ja hyväksyminen nähtiin tarpeelliseksi osaltaan estämään niitä hirveyksiä mitä toisen maailmansodan aikana näimme, eli juurikin käsittelemällä ihmisiä heidän yhteiskunnallisen hyödyllisyytensä kautta ja heittämällä veneestä ”vähäarvoisin lasti”.

Jakamaton ja yhtäläinen ihmisarvo on siis ihmisten keskenään sopima asia siinä missä vaikkapa Google-nimisen osakeyhtiön olemassaolo, tai vaikkapa yksityinen omistusoikeus. Ei Googlenkaan olemassaoloa ole ”kirjoitettu tähtiin, vesiin eikä kallioihin”, vaan Google on olemassa käytännössä vain ihmisten kirjoittamissa papereissa ja ihmisten mielissä uskona sen olemassaoloon. Jos ihmiset lakkaavat uskomasta Googlen olemassaoloon vaikkapa konkurssin tai yrityskaupan seurauksena, osakeyhtiö Google todellakin lakkaisi tällöin olemasta.

Osakeyhtiöiden, yksityisen omistusoikeuden ja jakamattoman ihmisarvon olemassaolosta on kollektiivisesti sovittu sillä ne on nähty hyödyllisiksi tavoiksi järjestää yhteiskunta. Meidän ei kannata hylätä osakeyhtiöiden tai omistusoikeuden konseptia sen enempää kuin meidän kannattaa hylätä ihmisoikeuksia.

Näen siis yhtäläiset ihmisoikeudet hyödyllisenä sopimuksena ja hyvänä lähtökohtana rakentaa yhteiskuntaa.

Yhteenvetona ihmisarvosta

Ymmärrän Halla-ahon argumentin. Näen kuitenkin että sen esittämän idean käsitellä pitää yksilön arvona hänen mitattavaa arvoaan yhteiskunnalle on johtanut historiassa todella huonoihin yhteiskuntiin. Juuri se ajatusmalli on kohtanut aivan hirvittäviin katastrofeihin ja hirvittäviin yhteiskuntamalleihin esimerkiksi 1900-luvulla Saksassa, Venäjällä ja Kiinassa. Juuri tästä syystä läntisen maailman johtajat loivat ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja sitoutuivat kunnioittamaan sen arvoja ja periaatteita.

Juuri empiria ja historia puhuu sen puolesta että meidän ei kannata yhteiskunnan tasolta alkaa kohdella yksilöitä lähtökohtaisesti instrumentaalisesti välineinä tai resursseina, vaan kaikkien kannalta on hyödyllisempää pitää jokaisen ihmisarvoa samanarvoisena. Muunlainen ihmisten arvottaminen on liian riskialtista, sillä se johtaa aivan liian helposti valtaapitävien mielivaltaan missä vallassa olevien vastustajat leimataan yhteiskunnan vihollisiksi ja tuholaisiksi jotka on parempi hävittää.

Myös Heikki Pursinen on käsitellyt tätä Halla-ahon kirjoitusta kriittisesti:

• Heikki Pursiaisen Twitter-ketju aiheesta Threadreader sivustolla
• MustRead – Jussi Halla-ahon teoria ihmisarvosta

Esimerkki: Talouskeskustelut

Näkökulma missä asiaa katsotaan vain nykyisenkaltaisen talouden kautta on ongelmallinen, erityisesti koska nykyisestä talousjärjestelmästä on jätetty pois mittava määrä ns. ulkoisvaikutuksia.

Ulkoisvaikutus ovat esimerkiksi ilmansaasteet, missä joku toiminnallaan aiheuttaa haittaa muille ns. kaupan ulkopuolisille. Kun henkilö tankkaa autoonsa dieseliä, polttoaineen myyjä saa rahaa ja ostaja voi ajella autollansa kaupunkien katuja. Mutta toisaalta kaupan ulkopuoliset jalankulkijat saavat keuhkoihinsa dieselinkatkua ja muita saasteita, kärsivät autoilun aiheuttamasta melusta, ruuhkista ja autoilulle varatusta tilankäytöstä, ja koko maapallo saa taas ilmankehään hiilidioksidia joka lämmittää koko maapalloa. Ulkoisvaikutuksista lisää vaikkapa kirjoituksessani haittaverot ovat hyvä asia.

Koska ulkoisvaikutukset ovat pääasiallisesti jätetty rahatalouden ulkopuolelle, katsomalla mitä tahansa asiaa pelkästään taloudellisesta näkökulmasta johtaa hyvin puuttelliseen ja virheelliseen näkökulmaan, sillä talouden näkökulmasta asioita kuten kaivosten vesistöihin aiheuttamia ympäristösaasteita ei yksinkertaisesti ole olemassa sillä niitä ei tällä hetkellä joudu korvaamaan rahallisesti. Tästä huolimatta ne vaikutukset tietenkin kuitenkin ovat olemassa.

