Kirjoitukseni otsikko on OECD:n raportista Under Pressure: The Squeezed Middle Class jonka ensimmäisen osion otsikkona on mainittu ”The middle class dream is increasingly only a dream for many”. Ilmiö on yhteinen erityisesti länsimaille, kun yhä kiihtyvällä tahdilla ennen keskiluokkaiset työpaikat siirtyvät joko halpatuotantomaihin tai korvautuvat automaatiolla. Suomessakin keskiluokka on pienentynyt yli 4,5% prosenttiyksikköä viimeisen 30 vuoden aikana, ja suunnanmuutoksesta ei ole tietoa.
Keskiluokka paitsi pienenee yhä useamman jäädessä tulotasossaan sen määritelmän alapuolelle, niin myös itse keskiluokkaisen ostovoima on kehittynyt aiempaa huonommin. Suomessa ongelmaa vastikään kärjistävät toteutetut sisäisen devalvaation toimet: Sipilän hallituskaudella palkankorotuksista luovuttiin ja palkkoja käytännössä alennettiin siirtämällä ennen työnantajan maksamia sosiaalimaksuja palkansaajien maksettavaksi. Laajemmassa aikaskaalassa palkat ovat toki jossain määrin kasvaneet, mutta toisaalta raportissa kiinnitetään huomiota kuinka kulut ovat nousseet merkittävästi inflaatiota nopeammin.
Kasvaneista kuluista OECD:n raportti mainitsee erityisesti asumisen, koulutuksen, terveydenhuollon sekä kuluttajahintaindeksin nousemisen inflaatiota nopeammin:
Erityisesti tilanne on tukala ihmisille jotka eivät ole päässeet omaan asuntovarallisuuteen vielä laisinkaan kiinni. Asuntojen hintataso karkaa aina vain nopeammin mitä nuorten tulotasot nousevat. Ongelma koskee erityisesti kasvukeskuksia, joihin työpaikat kasaantuvat yhä selkeämmin. Samaan aikaan vuokratkin ovat nousseet voimakkaasti eritoten 2010-luvun, vuokratason ollessa nyt koko maassa n. kolmanneksen korkeampi mitä 2010. Nuorten pitääkin yrittää vuokralla asuessa yrittää säästää omaan asuntoon, samalla kun vuokrat vievät yhä isomman osan tuloista, ja toisaalta asuntojen hinnat jatkuvasti nousevat samaan aikaan kun tulotaso pysyy samana. Ei lainkaan hyvä yhtälö nuorille, joilla muutenkin riittää ongelmia ylipäätään kokoaikaisen työpaikan saamisessa.
Keskiluokan surkastuminen uhkaa koko yhteiskuntajärjestystä missä olemme tottuneet elämään. Sen vallan ja tilanteen murentumisen vastalauseena voi tosiaan nähdä populistien nousun useimmissa länsimaissa. Asia kannattaisi siis ottaa tosissaan kaikilla yhteiskuntaluokilla ja niitä edustavilla puolueilla. Tuloerojen kasvu ja ”voittaja vie kaiken” -kehityksen jatkuminen toki tuntuu hyvältä jos on kehityksen voittajien joukossa, mutta heillekin hyöty voi jäädä lyhytaikaiseksi iloksi yhteiskunnan muuttuessa jatkuvasti yhä epävakaammaksi ja yllättäväksi kun kurjistuva keskiluokka äänestää protestina valtaan yhä ihmeellisempiä Trumpeja ja Boriksia.
Toivon vallassa oleville viisautta, eritoten taloudellisessa vallassa olevilta. Tämä koska raha tuo niin paljon valtaa yhteiskunnan kehityksen suunnankin saralla suhteessa vaikkapa puolueisiin ja hallituksiin, ja toisaalta koska rahamoodi saa ajatuksien aikajänteet hyvin lyhytnäköiseksi. Muutaman kvartaalin tai vuoden aikajänteiden etu voi olla täysin eri asia kuin tulevien vuosikymmenien etu, pidemmästä ajanjatkosta puhumattakaan.
