Vihreiden on unohdettava oikeisto/vasemmisto-jaottelu

Yksi viime vaalien yhteydessä yleinen mediassa ja somessa esiintynyt analyysi vihreistä on ollut ajatus että vihreät ovat siirtyneet liikaa vasemmalle. Tämä tuskailu on myös näkynyt vihreissä itsessään, ehkä viimeaikoina näkyvimpänä esimerkkinä Haaviston kommentti kuinka hänessä ”ei ole yhtään punaista”.

Urheilutermein tässä on mielestäni lähdetty pelaamaan vastustajan peliä, sen sijaan että keskityttäisiin omiin vahvuuksiin ja tekemiseen. Vihreiden ei kannata alkaa sisäiseen vääntöön ollako vasemmisto- vai oikeistopuolue, mielestäni siinä pelissä ei ole kuin hävittävää. Tämä sillä puolue ei mielestäni ole kumpaakaan, eikä sen kannatakaan.

Poliittisen laidan stereotyypit typistävät ajattelun

Jos minun pitäisi kuvata vihreitä lyhyesti, sanoisin että vihreät on puolue joka kannattaa länsimaisia demokraattisia arvoja, tasa-arvoa ja markkinamekanismin järkevää hyödyntämistä. Näistä tasa-arvon kannattaminen liitetään vasemmistoon, ja markkinamekanismiin uskominen liitetään oikeistoon. Olisi hölmöä alkaa irtautumaan näistä kummastakaan vain koska muut haluavat lokeroida meitä.

Epäironisesti vihreitä on kutsuttu samaan aikaan toisissa yhteyksissä kokoomuksen puisto-osastoksi, ja toisaalta niputettu vihervasemmistoon ja kysytty että miksi ette yhdisty vasemmistoliiton kanssa kerran puolueet ovat niin samanlaisia.

Media pyrkii yleensä visualisoimaan puolueiden ja poliitikkojen eroja käyttäen oikeisto/vasemmisto ja arvoliberaali/konservatiivi-akselilla, ja kieltämättä tämä on aina ollut epäsuotuisaa vihreille. Tässä miltä visualisointi vihreiden, kokoomuksen ja vasemmistoliiton eroista näyttää mediassa.

Minun väitteni on että vihreiden näkemykset ja ohjelmat ovat todella hyviä ja vastaavat hyvin tulevaisuuden haasteisiin, ja että ei niitä voi typistää vasemmisto/oikeisto -jaotteluun. Liityin aikoinaan vihreisiin sillä tutustuin useiden puolueiden ohjelmapapereihin, ja vihreiden olivat minusta kokonaisvaltaisesti laadukkaimmat. Realistisia näkemyksiä jotka oikeasti voivat luoda hyvinvointia ja tasa-arvoa. Punnitut tosimaailmaan pohjaavat ohjelmat tarjoavat loistavat lähtökohdat haastaa sekä vasemmiston että oikeiston näkemällä näiden molempien laitojen sokeat pisteet.

Sokeat pisteet nykyoikeistolla on sitoutuminen menestyjien tukemiseen joka ilmenee esim. vastustuksena uudistaa markkinataloutta ottamaan huomioon ympäristöongelmat, ja dogmaattisena vastustuksena kaikenlaista verotusta kohtaan joka hidastaa verotuksen muuttamista järkevämmäksi. Lisäksi osa talousoikeistosta näyttää edelleen uskovan että trickle down toimii. Talousoikeisto ei myöskään tunnu haluavan ottaa lisääntyvän eriarvoisuuden ongelmia vakavasti.

Vasemmistoa taas vaivaa historian painolastina tullut kategorinen epäily markkinamekanismia kohtaan, ja julkisen yksityiskohtaisen sääntelyn näkeminen ratkaisuna ongelmiin joissa markkinat kuitenkin toimisivat tehokkaammin.

Parempi tapa hahmottaa vihreiden sijaintia

Mielestäni hyvä tapa hahmotella miten vihreät on uniikki suhteessa vasemmistoon ja oikeistoon on hahmotella puolueiden sijainteja Mika Malirannan käyttämästä markkinamyönteisyyden asteikosta.

Vihreät ovat markkinamyönteinen puolue, mutta samalla se kannattaa varallisuuden ja vallan suhteellisen tasaista jakautumista. Tämä erottaa meidät kokoomuksesta, joka on liike-elämämyönteinen puolue joka ei niinkään välitä tulontasauksesta. Vasemmistopuolueet taas ovat paljon vähemmän markkinamyönteisiä, mutta jakavat kanssamme tulontasauksen periaatteen.

Jos nyt sijoitellen hyvin vapaalla kädellä vihreiden, vasemmistoliiton ja kokoomuksen sijainteja käyttäen tätä nelikenttää voisi se näyttää vaikkapa seuraavalta.

Kun siis asiaa tarkastellaan tästä näkökulmasta, erottautuminen on selkeää toisin kuin perinteisessä nelikentässä. Vihreät on selkeästi markkinamyönteisempi mitä vasemmistoliitto, oikeasti jopa markkinamyönteisempi myös mitä kokoomus. Mutta kuitenkin kannattaa tulontasauksia lähes yhtä vahvasti kuin vasemmistoliittokin.