Tästä syystä täytyy erikseen taloudellisten vaikutusten lisäksi myös huomioida asioita kuten vaikutukset ympäristöön ja tulonjakoon, tai muuten voi päätyä jälleen hölmöihin ja tuhoisiin johtopäätöksiin. Taloudellisen näkökulman ylikorostaminen on käytännössä johtanut nykyisen kaltaiseen ilmastokriisiin joka aiheuttaa jopa eksistentaalin uhan ihmiskunnalle.

Talouskeskustelussa myös yleensä ylikorostetaan lyhyen tähtäimen vaikutuksia ja aliarvoidaan pitkän tähtäimen vaikutuksia. Pitkän tähtäimen vaikutuksia on paljon vaikeampi arvioida, joten ne yleensä jätetään laskelmissa kokonaan arvioimatta ja vääntö sitten käydään niiden lukujen kautta mitkä ovat saatavilla. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö pidemmän aikavälin vaikutukset olisi aivan todellisia, ja etteikö niitä kannata punnita jos haluaa tarkastella asiaa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Silloin täytyy vain katsoa saatavilla olevia talouslukuja pidemmälle. Täytyy osata ottaa myös muita näkökulmia kuin lyhytnäköinen talousajattelu, ja se on myös pitkällä tähtäimellä myös taloudellisen kehityksenkin etu.

Olen tehnyt talousajattelun liiasta ylivallasta myös kirjoituksen talousajattelu on syrjäyttänyt systeemiajattelua.

Totuus ei mahdu yhteen näkökulmaan

Maailma on mahdottoman monimutkainen, ja on täysin mahdotonta saada kaiken kattavaa selitystä mahtumaan yhteen ihmisen ymmärrettävissä olevaan selityskehikkoon. Kaikki selityskehikot, kuten vaikkapa ideologiat, ovat vajavaisia yksinään. Maailma onkin käytännössä moninaisten ideologioiden ja selityskehikkojen kompromissi. Esimerkiksi elämme yhteiskunnassa joka on paitsi kapitalistinen, mutta myös sosialistinen ja jopa kommunistinen.

Jos jokin selitysmalli tarjoaa houkuttelevan selityksen lähestulkoon kaikkeen, on syytä olla erityisen varovainen. Tällöin todennäköisesti se tarjoaa sinulle houkuttelevan näkökulman katsoa asiaa sinulle edullisesta tietystä kulmasta, unohtaen sinulle kiusallisia näkökulmia. Usein tälläisissä yhteisöissä joissa uskotaan vahvasti johonkin tiettyyn selitystapaan katsoa maailmaa päädytään myös pilkkaamaan toisia näkökulmia, ja jopa pitämään niitä vihollisina.

Tiukat ja ehdottomat viholliskuvat ovatkin toinen merkki siitä että ryhmän tai ideologian ajattelu on mennyt vaarallisille vesille. Ja näille poluille onkin tosi helppo myös joutua. Tiedän sen itsekin, että toisinaan syyllistyn turhan yksioikoiseen ”vastapuolen” ideoiden tyrmäämiseen. Yritän kuitenkin löytää hyviä ajatuksia kaikista leireistä, esimerkiksi omaan poliittiseen identiteettiin kuuluu oikeistosta markkinamekanismin hyödyllisyyden omaksuminen, ja vasemmistosta tulonjaon tärkeyden huomioinen.

Enkä halua laimentaa viestiäni sanoen että ”me kaikki olemme yhtä syyllisiä”. Jotkut katsovat asioita laajemmin kuin toiset. Ja joitain asioita ei tule sietää, eivätkä kaikki ideat ja ajatukset ole samanarvoisia. Jotkin ideat ovat todella huonoja ja tulevat johtamaan surkeisiin lopputuloksiin jos niitä noudatetaan, joten niitä vastaan kannattaa taistella. Kaikkia näkökulmia voi yrittää ymmärtää, mutta kaikkea ei tule sietää. Yksi raja esimerkiksi on joiltain ihmisryhmiltä ihmisarvon ja ihmisoikeuksien vieminen.

Kun asioita katsoo monesta näkökulmasta, pystyy paremmin myös taistelemaan huonoja ideoita vastaan. Vaaditaan kuitenkin erittäin suurta harkintaa ja viisautta erottaa huonot ideat hyvistä.

(Kirjoituksen elefanttia kuvaavan artikkelikuvan lähde Jono Hey, sketchplanations ”the blind and the elephant”)