Piditkö kirjoituksesta?
Lue myös nämä kirjoitukseni:
Luen Osmo Soininvaaran kirjaa ”2020-luvun yhteiskuntapolitiikka”. Huomaan että olen Soininvaaran kanssa yhä useammista asioista eri mieltä. Yksi isoin minulle vastakarvaan hankaava asia hänen tilannekäsityksessään on näkemys tuloeroista ja eriarvoisuudesta. Kirjassaan… Lue lisää »Onko eriarvoisuus kasvanut 2000-luvulla?
Venäjän hyökkäys Ukrainaan nopeutti rajusti siirtymistä pois fossiilienergiasta. Seurauksena meillä on nyt korkea inflaatio, ja erityisesti sähkön hinta on noussut rajusti. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat jo pitkään puhuneet, että siirtymää… Lue lisää »Meneillään on epäreilu siirtymä
Suomi-Twitter täyttyy tällä hetkellä velkapopulismista. Sen keskeinen sanoma että nykyinen Marinin hallitus on ottanut vastuuttomasti velkaa, ja vastaus on talousoikeistopuolueet (lähinnä Kokoomus). Kokoomus esitti tällä viikolla A-studiossa että julkisissa menoissa… Lue lisää »Kokoomuksen vaalistrategia on velkapopulismi
Korostimme, että uusia, kestävän taloudellisen kasvun kannalta välttämättömiä innovaatioita, teknologioita ja organisaatioita vastustetaan usein, koska ne voivat horjuttaa olemassa olevaa järjestystä (jota tapahtumaa sanoimme ”poliittiseksi luovaksi tuhoksi”). Paras tapamme varmistaa,… Lue lisää »Epätasaisesti jaettu valta vaikuttaa vapaaseen tahtoommekin
Toisaalta globaalisti keskiluokka on kasvanut valtavasti. ”From 2011 to 2019, the global middle-class population increased from 899 million to 1.34 billion, or by 54 million people annually, on average.” Korona-kriisi keskeytti tämän globaalin keskiluokan kasvun, mutta eiköhän se taas kohta lähde kasvuun.
Lähde: https://www.pewresearch.org/global/2021/03/18/the-pandemic-stalls-growth-in-the-global-middle-class-pushes-poverty-up-sharply/
Eli jos rikkaiden länsimaiden keskiluokan pieneneminen on hinta siitä, että globaalisti sadat miljoonat pääsevät pois äärimmäisestä köyhyydestä, niin mielestäni se on ihan hyväksyttävä vaihtokauppa.
Koko tuo kasvu voitanee selittää Kiinan keskiluokan kasvamisella? En tiedä onko tässä sellaista yhteyttä että näitä asioita kannattaa asettaa vastakkain, että Kiinan keskiluokan kasvu on sen ansiota että länsimaissa tuloeroja on kasvatettu ja eritoten ultrarikkaiden tulot ovat kasvaneet merkittävästi.
Täytyyhän siinä ainakin jonkinlainen yhteys olla, sillä kuten blogikirjoituksessasi lukee ”…yhä kiihtyvällä tahdilla ennen keskiluokkaiset työpaikat siirtyvät joko halpatuotantomaihin tai korvautuvat automaatiolla.” Eli työpaikkojen siirtyminen halpatuotantomaihin nostaa elintasoa näissä maissa, joihin nuo työpaikat siirtyvät. Toki se olisi paljon parempi, jos isompi osa näistä työpaikoista menisi reilusti tomiviin demokratioihin Kiinan kaltaisten diktatuurien sijasta.
Totta, epäilemättä on jonkintasoinen yhteys.
Hyvä kirjoitus!
Kiitos paljon 🙂
Paluuviite: Talousoikeisto ja talousrikollisuus – Jarkon oma blogi