Eli tämä on miten käsitän itse vihreät ja miten haluaisin vihreiden myös ymmärtävän itsensä. Hyödynnetään markkinamekanismia asettamalla sen säännöt hyvinvointia tukeviksi, mutta vältetään se että hallitsemattomana markkinat johtavat varallisuuden ja vallan keskittymiin. Tulontasaukset jotka eivät tuhoa työnteon kannusteita mahdollistavan hyvän elämän myös heikompiosaisille, ja kuten tiedämme varallisuuden tasaisempi jakautuminen on myös hyväksi talouskasvullekin sillä trickle down tosiaan ei toimi.

Otamme parhaat palat sekä oikealta että vasemmalta, ja yhdessä tämä on se vihreä tie eteenpäin.

Vihreät ovat perinteisesti toistelleet ”ei vasemmalla eikä oikealla, vaan edellä”, mutta se tarvitsee myös konkretiaa joka kertoo mitä se tarkoittaa. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun epäonnistumme kertomaan ratkaisujamme selkeällä tavalla.

Selkeämpää viestintää keinoista

Jos vihreät eivät osaa selkeästi ja ymmärrettävästi määritellä itseämme omien kannattamiemme asioiden kautta, niin muut kyllä mielellään tekevät sen puolestamme. Tällöin oikeistoon kallistuville mielikuvissa meistä tulee helposti vasemmistolaisia heidän heikkouksineen, ja vasemmalle kallistuvien mielestä olemme oikeistolaisia.

Tarvitaankin rohkeutta kertoa selkeästi ja kiertelemättä niitä asioita mitä kannatamme. Meillä täytyy olla rohkeutta puhua niistä fiksuista asioista mistä vasemmisto puhuu ilman pelkoa oikeistolaisempien äänestäjien karkoittamisesta, ja sama oikeistolaiseksi mielletyistä asioista puhumiseen. Ei pidetä äänestäjiämme tyhminä! Suurin osa on syystäkin tyytymättömiä vanhoihin puolueisiin (katsokaa vaikka PS:n suosiota), joten haastetaan heidän asettamiaan stereotypioita, mukaanlukien ”vasemmisto vai oikeisto” -jako.

Ville Niinistön puheenjohtajakaudella vihreiden kannatus oli ennätyskorkealla. Väitän että syy tähän oli Niinistön ärhäkkä tapa tehdä rohkeaa oppositiopolitiikkaa. Niinistön tyyliä moni piti populistisena, mutta toisaalta taitaa olla aina vain enemmän totta että politiikan viesti pitää tiivistää hyvin ymmärrettäviin ja toistettaviin väitteisiin. Ja tällöin aina väistämättä siihen viestiin ei kovin montaa ”mutta toisaalta” pohdintaa voi sisällyttää.

Tälläiseen kiemurtelevaan puheeseen puolue onkin turhan usein tuntunut vajoavan. Toinen vihreiden viestinnän helmasynti tuntuu olevan keskittyminen tietynlaisista ympäripyöreistä pehmeistä arvoista puhumiseen, kuten vaikka koulutuksen tärkeyden tai köyhyyden ongelmien korostamiseen.

Tässä on ongelmana se että sillä on vaikea identifoitua tai erottua; kaikki poliitikot kannattavat puheissaan kaikkea hyvää ja kivaa, mutta erottautuminen tapahtuu miten niihin ajatellaan pääsevän. Jopa kokoomus yrittää puheissa teeskennellä haluavansa vähentää köyhyyttä, vaikka köyhyyden lisääminen ja syventäminen onkin yksi puolueen toimia leimaava piirre.

Mennään tästä eteenpäin. Uskotaan omiin vahvuuksiin, ja pelataan omaa peliä. Esitetään aito vihreä vaihtoehto ja puhutaan rohkeasti keinoista.

Selkeitä ja kantaaottavia avauksia

Kannattaa siis paneutua nyt siihen mikä vihreä puolue on, lukea niitä ohjelmapapereita ja miettiä miten niiden viestiä voikaan tiivistää rohkealla tavalla. Tässä joitain ajatuksia joista voi ja kannattaa pitää meteliä:

• Laitetaan saastuttaja maksamaan, ja käytetään rahat työn verotuksen alentamiseen.
• Maakuntalentojen tuet historiaan, se ei ole järkevää verorahojen käyttöä.
• Vihreä siirtymä tapahtuu, olimme mukana tai emme. Jättäytymällä ulkopuolelle ammumme itseämme jalkaan!
• Autoilu on kaupungeissa aliverotettua ja maalla yliverotettua. Korjataan tämä!
• Kaivoslainsäädäntö kuntoon, nykytilanne on kestämätön! Kaivosvero moninkertaistettava ja sen on perustuttava aiheutettuihin haittoihin!
• Yhtenäinen yhteiskunta on vahva. Pidetään kaikki mukana!
• Terveydenhuollon hoitojonot ovat kansallinen häpeä ja rahan tuhlausta. Terveet ihmiset ovat hyvinvoinnin perusta, myös talouden hyvinvoinnin.