Kirjoitukseni otsikko on OECD:n raportista Under Pressure: The Squeezed Middle Class jonka ensimmäisen osion otsikkona on mainittu ”The middle class dream is increasingly only a dream for many”. Ilmiö on yhteinen erityisesti länsimaille, kun yhä kiihtyvällä tahdilla ennen keskiluokkaiset työpaikat siirtyvät joko halpatuotantomaihin tai korvautuvat automaatiolla. Suomessakin keskiluokka on pienentynyt yli 4,5% prosenttiyksikköä viimeisen 30 vuoden aikana, ja suunnanmuutoksesta ei ole tietoa.
Keskiluokka paitsi pienenee yhä useamman jäädessä tulotasossaan sen määritelmän alapuolelle, niin myös itse keskiluokkaisen ostovoima on kehittynyt aiempaa huonommin. Suomessa ongelmaa vastikään kärjistävät toteutetut sisäisen devalvaation toimet: Sipilän hallituskaudella palkankorotuksista luovuttiin ja palkkoja käytännössä alennettiin siirtämällä ennen työnantajan maksamia sosiaalimaksuja palkansaajien maksettavaksi. Laajemmassa aikaskaalassa palkat ovat toki jossain määrin kasvaneet, mutta toisaalta raportissa kiinnitetään huomiota kuinka kulut ovat nousseet merkittävästi inflaatiota nopeammin.
Kasvaneista kuluista OECD:n raportti mainitsee erityisesti asumisen, koulutuksen, terveydenhuollon sekä kuluttajahintaindeksin nousemisen inflaatiota nopeammin:
Erityisesti tilanne on tukala ihmisille jotka eivät ole päässeet omaan asuntovarallisuuteen vielä laisinkaan kiinni. Asuntojen hintataso karkaa aina vain nopeammin mitä nuorten tulotasot nousevat. Ongelma koskee erityisesti kasvukeskuksia, joihin työpaikat kasaantuvat yhä selkeämmin. Samaan aikaan vuokratkin ovat nousseet voimakkaasti eritoten 2010-luvun, vuokratason ollessa nyt koko maassa n. kolmanneksen korkeampi mitä 2010. Nuorten pitääkin yrittää vuokralla asuessa yrittää säästää omaan asuntoon, samalla kun vuokrat vievät yhä isomman osan tuloista, ja toisaalta asuntojen hinnat jatkuvasti nousevat samaan aikaan kun tulotaso pysyy samana. Ei lainkaan hyvä yhtälö nuorille, joilla muutenkin riittää ongelmia ylipäätään kokoaikaisen työpaikan saamisessa.
Keskiluokan surkastuminen uhkaa koko yhteiskuntajärjestystä missä olemme tottuneet elämään. Sen vallan ja tilanteen murentumisen vastalauseena voi tosiaan nähdä populistien nousun useimmissa länsimaissa. Asia kannattaisi siis ottaa tosissaan kaikilla yhteiskuntaluokilla ja niitä edustavilla puolueilla. Tuloerojen kasvu ja ”voittaja vie kaiken” -kehityksen jatkuminen toki tuntuu hyvältä jos on kehityksen voittajien joukossa, mutta heillekin hyöty voi jäädä lyhytaikaiseksi iloksi yhteiskunnan muuttuessa jatkuvasti yhä epävakaammaksi ja yllättäväksi kun kurjistuva keskiluokka äänestää protestina valtaan yhä ihmeellisempiä Trumpeja ja Boriksia.
Toivon vallassa oleville viisautta, eritoten taloudellisessa vallassa olevilta. Tämä koska raha tuo niin paljon valtaa yhteiskunnan kehityksen suunnankin saralla suhteessa vaikkapa puolueisiin ja hallituksiin, ja toisaalta koska rahamoodi saa ajatuksien aikajänteet hyvin lyhytnäköiseksi. Muutaman kvartaalin tai vuoden aikajänteiden etu voi olla täysin eri asia kuin tulevien vuosikymmenien etu, pidemmästä ajanjatkosta puhumattakaan.
Piditkö kirjoituksesta?
Oliko kirjoitus hyvin tehty, ja oliko aihe mielestäsi mielenkiintoinen?
Related Posts
”Kriisi perustuukin juuri siihen, että vanha on kuolemassa, mutta uusi ei voi syntyä: tänä välikautena syntyy mitä vaihtelevimpia sairaalloisia ilmiöitä” Filosofi Antonio Gramsci, 1930 Lainauksen ranskalainen käännös ”nyt on hirviöiden… Lue lisää »Maailman tila isossa kuvassa
Tällä hetkellä moni tuskailee sitä, miten ensin Kokoomus ja nyt RKP on ns. pettämässä liberaaliäänestäjänsä heidän rakentaessa hallitusta Perussuomalaisten kanssa ja heidän vaatimuksiinsa myöntyen. Tälle on kuitenkin ihan loogisia syitä.… Lue lisää »Miksi konservatismi ja autoritarismi yleistyy
Suomen julkisen talouden ongelmien juurisyy on erittäin huono huoltosuhde. Lähes kaikki päivänpoliittiset taloudesta esitetyt ongelmat juontuvat tästä.
Luen Osmo Soininvaaran kirjaa ”2020-luvun yhteiskuntapolitiikka”. Huomaan että olen Soininvaaran kanssa yhä useammista asioista eri mieltä. Yksi isoin minulle vastakarvaan hankaava asia hänen tilannekäsityksessään on näkemys tuloeroista ja eriarvoisuudesta. Kirjassaan… Lue lisää »Onko eriarvoisuus kasvanut 2000-luvulla?
Toisaalta globaalisti keskiluokka on kasvanut valtavasti. ”From 2011 to 2019, the global middle-class population increased from 899 million to 1.34 billion, or by 54 million people annually, on average.” Korona-kriisi keskeytti tämän globaalin keskiluokan kasvun, mutta eiköhän se taas kohta lähde kasvuun.
Lähde: https://www.pewresearch.org/global/2021/03/18/the-pandemic-stalls-growth-in-the-global-middle-class-pushes-poverty-up-sharply/
Eli jos rikkaiden länsimaiden keskiluokan pieneneminen on hinta siitä, että globaalisti sadat miljoonat pääsevät pois äärimmäisestä köyhyydestä, niin mielestäni se on ihan hyväksyttävä vaihtokauppa.
Koko tuo kasvu voitanee selittää Kiinan keskiluokan kasvamisella? En tiedä onko tässä sellaista yhteyttä että näitä asioita kannattaa asettaa vastakkain, että Kiinan keskiluokan kasvu on sen ansiota että länsimaissa tuloeroja on kasvatettu ja eritoten ultrarikkaiden tulot ovat kasvaneet merkittävästi.
Täytyyhän siinä ainakin jonkinlainen yhteys olla, sillä kuten blogikirjoituksessasi lukee ”…yhä kiihtyvällä tahdilla ennen keskiluokkaiset työpaikat siirtyvät joko halpatuotantomaihin tai korvautuvat automaatiolla.” Eli työpaikkojen siirtyminen halpatuotantomaihin nostaa elintasoa näissä maissa, joihin nuo työpaikat siirtyvät. Toki se olisi paljon parempi, jos isompi osa näistä työpaikoista menisi reilusti tomiviin demokratioihin Kiinan kaltaisten diktatuurien sijasta.
Totta, epäilemättä on jonkintasoinen yhteys.
Hyvä kirjoitus!
Kiitos paljon 🙂
Paluuviite: Talousoikeisto ja talousrikollisuus – Jarkon oma blogi
Paluuviite: Maailman tila isossa kuvassa – Jarkko Lauspalon blogi